Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Näistä keskeisimmät ovat Naton priorisointi- ja<br />
allokointijärjestely, puolustusmateriaalijohtajien<br />
alaisuudessa tehtävä työ sekä Naton huolto-<br />
ja hankintaviraston (NAMSA) piirissä tehtävä<br />
yhteistyö.<br />
Naton priorisointi- ja allokointijärjestelyn<br />
tarkoituksena on pyrkiä priorisointi- ja allokaatiojärjestelmien<br />
koordinointiin. Käytännössä<br />
tämä tarkoittaa yhteisymmärrystä siitä, miten<br />
kriisitilanteessa teollisuuden tilauksia priorisoitaisiin<br />
ja eri materiaaleja allokoitaisiin eri<br />
maihin. Järjestelmää ei ole toistaiseksi täytäntöönpantu<br />
kokonaisuudessaan.<br />
Naton priorisointi- ja allokointijärjestelyä<br />
työstetään Naton siviilivalmiusyhteistyöelimissä,<br />
joissa käsitellään myös siviilihuoltovarmuuden<br />
kysymyksiä, esimerkiksi energiaan<br />
liittyen. Nato-yhteistyö tällä alueella on lähes<br />
täysin avointa myös kumppanuusmaille. Suomi<br />
on osallistunut työhön aktiivisesti. Suomen<br />
kannalta keskeisinä tavoitteina on Naton huoltovarmuuskysymysten<br />
seuraaminen ja osallistuminen<br />
niiden kehittämiseen.<br />
Puolustusmateriaalijohtajien alaisuudessa<br />
kehitetään useita sotilaallisen huoltovarmuuden<br />
kannalta keskeisiä elementtejä. Näistä<br />
voidaan maininta standardien kehittäminen,<br />
yhteiset toimintatavat, yhteensopivuus, vaatimusten<br />
harmonisointi ja yhteishankkeet.<br />
Naton huolto- ja hankintaviraston (NATO<br />
Maintenance and Supply Agency, NAMSA)<br />
tavoitteena on mahdollistaa edulliset materiaalihankinnat<br />
ja huoltovarmuuden lisääminen.<br />
NAMSA:n rooli huoltovarmuustyössä<br />
perustuu muun muassa varaosajärjestelmiin.<br />
NAMSA:n työssä painottuu tällä hetkellä operaatioiden,<br />
erityisesti Afganistanissa käynnissä<br />
olevan ISAF:in, tukeminen. Naton reformin<br />
myötä Naton virastorakennetta uudistetaan,<br />
joten joitakin muutoksia mahdollisesti myös<br />
NAMSA:n tehtäviin on tulossa.<br />
34<br />
Aalto: Suomi ja sotilaallinen huoltovarmuus EU:ssa sekä Natossa<br />
Suomen ja NAMSA:n yhteistyö perustuu<br />
muutamiin hankkeisiin. Suomi saa tällä hetkellä<br />
tietoa ainoastaan niistä NAMSA:n ohjelmista,<br />
joihin itse osallistuu.<br />
Ajatuksia tulevaisuudesta<br />
Puolustusbudjetteihin kohdistuvat leikkaukset<br />
pakottavat eurooppalaiset valtiot yhä tiiviimpään<br />
puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Yksikään<br />
valtio ei enää tuota kaikkia sotilaallisia<br />
suorituskykyjään itse. Kansainväliset huoltovarmuusjärjestelyt<br />
ovat yksi keino vastata tähän<br />
haasteeseen.<br />
Suomen sotilaallinen huoltovarmuus perustuu<br />
jatkossakin kotimaiseen pohjaan ja kansallisten<br />
voimavarojen optimoituun käyttöön.<br />
Tässä tehtävässä korostuu laaja-alainen kansallinen<br />
yhteistyö muun muassa yhteiskunnan<br />
elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian<br />
viitoittamalta pohjalta.<br />
Sotilaallisen huoltovarmuuden näkökulmasta<br />
uutta on ylikansallisen ulottuvuuden<br />
kehittyminen EU:ssa. Tämä tulisi nähdä mahdollisuutena<br />
kehittää yhä tehokkaampia ja kestävämpiä<br />
huoltovarmuusjärjestelyitä.<br />
Sekä EU että Nato ovat tärkeitä toimijoita<br />
sotilaallisen huoltovarmuuden aloilla. Kummallakin<br />
organisaatiolla on oma roolinsa.<br />
EU:n vahvuudet piilevät sisämarkkinoissa, oikeudellisten<br />
elementtien mukanaolossa sekä<br />
teollisuuspoliittisessa näkökulmassa. Naton<br />
vahvuus on taas puolustusliitossa, sen poliittisessa<br />
ulottuvuudessa sekä käytännön yhteensopivuudessa.<br />
EU:n ja Naton sotilaallista huoltovarmuutta<br />
koskevissa yhteistyömekanismeissa on edelleen<br />
paljon kehitettävää. Suomen kannalta lienee<br />
perusteltua olla aktiivisesti mukana niissä keskusteluissa,<br />
joissa Suomea koskevia huoltovarmuuskysymyksiä<br />
pohditaan.<br />
Veli-Pekka Nurmi<br />
Dosentti, johtaja, Onnettomuustutkintakeskus<br />
Onnettomuustutkinta ja<br />
yhteiskunnan elintärkeät toiminnot<br />
atkustajalautta Estonian uppoaminen,<br />
bussiturma Konginkankaalla, vanhus-<br />
M ten palvelutalon palo Maaningalla,<br />
jäteveden joutuminen talousvesiverkostoon<br />
Nokialla, vakavat junaturmat Jokelassa ja<br />
Jyväskylässä, tsunamista aiheutunut Aasian<br />
luonnonkatastrofi ja siihen liittyvä viranomaistoiminta<br />
Suomessa, helikopterionnettomuus<br />
Tallinnan edustalla, omakotitalon<br />
palo Naantalissa sekä rajuilmojen seuraukset.<br />
Kun oheiseen esimerkkilistaan lisätään vielä<br />
Jokelassa ja Kauhajoella sattuneet kouluampumiset,<br />
saadaan hahmotelma onnettomuustutkinnan<br />
toimintakentästä.<br />
Onnettomuustutkinnan tarkoituksena<br />
on peruutuspeiliin katsomalla auttaa turvallisemman<br />
tulevaisuuden rakentamisessa.<br />
Onnettomuustutkintaa tehdään vain yleisen<br />
turvallisuuden parantamiseksi ja onnettomuuksien<br />
ehkäisemiseksi eikä siinä oteta<br />
kantaa vastuu-, vahingonkorvaus- tai syyllisyyskysymyksiin.<br />
<strong>Yhteiskunnan</strong> elintärkeitä<br />
toimintoja koskettaneiden onnettomuuksien<br />
tarkastelu on tärkeää turvallisuuden parantamistyössä.<br />
Itsenäinen ja riippumaton<br />
tutkintaviranomainen<br />
Onnettomuuksien tutkintaa on määrätietoisesti<br />
kehitetty Suomessa jo lähes kolmenkymmenen<br />
vuoden ajan. Tärkeä askel asiassa oli alan<br />
oman lainsäädännön luominen. Laki suuronnettomuuksien<br />
tutkinnasta (373/1985) tuli<br />
voimaan vuoden 1986 alusta, ja se on joidenkin<br />
muutosten kautta voimassa edelleen.<br />
Alun alkaen laki koski nimensä mukaisesti<br />
vain suuronnettomuuksien ja niiden vaaratilanteiden<br />
tutkintaa. Tällöin tutkintavalmiuden<br />
ylläpitämiseksi oli oikeusministeriön<br />
yhteydessä pysyvä valtion komitea, suuronnettomuustutkinnan<br />
suunnittelukunta, joka<br />
huolehti valmiuden ylläpidosta ja tarvittaessa<br />
aloitti tutkinnan. Onnettomuudet ja vaaratilanteet<br />
tutki valtioneuvoston jokaista tapausta<br />
varten erikseen asettama tutkintalautakunta.<br />
Vuosina 1986 – 1996 tutkittiin yhteensä 21<br />
suuronnettomuutta tai suuronnettomuuden<br />
vaaratilannetta. Suuronnettomuustutkinnan<br />
suunnittelukunta lakkautettiin 1. 3. 1996, jolloin<br />
sen tilalle oikeusministeriön yhteyteen<br />
perustettiin Onnettomuustutkintakeskus.<br />
Siitä on kehitetty kansalliset ja kansainväliset<br />
tarpeet huomioiden monialainen, itsenäinen<br />
ja riippumaton tutkintaviranomainen.<br />
Ilmailulain kokonaisuudistuksen yhteydessä<br />
1994 suuronnettomuuksien tutkinnasta<br />
annetun lain soveltamisalaa laajennettiin<br />
koskemaan suuronnettomuuksien ja niiden<br />
vaaratilanteiden lisäksi ilmailun onnettomuuksia.<br />
Ilmailuonnettomuuksien tutkinta<br />
siirrettiin ilmailulaitokselta Onnettomuustutkintakeskukselle.<br />
Muutoksen syynä oli<br />
ilmailuonnettomuuksien tutkintaa koskeva<br />
direktiivi (94/56/EY), jonka mukaan lentoonnettomuuksien<br />
tutkinnasta vastaavan viranomaisen<br />
on oltava itsenäinen ja ilmailuviranomaisesta<br />
riippumaton.<br />
Onnettomuustutkintakeskuksen perustamisen<br />
yhteydessä sen tehtäväksi säädettiin<br />
myös raideliikenneonnettomuuksien tutkinta.<br />
Aiemmin rautatieonnettomuudet tutki<br />
tapauksen vakavuudesta riippuen Valtionrautateiden<br />
keskus- tai aluehallinnon asettama<br />
tutkintalautakunta. Nämä selvittivät lähinnä<br />
sattuneiden tapausten teknisiä syitä.<br />
Onnettomuustutkintakeskuksen tehtävänä<br />
on näin vuodesta 1997 alkaen ollut tutkia suuronnettomuuksien<br />
lisäksi niiden vaaratilanteet<br />
laadusta riippumatta sekä tarkemmin onnettomuustutkinta-asetuksessa<br />
(79/1996) määritellyt<br />
ilmailu-, raideliikenne- ja vesiliikenneonnettomuudet.<br />
sekä niiden vaaratilanteet.<br />
35
Change language