Puupinnoille soveltuvien ulkomaalien testaus ja vertailu - Theseus

sillä lämmin ilma pystyy sitomaan vesihöyryä tehokkaammin kuin kylmä ilma. Kun
suhteellinen kosteus on 100 %, alkaa sataa. [2, s. 28; 7, s. 274.]
Puun kosteusprosentilla tarkoitetaan puussa olevan veden määrää verrattaessa sitä
kuivan puuaineen määrään. [7, s. 273.]
Puun kosteus tietyssä ympäristössä riippuu siis ilman suhteellisesta kosteudesta.
Esimerkiksi ilman suhteellisen kosteuden ollessa noin 50 % puun kosteus on 10 %.
Ilman suhteellisen kosteuden kasvaessa puun kosteuspitoisuus kasvaa samassa
suhteessa. [7, s. 276.]
3.5 Puun kutistuminen ja turpoaminen
Puuhun imeytyvä vesi kulkeutuu ensin soluseinämiin. Tämä aiheuttaa soluseinämien
turpoamista. Kun soluseinämät täyttyvät vedellä eli saavutetaan kyllästymispiste, vesi
alkaa täyttää soluonteloita. Tällöin ei enää tapahdu puun turpoamista. Kyllästymispiste
saavutetaan noin 30 %:n kosteuspitoisuudessa. Vastaavasti puun kuivuessa vesi poistuu
ensin soluonteloista, mikä ei aiheuta puun kutistumista. Kun alitetaan 30 %:n
kosteuspitoisuus, vesi poistuu soluseinämistä ja puu kutistuu. [7, s. 277; 10, s. 21.]
Puu on anisotrooppinen materiaali, eli sen ominaisuudet vaihtelevat riippuen
tarkastelusuunnasta. Tangentin suuntainen kutistuminen ja turpoaminen on kaikkein
voimakkainta pituussuuntaisen kosteuselämisen ollessa vähäistä. Kutistumiselle voidaan
ilmoittaa suurpiirteinen suhdeluku 1:10:20, josta nähdään pituussuuntaisen, säteen
suuntaisen ja tangentin suuntaisen kutistumisen selkeät suuruuserot. Männyn
tapauksessa kutistumisen aiheuttamat mittamuutokset prosentteina ovat pituussuunnassa
0,2 – 0,3 %, säteen suunnassa noin 4 % ja tangentin suunnassa noin 8 %, kun puu
kuivuu tuoreesta vedettömän kuivaksi. Kuusen kosteuseläminen on hieman männyn
kosteuselämistä vähäisempää, ja sen prosentuaaliset mittamuutokset säteen ja tangentin
suunnissa ovat muutaman kymmenesosan männyn muutoksia pienempiä.
[1, s. 39 – 40; 11, s. 195.]
15