Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys

turvataan, kun turvataan huoltovarmuutta?
Sotilaallisesta näkökulmasta huoltovarmuudella
tarkoitetaan maanpuolustuksen kannalta
välttämättömien taloudellisten toimintojen
turvaamista poikkeusoloissa. Huoltovarmuus
onkin keskeinen maanpuolustuksen toiminnan
mahdollistaja.
Keskeisin sotilaalliseen huoltovarmuuteen
liittyvä ominaispiirre on huoltovarmuuden
käsitteen liittyminen usein perinteisenä
pidettyyn materiaaliseen huoltovarmuuteen
eli toimitusvarmuuteen. Sotilaallinen huoltovarmuus
on kuitenkin laajempi käsite kuin
toimitusvarmuus ja se kattaa niin teollisen
osaamisen ylläpitämisen, huollon ja ylläpidon,
tutkimus- ja kehitystoiminnan, laadunvarmistuksen,
vientilupakäytännöt, poliittiset ja
taloudelliset näkökohdat sekä valtiohallinnon
ja elinkeinoelämän yhteistoiminnan.
Huoltovarmuus ei ole koskaan täydellistä.
Omavaraisuus on hyvä lähtökohta, mutta
käytännössä mahdoton saavuttaa. Huoltovarmuuden
turvaamisen reunaehtoja ovat muun
muassa tavoitetila (tavoitellaanko mahdollisimman
suurta omavaraisuutta, markkinaehtoista
huoltovarmuutta tai keskinäisriippuvuutta),
käytettävissä olevat resurssit (huoltovarmuus
ei ole ilmaista) sekä poliittinen tahtotila (onko
poliittista tahtoa / halua luottaa toisiin).
Usein kysytään, että onko kansainvälisesti
turvattu huoltovarmuus uskottavaa ja luotettavaa.
Yksiselitteistä vastausta ei tähän kysymykseen
ole, mutta joitakin huomioita voidaan
esittää.
Kansallisvaltion kannalta kansainvälisen
sotilaallisen huoltovarmuuden keskeinen ehto
on poliittinen tahto ja luottamus. Mikäli näitä
on, niin useimmat huoltovarmuuteen liittyvät
kysymykset voidaan ratkaista. Tämän rinnalla
näyttelee merkittävää roolia taloudellinen sitovuus
eli käytännössä onko toiminta osapuolille
taloudellisesti järkevää.
Kolmantena tekijänä on oikeudellinen
sitovuus. Esimerkiksi onko huoltovarmuusvelvoitteen
täyttämättä jättäminen jollakin
tavoin sanktioitua, minkälaisia lainsäädännöllisiä
ehtoja on asetettu puolustusvälineiden
rajat ylittäville siirroille, tai miten jo tehtyjä
toimitussopimuksia voidaan muuttaa kriisitilanteessa.
Neljäs tekijä on keskinäisriippuvuuden määrä.
Käytännössä kysymys on silloin siitä, onko
osapuolilla valinnan varaa huoltovarmuusvelvoitteen
täyttämättä jättämisessä. Viides tekijä
on fyysinen sijainti. Esimerkiksi jonkin sotilaallisen
järjestelmän huollon fyysisellä sijainnille
on vaikutusta huoltovarmuusjärjestelyn
uskottavuuteen.
Lisäksi keskeistä roolia uskottavuuden kannalta
näyttelevät yhteisten standardien soveltaminen,
järjestelmien käytön yleisyys eri maissa
ja kotimaisen teollisuuden kyky tukea huoltovarmuutta.
Suomen tavoitteista
Suomen sotilaallinen huoltovarmuus perustuu
kotimaiseen pohjaan. Mahdollisuudet turvata
maamme huoltovarmuutta pelkästään kansallisin
toimenpitein ovat kuitenkin heikentyneet,
sillä suhteellisesti käytettävissä oleva rahat pienenevät.
Toisaalta tarve kansallisiin huoltovarmuusjärjestelyihin
on myös vähentynyt, koska
kansainvälistyminen antaa mahdollisuuksia
hyödyntää esimerkiksi Euroopan unionin ja
sen jäsenmaiden voimavaroja.
Sotilaallinen huoltovarmuus on osa yhteiskunnan
yleistä huoltovarmuutta. Tämä on keskeinen
tavoite ja tähän pyritään muun muassa
erilaisin kumppanuusjärjestelyin julkisen ja
yksityisen sektorin välillä. Tässä tavoitteessa
on taustalla kokonaismaanpuolustusajattelu ja
yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen.
Tämä laaja-alainen huoltovarmuusosaaminen
on tehnyt Suomesta eräänlaisen huolto-
varmuusajattelun suurvallan. Syy tähän on
maantieteessä. Suomi sijainti etäällä muun
Euroopan teollisista keskittymistä on kannustanut
kiinnittämään keskimääräistä enemmän
huomiota huoltovarmuuskysymyksiin.
Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen
koostuu useista osatekijöistä. Puolustusministeriön
materiaalipoliittisessa strategiassa
todetaan, että kotimainen huoltovarmuus
turvataan kilpailukykyisellä ja teknisesti edistyksellisellä
teollisuudella, toimivilla logistisilla
järjestelmillä, ostopalveluilla sekä tehokkaalla
huolto- ja korjaustoiminnalla.
Kansainvälisellä yhteistyöllä tuetaan kansallista
toimintaa. Huoltovarmuuden kehittäminen
edellyttää kansainvälisiä sopimusjärjestelyjä,
pitkäaikaista yhteistyötä niin valtio- kuin
myös teollisuustasolla. Puolustusvoimille pyritään
pääsääntöisesti hankkimaan materiaalia,
joka on Nato-yhteensopivaa, testattua ja jo
käytössä useammassa maassa.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko
(2009) kirjaa kansainvälisen puolustusmateriaaliyhteistyön
merkityksen kirkkaasti:
se luo edellytyksiä sotilaalliselle avunannolle ja
-vastaanottokyvylle, huoltovarmuuden turvaamiselle
ja taloudellisille materiaalihankkeille
sekä edistää puolustusvoimien kykyä osallistua
kansainvälisiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin.
EU:n yhteinen puolustuspolitiikka ja
sotilaallinen huoltovarmuus
Euroopan unioni on jäsenvaltioidensa muodostama
taloudellinen ja poliittinen liitto, joka
pohjautuu vapaalle liikkuvuudelle ja toimiville
sisämarkkinoille. Huoltovarmuuden näkökulmasta
markkinalähtöinen huoltovarmuus on
hyvä lähtökohta. Kuitenkin poikkeusolojen
– ja erityisesti sotilaallisten poikkeusolojen –
näkökulmasta markkinalähtöinen huoltovarmuus
ei ole riittävä ratkaisu.
EU:ssa ei ole olemassa kaiken kattavaa huoltovarmuusjärjestelyä.
On olemassa erilaisia
sektorikohtaisia järjestelyitä, esimerkiksi energiaturvallisuuden
alalla, joilla pyritään täydentämään
markkinaehtoista huoltovarmuutta.
Euroopan unioni ei ole puolustusliitto.
EU:lla on kuitenkin yhteinen turvallisuus- ja
puolustuspolitiikka sekä se säätelee osittain
useita puolustushallintoja tukevia toimintoja,
30 Aalto: Suomi ja sotilaallinen huoltovarmuus EU:ssa sekä Natossa 31