Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys

selonteko vanhentui jo ennen ilmestymistään
syyskuun 11. päivän tapahtumien vuoksi.
– Kuten edellä sanoin, pidän selontekojärjestelmää
tärkeinä kansanvaltaisen kehityksen
kannalta. Silti ei saa olla järjestelmän
vanki. Jos tulee käytännön tarpeita, pitää olla
mahdollisuuksia päivityksiin useamminkin.
On tärkeää, että selonteot vastaavat todellisuutta.
Sama koskee YETT-strategiaa. Ajankohtaiset
uhkat saadaan kyllä käsiteltyä. Nyt esimerkiksi
esillä ovat mm. sähköhuolto, tietojärjestelmät
ja kuljetuslogistiikka. Ne ovat juuri
niitä aloja, joissa aivan viime aikoina on ollut
ongelmia. Uhkamallit ovat olennaisia varautumisen
kannalta, ne ohjaavat varautumisen
rakentamista, mutta ne eivät voi olla koskaan
tyhjentäviä. Aina nousee esiin jotain yllättävää,
mutta se tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että
pitää olla valmiutta sellaisiinkin uhkamalleihin,
joita ei ole voinut edes harjoitella.
Tarkoittaako tämä sitä, että strategia ei ole
yksityiskohtainen toimintaopas vaan yleisohje
siitä, miten toimitaan, olipa tilanne miten
haastava tahansa?
– Siihen tapaan ajattelisin. Yhteiskunnan
elintärkeiden toimintojen turvaaminen
(YETT-strategia) ja uhkamallien rakentelu antaa
pohjan varautumiselle. Se ei sisällä valmiita
vastauksia, mutta on tärkeä ohjausasiakirja,
jonka perusteella tiedetään suunnilleen, minkä
tyyppisiä mahdolliset uhkat voivat olla.
Vastaavia varautumisen strategioita löytyy
muistakin maista. Niitä on laadittu suurten
kriisien jälkeen. Englannissa esiintyi suu- ja
sorkkatautia, Katrina aiheutti suuret tuhot
Yhdysvalloissa, on ollut terrori-iskuja ja
muuta. Ne ovat tullessaan aina yllätyksiä.
Kaikkein tärkeintä on yhteistyö, verkostojen
ja yhteistyömahdollisuuksien rakentaminen
ennalta. Kun jotain tapahtuu, tiedetään mihin
otetaan yhteyttä ja millä tavalla yhteistyö toimii.
Ja se onkin koko varautumisen ydin, että
hiotaan yhteistoiminnan muotoja. Kriisi voi
olla esimerkiksi liikenneministeriön hallinnonalalla,
viestintäliikennettä koskeva tai vastaava.
Silloin TPAK:in sihteeristö antaa tukea
ja apua sinne. Jos kyseessä taas on esimerkiksi
maa- ja metsätaloustalousministeriön vastuulle
kuuluva suu- ja sorkkatautitapaus, tukea ohjataan
sinne.
On tärkeää, että ei hämärretä eri viranomaisten
vastuiden rajoja, vaan lisätään niiden välistä
yhteistyötä. Ja siihen on sitten mahdollista
kehittää yhteistyökanavana toimivaa yhteistä
sihteeristöä, joka kulloinkin auttaa ja tukee sitä
tahoa, missä vastuu ja hätä on suurin.
Puolustushallinnolle on määritetty kolme perustehtävää,
joista yksi on siviiliyhteiskunnan
tukeminen. Jos katsot ulkopuolisena puolustushallinnon
tätä roolia, miten se on mielestäsi
onnistunut yhteiskunnan tukitehtävässä?
– Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on, että
puolustusvoimat nauttii suurta luottamusta
suomalaisten keskuudessa. Korkea maanpuolustushenki
kääntöpuolena edellyttää, että
puolustusvoimat uudistuu yhteiskunnan mukana.
Sotilaallisen maanpuolustuksen kova
ydin on tietysti päätehtävä ja säilyy sellaisena.
Mutta kansainvälinen kriisinhallinta ja
yhteiskunnan tukeminen ovat myös tärkeitä.
Puolustusvoimilla on virka-aputehtävissä suuri
merkitys. Yksi mieleeni tuleva esimerkki on
merellinen yhteistyö Itämeren suojelukysymyksissä
ja öljyntorjunnassa.
Kun jollain sektorilla tarvitaan apua, pitää
olla valmius antaa sitä ja ottaa vastaan. Tällä
tavalla järjestelmä toimii. Se ei toimi puolustushallinnon
omana aktiviteettina vaan
siten, että ollaan tarvittaessa käytettävissä.
Mielestäni puolustushallinto on tässä hyvin
onnistunut.
On syytä korostaa myös puolustusvoimien
puolueettomuutta irrallaan puoluepolitiikasta.
Puolustusvoimien tulee tukea lojaalisti valtiojohdon
ja laillisen esivallan hankkeita. Suomessa
näin on ollut. Maailmalla on paljon maita,
joissa armeijan mukana heiluu valtion vakaus
tai epävakaus.
Haluaisin tässä yhteydessä sanoa muutaman
sanan yleisestä asevelvollisuudesta. Kokonaismaanpuolustuksen
ja puolustusvoimien kansallinen
voimavara on, että meillä ei ole palkka-armeijaa
vaan järjestelmämme perustuu yleiseen
asevelvollisuuteen. Se on meidän suomalaisten
oma instituutio, mistä tullaan taas takaisin
keskustelumme luottamuspääomakysymykseen.
Sosiaaliseen pääomaan liittyy sekin, että
pitää ymmärtää puolustusvoimien muut tehtävät.
Kyse ei ole vain sotilaallisen valmiuden
ylläpidosta vaan myös kansallisesta kasvatustehtävästä.
Yleinen asevelvollisuus kuuluu
niihin sosiaalista pääomaa kasvattaviin tekijöihin,
joita ei pidä arvioida vain taloudellisin
mittarein.
On tärkeää, että myös elinkeinoelämä on mukana
varautumisessa Miten hyvin se on mielestäsi
ottanut oman roolinsa siinä?
– Huoltovarmuus on aivan olennaista varautumisen
kannalta ja perustuu hyvin suurelta
osalta elinkeinoelämän vapaaehtoisuuteen
olla mukana eri pooleissa ja tehdä yhteistyötä
valtiovallan kanssa. Kansainvälistyneessä globaalissa
markkinataloudessa elinkeinoelämän
rooli on koko ajan tärkeämpi myös tilannekuvan
luomisen kannalta. Minusta on tärkeätä,
että tätä yhteistoimintaa katsotaan hyvin avoimessa
hengessä elinkeinoelämän ja järjestöjen
kanssa.
Pitäisikö puhua jotain myös perustuslakiuudistuksesta?
Sehän on viime kädessä kuitenkin
poliittinen kysymys?
– Perustuslakiasioita on tarkasteltava rauhallisesti
ja pitkällä tähtäimellä. Hallitusmuoto,
joka valtiomuotokiistojen jälkeen saatiin
säädetyksi, kesti pääpiirteissään muuttamattomana
viime vuosikymmeniin asti. Samalla
on nähty pitkä kehityskaari, jonka aikana presidentinvallan
ja parlamentarismin jännite on
purkautunut. Viime vuosina parlamentarismia
on johdonmukaisesti vahvistettu. Presidentin
valtaoikeuksia karsittiin nimenomaan Mauno
Koiviston presidenttikaudella. Tällä hetkellä
on kyse suhteellisen vähäisistä muutoksista,
jotka hyvin jatkavat aikaisempaa kehityslinjaa.
Samoin on muistettava, että perustuslaki ei
10 Hallberg: Kokonaisturvallisuuden malli on harvinainen luottamuspääoma 11