Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kuten puolustusvälinehankintoja ja teollisuuspolitiikkaa.<br />
EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka<br />
kattaa useita toimijoita. Euroopan<br />
puolustusvirasto (European Defence Agency,<br />
EDA) on keskeinen toimija eurooppalaisten<br />
sotilaallisten suorituskykyjen kehittämisessä.<br />
Eräs EDA:n tärkeimmistä tehtävistä on kehittää<br />
ja ylläpitää Euroopan puolustusteollista ja<br />
teknologista perustaa sekä näitä tukevia puolustusvälinemarkkinoita.<br />
Eurooppalaiset puolustusvälinemarkkinat<br />
ja puolustusteollinen teollinen perusta rakentuivat<br />
pitkään kansallisvaltioiden pohjalle.<br />
Viimeisten kymmenen vuoden aikana on kuitenkin<br />
tapahtunut merkittävä muutos, jonka<br />
aikana on siirrytty kohti avoimia ja yhtenäisiä<br />
eurooppalaisia puolustusvälinemarkkinoita ja<br />
useamman maan yhteishankintoja.<br />
Sotilaallinen huoltovarmuus on tunnistettu<br />
EDA:n työssä keskeisesti markkinoiden<br />
avoimuuteen liittyväksi elementiksi. Tämä on<br />
loogista. Tuskin mikään jäsenvaltio on valmis<br />
luopumaan kansallisesta suorituskyvystä ilman<br />
varmuutta, että puolustusmateriaali, sen<br />
varaosa tai huolto, on saatavilla silloin kuin<br />
32<br />
sitä tarvitaan, vaikka sitä ei tuetettaisikaan kotimaassa.<br />
EDA on lähestynyt sotilaallisesta huoltovarmuutta<br />
poliittisesta näkökulmasta. Vuonna<br />
2006 käyttöön otettujen puolustusvälinehankintojen<br />
hankintojen avoimuutta ja kilpailuttamista<br />
lisäävien käytännesääntöjen yhteydessä sovittiin<br />
niihin liittyvistä huoltovarmuusperiaatteista.<br />
Näiden keskeisin viesti on, että käytännesääntöihin<br />
osallistuvan maan on kriisissä tai hätätilanteessa<br />
edesautettava toisen osallistujamaan<br />
materiaalihankintasopimuksen täyttymystä sen<br />
operatiivisten tarpeittensa täyttämiseksi.<br />
Tämän pitkälti toimitusvarmuuteen liittyvän<br />
näkökulman lisäksi EDA:ssa on työstetty<br />
myös pidemmän aikavälin huoltovarmuutta.<br />
Tämän työn taustalla on ollut puolustusministereiden<br />
vuonna 2007 sopima strategia Euroopan<br />
puolustusteollisen- ja teknologisen perustan<br />
kehittämisestä. Strategian tärkeimpiä<br />
tavoitteita on eurooppalaisten puolustusteollisten<br />
avainkykyjen turvaaminen. Esimerkkinä<br />
tästä työstä voidaan mainita työ ampumatarvikkeiden<br />
osalta.<br />
Puolustusmenoihin kohdistuvat säästöt sekä<br />
puolustusmateriaalin kallistuminen aiheuttavat<br />
tällä hetkellä suuren haasteen EU:n jäsenmaille.<br />
Edes suuret jäsenvaltiot, Ranska ja Iso-Britannia,<br />
eivät enää kykene ylläpitämään omia<br />
kansallisia armeijoitaan entisellä tasolla, vaan<br />
ovat pakotettuja yhteistyöhön. Tämä kehitys<br />
onkin viemässä eurooppalaisia valtioita kohti<br />
erikoistumista ja suorituskykyjen jakamista.<br />
Poliittinen luottamus tullee samaan tärkeän<br />
roolin tulevassa erikoistumiskeskustelussa.<br />
Kun jäsenvaltiot ovat pakotettuja yhteistyöhön,<br />
niin ne myös haluavat takuut huoltovarmuudesta.<br />
Tässä keskustelussa EU:n erilaisilla<br />
lojaliteettiin, solidaarisuuteen ja avunantoon<br />
perustuvilla oikeudellisilla lausekkeilla saattaa<br />
olla merkitystä.<br />
EDA:ssa on reagoitu nopeasti säästöjen<br />
aiheuttamaan haasteeseen. Vuoden 2010 työohjelmassa<br />
on linjattu tavoitteeksi pidemmällä<br />
aikavälillä luoda hallitustenvälinen sopimus<br />
huoltovarmuusjärjestelyistä.<br />
Suomi osallistuu aktiivisesti EDA:n huoltovarmuutta<br />
koskevaan työhön. Suomen lähtökohta<br />
on hyvin pragmaattinen: on vastattava<br />
muuttuneeseen tilanteeseen käyttämällä niitä<br />
huoltovarmuusvälineitä, joita työkalupakista<br />
löytyy. Eräänä keskeisinä tavoitteena on ollut<br />
kotimaisen puolustusvälineteollisuuden kytkeminen<br />
ulkomaisiin materiaalihankintoihin<br />
jo hankkeen suunnitteluvaiheesta alkaen.<br />
Sotilaallisen huoltovarmuuden<br />
sisämarkkinaulottuvuus<br />
EU:n sotilaallisella huoltovarmuudella on<br />
myös sisämarkkinaulottuvuus, jossa korostuu<br />
säädösten merkitys. Myös toimijoiden kenttä<br />
ja logiikka on toinen kuin hallitustenvälisessä<br />
turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa yhteistyössä.<br />
Sotilaallisen huoltovarmuuden toimijoiksi<br />
ovat tulleet jäsenvaltioiden lisäksi myös<br />
muun muassa komissio, Euroopan parlamentti<br />
ja EU-tuomioistuin.<br />
Sotilaallisen huoltovarmuuden sisämarkkinaulottuvuus<br />
on kehittynyt voimakkaasti<br />
viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähtökohtaisena<br />
syynä tähän on ollut yhteisen<br />
eurooppalaisen puolustusvälinemarkkinan<br />
luominen, joka on rajoittanut jäsenvaltioiden<br />
mahdollisuutta turvautua esimerkiksi<br />
omiin kansallisiin hankintasääntöihin yhteisten<br />
EU-tason hankintasääntöjen asemasta.<br />
Täten mahdollisuus laatia räätälöityjä<br />
kansallisia huoltovarmuusjärjestelyitä on myös<br />
kaventunut.<br />
Säädöstasolla kaksi keskeisesti sotilaalliseen<br />
huoltovarmuuteen vaikuttavaa oikeudellista<br />
instrumenttia ovat direktiivi turvallisuus- ja<br />
puolustusvälinehankinnoista sekä direktiivi<br />
yhteisön sisäisistä puolustusvälineiden siirroista.<br />
Nämä ovat parhaillaan jäsenvaltioissa<br />
täytäntöönpantavina.<br />
Turvallisuus- ja puolustusvälinehankintadirektiivin<br />
keskeinen tavoite on tuoda avoimuutta<br />
ja kilpailua puolustusvälinehankintoihin ja<br />
edesauttaa eurooppalaisen puolustusvälinemarkkinan<br />
luomista. Tällä on toteutuessaan<br />
merkittävä vaikutus huoltovarmuuteen, sillä<br />
se tulee lisäämään rajat ylittäviä hankintoja.<br />
Tämä seikka on myös huomioitu direktiivissä,<br />
jossa annetaan mahdollisuus asettaa toimitusvarmuuteen<br />
liittyviä vaatimuksia.<br />
Vientilupakäytännöt ovat yksi sotilaallisen<br />
huoltovarmuuden suurimmista haasteista.<br />
Vaikka kaikki muut huoltovarmuuden osatekijät<br />
toimisivatkin, voi tavara lopulta niin sanotusti<br />
”jäädä rajalle”. Tähän problematiikkaan<br />
on unioni puuttumassa direktiivillä yhteisön<br />
sisäisistä puolustusvälineiden siirroista. Direktiivin<br />
tavoitteena on vapauttaa puolustusvälineiden<br />
liikkuvuutta EU:n sisällä. Tavoite<br />
on haastava, sillä perinteisesti puolustusvälineiden<br />
siirtoihin on liittynyt ulkopoliittisia<br />
näkökohtia myös EU:n sisällä.<br />
Komissio pohtii myös parhaillaan pitemmän<br />
aikavälin sotilaalliseen huoltovarmuuteen<br />
liittyviä tekijöitä, kuten valtionapujen ja<br />
vastakauppojen roolia unionin lainsäädännön<br />
valossa.<br />
Suomi on tukenut eurooppalaisen puolustusvälinemarkkinan<br />
luomista. Suomi on myös<br />
pitänyt direktiivien luomisvaiheissa esillä huoltovarmuusnäkökohtia.<br />
Nato ja sotilaallinen huoltovarmuus<br />
Pohjois-Atlantin liitto (NATO) on puolustusliitto.<br />
Tämä seikka antaa luonnollisesti Naton<br />
huoltovarmuusyhteistyölle erilaisen lähtökohdan<br />
kuin EU:n huoltovarmuusyhteistyö.<br />
Ennen kaikkea Naton luonne puolustusliittona<br />
vahvistaa sotilaallisen huoltovarmuuden poliittista<br />
ulottuvuutta.<br />
Naton rooli sotilaallisten huoltovarmuuden<br />
alalla koostuu useista eri käytännön osa-alueista.<br />
Aalto: Suomi ja sotilaallinen huoltovarmuus EU:ssa sekä Natossa 33
Change language