Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys

Viime vuosien kokemukset ovat osoittaneet,
että elintärkeät toiminnot ovat monesti uhattuna
paikallisesti ja alueellisesti. Jos strategian
halutaan soveltuvan muille kuin valtakunnallisille
uhille, strategiaa olisi hyvä kehittää niin,
että sen linjauksissa erottuisi mikä vaikutus
uhan laajuudella ja kestolla on toimintojen
turvaamistoimissa.
Varautumissuunnitelma pikkukaupungin
hetkelliseen juomaveden saastumiseen on aivan
erilainen kuin jos jakeluvesi saastuu koko
pääkaupunkiseudulla ja jos puhdistaminen
kestää kuukausia tai vuodenkin. Valtiojohdon
ja ministeriöiden rooli on paljon merkittävämpi
jälkimmäisen tilanteen hallinnassa.
Globalisaatio ja teknologian kehitys vaikuttavat
siihen, että monet ulkoiset tekijät
vaikuttavat merkittävästi yhteiskuntamme
elintärkeiden toimintojen sujumiseen. Monet
viime vuoden tapahtumat nostivat esille uusia
”uhkakuvia”. Islannissa tapahtunut tulivuorenpurkaus
lamaannutti maailman lentoliikenteen.
Kreikan talouden ongelmat laukaisivat
eurooppalaisen rahoituskriisin, joka vakavasti
uhkasi euron vakautta ja sitä kautta myös koko
Euroopan taloutta. Tapahtumat ovat esimerkkejä
uhista, joiden vaikutuksiin ei välttämättä
ole osattu varautua.
On tärkeää muistaa, että YETT-strategia ei
yksin ratkaise asioita. Paperi vaatii rinnalleen
ja tuekseen monia muita linjauksia, ohjeistuksia
ja strategioita. Niissä pitää avata sitä, mitä
operatiivisesti kunkin yhteiskunnan elintärkeän
toiminnon turvaaminen tarkoittaa kullekin
toimijalle. YETT-strategia ei itsessään kerro,
miten paikallistason toiminta tulee järjestää,
jos kuntaa koetellaan pitkäkestoisella sähkökatkoksella
keskellä kylmintä talvea.
YETT-strategian tueksi laadittavissa toimintaa
ohjeistavissa asiakirjoissa tehtyjen
linjausten toimivuuden takaamiseksi tulisi
varmistaa, että ne pysyvät myös linjassa yleisten
linjausten kanssa. Vastavuoroisesti YETT-
strategiaa tarkistettaessa tulisi huomioida toimeenpanevien
asiakirjojen kautta ilmenneitä
kehitystarpeita.
YETT-strategian ja sitä tukevia suunnitelmien
toimivuutta on jatkuvasti arvioitava harjoitusten
avulla. Näin strategiaa voidaan kehittää
muulloin kuin tositilanteiden tuoman kokemuksen
kautta. Harjoituksilla luodaan myös
pohjaa hyvälle poikkihallinnolliselle toiminnalle
sekä viranomaisten ja järjestöjen yhteistyölle.
Harjoituksilla pidetään järjestöjen vapaaehtoiset
motivoituna sekä saadaan realistinen kuva siitä
miten järjestöt voivat tukea viranomaisia ja mitä
viranomaiset heiltä odottavat. Ennen kaikkea
harjoitusten avulla ja vapaaehtoistoimijoiden
arkisella, jatkuvalla käytöllä jo pienemmissäkin
tilanteissa luodaan ja ylläpidetään henkilösuhteita
eri toimijoiden välillä.
Vuosien saatossa Suomen Punainen Risti
on oman toimintansa kautta oppinut, että tilanteissa,
joissa toiminnan pitää olla nopeaa ja
joustavaa, avainasemaan nousevat toimivat ja
luotettavat kumppanuussuhteet, joita on testattu
käytännössä.
Valmiustoiminnalle ominaista on jatkuva
suunnitelmien uudelleenarviointi ja kehitys.
Lähivuosina nousee eittämättä uusia seikkoja,
joiden pohjalta YETT-strategiaa tulee arvioida
uudelleen. Parhaillaan ns. Hallbergin komitea
pohtii valtion kriisijohtamista. Aluehallintouudistuksen
vaikutukset operatiiviseen valmiustoimintaan
ovat havaittavissa vasta lähivuosien
aikana.
On selvää, että myös tulevaisuudessa kehittämistarpeita
riittää. Omalta osaltani olen erittäin
iloinen siitä, että Suomen Punainen Risti
sekä muut järjestöt on otettu mukaan tähän
kehitystoimintaan. Yhteiskunnan elintärkeiden
toimintojen turvaaminen 2010-luvulla
edellyttää sitä. Näin pidämme parhaiten huolta
tavallisten kansalaisten hyvinvoinnista häiriötilanteissa.
Erityisasiantuntija Erkki Aalto
Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa sekä Suomen erityisedustusto Natossa
Suomi ja sotilaallinen
huoltovarmuus
EU:ssa sekä Natossa
lobalisaatio ja kansallisvaltioiden
keskinäisriippuvuuden lisääntymi-
G
nen ovat jälleen ajankohtaisia aiheita.
Nämä aiheuttavat haasteita myös huoltovarmuudelle,
jota ei enää kyetä turvamaan
ainoastaan kansallisin ratkaisuin. Myös sotilaallisen
huoltovarmuuden sektorilla kansainvälinen
yhteistyö on yhä keskeisempi väline
huoltovarmuuden ylläpitämiseksi. Tässä kirjoituksessa
esitellään EU:n ja Naton sotilaallisia
huoltovarmuusjärjestelyitä sekä Suomen
asemaa näissä.
Yleisesti sotilaallisesta
huoltovarmuudesta
Puolustushallinnon näkökulmasta huoltovarmuus
on jatkuvasti tärkeä aihe. Tämä on luonnollista,
sillä puolustusjärjestelmien hallinnassa
korostuvat pitkien elinjaksojen hallinta sekä
varautuminen poikkeusoloihin.
Puolustushallinto on riippuvainen muun
yhteiskunnan huoltovarmuudesta ja sitä kaut-
ta sotilaallista maanpuolustusta tukevasta
tuotannosta ja järjestelmien ylläpidosta. Täten
puolustushallinto kohtaa samat haasteet kuin
muutkin yhteiskunnan eri sektorit. Näiden
lisäksi puolustushallinto joutuu vastaamaan
moniin puolustushallintoa koskeviin erityisiin
haasteisiin.
Poliittiset intressit ja valinnat, puolustusteollisuuden
konsolidoituminen, kasvaneet
järjestelmien kehityskustannukset, puolustusvälinemarkkinoiden
pirstoutuminen, kilpailun
lisääntyminen, eri puolustusvälinemarkkinoita
sääntelevät oikeudelliset viitekehykset, vientilupakäytännöt,
suhteellisesti pienentyvät puolustusbudjetit,
kansallisvaltioiden vähentynyt
kontrolli puolustusvälineteollisuuteen ja transatlanttinen
kilpailu ovat esimerkkejä tekijöistä,
joka vaikuttavat sotilaallisen huoltovarmuuden
turvaamiseen.
Mistä tekijöistä sotilaallinen huoltovarmuus
koostuu? Kysymys on haastava ja se onkin
hyvä kääntää muotoon, että mitä itse asiassa
28 Kumpula: YETTS 2010 valmistumassa, myös järjestöjä tarvitaan
29