Puupinnoille soveltuvien ulkomaalien testaus ja vertailu - Theseus

Puupinnoille soveltuvien ulkomaalien testaus ja vertailu - Theseus Puupinnoille soveltuvien ulkomaalien testaus ja vertailu - Theseus

publications.theseus.fi
from publications.theseus.fi More from this publisher
04.03.2013 Views

13.5 Vesihöyrynläpäisy Maalikalvon vesihöyrynläpäisevyys voidaan ilmoittaa Sd-lukuna eli diffuusiovastuksena, joka kuvaa sellaisen ilmapatjan paksuutta (m), jolla on yhtä suuri vesihöyrynvastus kuin tutkittavalla maalikalvolla. Vesihöyrynläpäisevyyttä voidaan tutkia mukitestillä. Siinä tutkittavalla maalilla maalataan pinkopahviin näyte, joka kiinnitetään tiiviisti vedellä täytetyn mukin suuaukkoon. Mukia punnitsemalla muutaman viikon ajan saadaan selville painohäviö eli maalikalvon läpi diffundoituneen vesihöyryn määrä. Maalikalvon läpäisseen vesihöyryn määrä pinta-alaa kohti (gk) vuorokauden aikana: g k m = (4) A* t m on mukin painohäviö (g) A on pahvikiekon pinta-ala (m 2 ) t on aika vuorokausina. Koska maalikalvon oletetaan olevan hyvin ohut, ei laskussa huomioida sen paksuutta. Tällöin vesihöyrynvastus Z saadaan kaavasta Δp Z = (5) g k p on vesihöyryn osapaine-ero (Pa). Vesihöyryn osapaine-ero saadaan laskettua, kun tiedetään lämpötilan ja RH 100 %:n aiheuttama vesihöyryn osapaine. Sen avulla saadaan laskettua osapaine samassa lämpötilassa eri RH-arvoille yhtälöllä 46

RH p RH = * pRH100 (6) 100 Vähentämällä mukin sisäpuolen osapaineesta ulkopuolen osapaine saadaan yhtälössä 5 tarvittava osapaine-eron arvo. Maalikalvon vesihöyrynvastus saadaan laskettua vähentämällä pinnoitetun kappaleen vesihöyrynvastuksesta pinnoittamattoman kappaleen vesihöyrynvastus. Tästä edelleen ratkaistaan diffuusiovastus Sd. Z = Z + − Z (7) pinnoite ilma alusta pinnoite alusta Z pinnoite S d = (8) Z Zilma on 5 * 10 9 m 2 sPa/kg. [36.] 13.6 Pesunkestävyys Maalikalvon pesunkestävyyttä voidaan tutkia testauslaitteistolla, jossa maalikalvoon kohdistetaan rasitus harjan ja soodaliuoksen avulla. Menetelmä on kuvattu standardissa SFS 3755. Standardin mukaan testiä voidaan soveltaa vain maaleille, joissa sideaine on emulgoituneena veteen. Tässä työssä testiä kuitenkin käytettiin kaikille tutkittaville maaleille. Testissä tutkitaan, kuinka monta harjauskertaa tutkittava maalikalvo kestää kulumatta puhki. Standardissa testattavalle maalikalvolle on asetettu tietty paksuus (60 ± 10 µm). Tällöin harjauksen edetessä näyte tarkastetaan 200 ja 2000 harjauskerran jälkeen. Standardissa on esitetty laskukaava, jolla saadaan laskettua sopivat tarkastusvälit, mikäli kalvonpaksuus eroaa ohjearvosta. [37.] 47

13.5 Vesihöyrynläpäisy<br />

Maalikalvon vesihöyrynläpäisevyys voidaan ilmoittaa Sd-lukuna eli<br />

diffuusiovastuksena, joka kuvaa sellaisen ilmapat<strong>ja</strong>n paksuutta (m), jolla on yhtä suuri<br />

vesihöyrynvastus kuin tutkittavalla maalikalvolla.<br />

Vesihöyrynläpäisevyyttä voidaan tutkia mukitestillä. Siinä tutkittavalla maalilla<br />

maalataan pinkopahviin näyte, joka kiinnitetään tiiviisti vedellä täytetyn mukin<br />

suuaukkoon. Mukia punnitsemalla muutaman viikon a<strong>ja</strong>n saadaan selville painohäviö<br />

eli maalikalvon läpi diffundoituneen vesihöyryn määrä.<br />

Maalikalvon läpäisseen vesihöyryn määrä pinta-alaa kohti (gk) vuorokauden aikana:<br />

g k<br />

m<br />

= (4)<br />

A*<br />

t<br />

m on mukin painohäviö (g)<br />

A on pahvikiekon pinta-ala (m 2 )<br />

t on aika vuorokausina.<br />

Koska maalikalvon oletetaan olevan hyvin ohut, ei laskussa huomioida sen paksuutta.<br />

Tällöin vesihöyrynvastus Z saadaan kaavasta<br />

Δp<br />

Z = (5)<br />

g<br />

k<br />

p on vesihöyryn osapaine-ero (Pa).<br />

Vesihöyryn osapaine-ero saadaan laskettua, kun tiedetään lämpötilan <strong>ja</strong> RH 100 %:n<br />

aiheuttama vesihöyryn osapaine. Sen avulla saadaan laskettua osapaine samassa<br />

lämpötilassa eri RH-arvoille yhtälöllä<br />

46

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!