Eräneuvos Niels Torp 80 vuotta
Eräneuvos Niels Torp 80 vuotta
Eräneuvos Niels Torp 80 vuotta
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong> ja pu King av Suontaka. Kingin<br />
kanssa <strong>Niels</strong> voitti aikanaan muun<br />
muassa Kenttien Voittaja-kilpailun peräti<br />
neljä kertaa.<br />
<strong>Eräneuvos</strong> <strong>Niels</strong><br />
<strong>Torp</strong> <strong>80</strong> <strong>vuotta</strong><br />
Ilpo Inkiläinen & Birgitta Vuorela<br />
<strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong> täytti päättyneenä<br />
vuonna kunnioitettavat <strong>80</strong> <strong>vuotta</strong>.<br />
Hän on kerhomme kunniajäsen,<br />
riistanhoitaja ja eräneuvos. Jäsenistön<br />
piirissä <strong>Niels</strong>in maine noudon<br />
opettajana on legendaarinen.<br />
<strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong>in sukujuuret ovat Tanskassa.<br />
Hänen vanhempansa saapuivat Suomeen<br />
häämatkalle, matkalle josta tuli<br />
elämän mittainen. <strong>Niels</strong>in isä teki elämäntyönsä<br />
riistanhoitajana ensin Aulangolla,<br />
sittemmin Rosenlewin palveluksessa.<br />
Poika jatkoi isänsä jalanjäljillä.<br />
Ensin tie kävi metsäkouluun ja sieltä<br />
edelleen riistahoito-oppiin Ruotsiin,<br />
50-luvun alussa.<br />
Tasavallan presidentti myönsi <strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong>ille eräneuvoksen arvonimen kesäkuussa 1991.<br />
Vuoteen 2005 mennessä eräneuvoksen arvonimi on myönnetty Suomessa vain kuudelle<br />
henkilölle.<br />
16<br />
- Koulutus oli hyvin monipuolinen.<br />
Muistot tuolta ajalta ovat mitä parhaimpia,<br />
kertoo <strong>Niels</strong>.<br />
Työsarkaa Rosenlewillä riitti. Kyseessä<br />
oli iso firma ja sen pääjohtaja oli hyvin<br />
innostunut riistanhoidosta ja metsästyksestä.<br />
<strong>Niels</strong>in tärkeimpänä työnä<br />
oli edustusjahtien järjestäminen. Kaikessa<br />
tässä koirat olivat oleellisesti mukana.<br />
- Olen tavallaan kasvanut koirien<br />
kanssa. Oikeastaan kanakoirat tulivat<br />
mukaan varsin myöhään, paljon ajo- ja<br />
luolakoirien jälkeen. Mutta sitten kun<br />
ne astuivat kuvioihin, ne ovat olleet siinä<br />
varsin vahvasti, kertoo <strong>Niels</strong>.<br />
Pointterit lähinnä sydäntä<br />
Koiraroduista parhaan paikan sydämessä<br />
otti lopulta pointteri. Ennen<br />
pointtereita <strong>Niels</strong>illä oli myös settereitä.<br />
Ensimmäinen koulutettava koira<br />
muistuu vielä hyvin mieleen.<br />
- 1940-luvun puolivälissä minulla oli<br />
isäni tuttavan punainen irlanninsetteri.<br />
Se oli sairastanut penikkataudin eikä<br />
ollut tyyliltään hyvä, mutta muutoin<br />
toimi vuoren varmasti.<br />
Koiria on aikain saatossa ollut useita,<br />
silti kysymykseen siitä, mikä yksilöistä<br />
on ollut paras, tulee vastaus empimättä.<br />
- Minulla kävi moukan tuuri siinä<br />
mielessä, että ensimmäinen omistamani<br />
koira oli paras ja viimeinen huonoin,<br />
sanoo <strong>Niels</strong> ja katse hakeutuu isoon<br />
muotokuvaan huoneen seinällä. Kuvassa<br />
komeilee tuo ensimmäinen koira,<br />
pointteri uros King av Suontaka.<br />
Kingin äiti tuli Tanskasta. Rosenlewin<br />
pääjohtaja sai pojaltaan 60-vuotislahjaksi<br />
valmiiksi koulutetun koiran<br />
Tanskasta. Kun tällä aikanaan teetettiin<br />
pennut, <strong>Niels</strong> pääsi valitsemaan jou-
kosta omansa, ja tuo pentu oli King.<br />
Tänä päivänä <strong>Niels</strong>illä ei ole omaa<br />
koiraa. <strong>Niels</strong> sairastui ja jäi eläkkeelle<br />
19<strong>80</strong>-luvun lopulla. Vielä 90-luvun lopulla<br />
<strong>Niels</strong> osallistui koirineen kokeisiinkin,<br />
mutta sittemmin sairaus on verottanut<br />
fysiikkaa niin, että rakkaimmat<br />
harrastukset, metsästys ja riistanhoito<br />
ovat pakosta jääneet taka-alalle.<br />
- Nämä harrastukset vaativat hyvää<br />
liikkumiskykyä, toteaa <strong>Niels</strong>. Vallan<br />
vailla hännän huisketta ei <strong>Torp</strong>in perheessä<br />
kuitenkaan olla, Anja-vaimolla<br />
on kaksi mäyräkoiraa.<br />
Tarina noudon koehistoriasta<br />
Noudon opetus on lähellä <strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong>in<br />
sydäntä. Liekkö innostus asiaan<br />
kulkenut sekin veren perintönä, sillä<br />
tarina viime vuosisadan alusta kertoo,<br />
että <strong>Niels</strong>in isällä on osuutensa siinä,<br />
että nouto tuli kokeissamme tavaksi.<br />
Kertomuksen mukaan <strong>Niels</strong>in isä oli<br />
tuolloin osallistunut Suomessa kokeeseen<br />
Tanskasta tuomallaan koiralla.<br />
Kun lintu oli ammuttu, hän oli kysynyt<br />
tuomarilta voiko koira noutaa linnun?<br />
Tuomari oli hiukan hämmästynyt, mutta<br />
lupa heltisi ja tiettävästi tuon tapahtuman<br />
jälkeen nouto alkoi hiljalleen<br />
yleistyä kokeissamme.<br />
Nouto opetuksen perustana<br />
Ensin koiralla pitää olla lapsuus ja<br />
sitten sille opetetaan nouto. Sen jälkeen<br />
tulevat muut asiat. Tämän järjestyksen<br />
<strong>Niels</strong> on todennut toimivaksi.<br />
<strong>Niels</strong> seurasi jo pikku poikana, miten<br />
koiria koulutettiin. Menetelmät ovat<br />
muuttuneet selvästi.<br />
- Nyt ollaan huomattavasti pehmeämmällä<br />
linjalla, sanoo <strong>Niels</strong>.<br />
<strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong> pitää niin kutsuttua pakkonoutoa<br />
hyvänä koulutusmetodina ja<br />
ainoana tapana varmistaa ettei koira<br />
kieltäydy noudosta missään tilanteessa.<br />
- Pakkonouto on tosin hiukan virheellinen<br />
nimi. Ei eläintä voi pakottaa tekemään<br />
mitään, kyse on siitä että se ymmärtää<br />
varmasti mitä siltä odotetaan.<br />
<strong>Niels</strong>in mukaan koira oppii noutamaan<br />
kolmessa viikossa, jos opetukseen<br />
lähdetään puhtaalta pöydältä.<br />
Homma hankaloituu huomattavasti jos<br />
taustalla on epäonnistuneita yrityksiä<br />
opettaa noutoa. <strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong>in pakeilta<br />
on moni harrastaja saanut avun nou-<br />
<strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong>in pakeilta on moni hakenut - ja saanut myös - neuvoja noudon opettamiseen.<br />
don opetukseen.<br />
Perinteet kunniaan<br />
Kanakoiraharrastuksen puitteet ja<br />
muodot ovat muuttuneet niiden vuosikymmenten<br />
aikana kun se on ollut osana<br />
<strong>Niels</strong>in elämää. Harrastajamäärä on<br />
kasvanut ja toisaalta yhteiskunnan<br />
muutokset puristavat metsästäjiä yhä<br />
ahtaammalle. Lajin sisällä moni muutos<br />
tuo tullessaan tervetulleen kehityksen,<br />
mutta se ei saisi tapahtua perinteiden<br />
kustannuksella.<br />
- Toivoisin etteivät vanhat perinteet<br />
unohdu. Moni uusi tulokas on voi luul-<br />
17<br />
la olevansa nopeasti viisas tässä lajissa<br />
ja vaatia pikaisia uudistuksia toimintaan.<br />
Kanakoiraurheilulla on kuitenkin<br />
vanhat, kokemukseen pohjautuvat perinteet,<br />
joten muutosten kanssa tulee<br />
edetä varovasti, muistuttaa <strong>Niels</strong>.<br />
Kanakoirametsästyksen maailmassa<br />
ensi askeleitaan ottavan tulisi <strong>Niels</strong>in<br />
mielestä antaa ajan kehittää ymmärrystä.<br />
Ensimmäisenä ei pitäisi lähteä<br />
hanakasti moittimaan käytäntöjä, saatikka<br />
tuomarin omasta koirasta antamia<br />
lausuntoja.<br />
- Joka tähän leikkiin ryhtyy, se leikin<br />
kestäköön.<br />
Nisse kiittää!<br />
Lämmin kiitos teille kaikille, jotka muistitte minua lahjoin ja onnentoivotuksin<br />
merkkipäivänäni. Annan suuren arvon upealle vieraskirjalle,<br />
sen lehdiltä sain lukea henkilökohtaisia terveisiä ja mukavia kommentteja<br />
vuosien varrelta (Olikohan kirjaidea sinun Ilpo?). Se herätti<br />
monta muistoa minulle niin rakkaiksi käyneistä “Pohjanmaan<br />
kokeista”.<br />
Toivotan teille kaikille hyvää<br />
jatkoa.<br />
Älkää kompastuko<br />
mättäisiin.<br />
Kiertäkää liian<br />
leveät ojat.<br />
<strong>Niels</strong> <strong>Torp</strong>
Riistapellot, helppo tapa<br />
Maataloudessa tapahtuneet rajut<br />
muutokset ovat riistan kannalta jo<br />
vuosikymmenien ajan olleet erittäin<br />
haitallisia, ja kehitys tuntuu vääjäämättä<br />
jatkuvan samansuuntaisena. EU<br />
tosin yrittää kaikin keinoin tehdä<br />
maanviljelyksen näillä leveysasteilla<br />
mahdottomaksi, mikä riistan kannalta<br />
ilmeisesti olisi hyvä asia, mutta maanviljelijä<br />
on sitkeää sorttia. Hän ei hevin<br />
lopeta, hän ostaa lisämaata naapurista<br />
ja salaojittaa entisiä ja joku sitkeä<br />
tyyppi kuokkii itselleen vielä lisähehtaareja<br />
vaikkapa rahkasuosta, kuten<br />
esi-isänsä aikoinaan. Mitä me kanakoiraharrastajat<br />
sitten voimme peltopyiden<br />
ja fasaanien elinolosuhteiden parantamiseksi<br />
tehdä? Liito-oravan papanoita<br />
kyllä telkkarissa esitellään ja<br />
parantaa fasaanin ja<br />
peltopyyn elinolosuhteita<br />
Markus von Weissenberg<br />
Leveä maissikasvusto antaa niin kesällä, kuin talvellakin fasaaneille erinomaisen suojan. Joensuun kartanossa Halikossa on fasaanien suojakasviksi<br />
kylvetty lähes 5 ha Diana Metsästäjän maissia. Tämänkaltaisia tehokkaita suojavyöhykkeitä voisi perustaa myös Pohjanmaan lakeuksille.<br />
moottoritien linjauksia siirrellään, mutta<br />
miten on peltokanalintujemme laita.<br />
Kuka niiden elinolosuhteista murehtii?<br />
Kuka, ellet juuri Sinä, arvoisa Ekipagen<br />
lukija. Toivoisin tästä aiheesta lisää<br />
keskustelua näillä oman äänitorvemme<br />
luetuilla sivuilla.<br />
EU on osaltaan huomioinut luonnon<br />
monimuotoisuus vaatimukset ja laajentanut<br />
myöntämänsä hehtaarituen koskemaan<br />
myös riistapeltoja. Tukipapereissa<br />
on tätä varten aivan oma sarakkeensa,<br />
johon merkitään riistapeltokasvin<br />
nimi. Seoksien osalta, joissa nimiä<br />
usein on paljon, kannattaa pakkauksessa<br />
oleva etiketti leikata talteen ja laittaa<br />
se hakemuksen liitteeksi. Tämä tarkoittaa<br />
käytännössä sitä, että EU ei<br />
aseta rajoituksia riistapellon perusta-<br />
18<br />
miselle, päinvastoin suorastaan kehottaa<br />
siihen. Tämä tulisi saattaa kaikkien<br />
maanviljelijöiden tietoon. Tästä asiasta<br />
kiinnostuneille löytyy lisätietoa sivuilta<br />
www. riistasiemen.fi, klikkaamalla etusivulla<br />
olevaa otsaketta Riistapellon<br />
EU-tuki.<br />
Joitakin vuosia sitten puhuttiin<br />
pakettipellosta<br />
Muistan hyvin kun olin ensimmäistä<br />
kertaa Lapualla kenttäkokeessa. Monessa<br />
sopassa mukana olleet tuomarit puhuivat<br />
silloin lakki takaraivolla ja otsaa<br />
rypistellen alueella sijaitsevasta ns. pakettipellosta.<br />
Moni muistaa varmaan<br />
kyseisen pellon vieläkin ja kaikki ne<br />
poikkeukselliset episoodit mitä siellä
vuosien varrella sattui ja tapahtui.<br />
Tuossa pakettipellossa, jota tuomarit<br />
lähestyivät pelonsekaisin tuntein, rikkakasvit,<br />
heinät ja rentunruusut kasvoivat<br />
melkein miehen mittaisiksi.<br />
Kaikki lähialueen lentoon hätistellyt<br />
linnut pakenivat perään juoksevilta<br />
koirilta tuohon täydellisen suojan antavaan<br />
viidakkoon. Sinne hävisivät sitten<br />
niin linnut kuin koiratkin ja tuomari<br />
joutui viheltämään pelin poikki.<br />
Nykyään puhutaan riistapellosta,<br />
mutta millaisesta<br />
Entä jos hetken miettisimme tuon<br />
pakettipellon aikaansaamaa luonnon ilmiötä<br />
niin lintujen kuin metsästäjienkin<br />
näkökulmasta. Lintujen kannalta<br />
oli nyt tarjolla oivallinen paikka, johon<br />
hakeutua suojaan vaaran uhatessa.<br />
Metsästäjien kannalta taas tiedettiin<br />
vuoren varma paikka, missä löytää lintuja,<br />
vaikka koko Lapualta ei lintuja<br />
muuten mistään tavannut. Haittapuolena<br />
oli lintujen kannalta se, että pakettipellossa<br />
ei ollut juuri mitään syötävää,<br />
muutamaa matoa lukuun ottamatta<br />
ja metsästäjän kannalta taas se,<br />
että niin koirat kuin linnutkin hävisivät<br />
saman tien näkymättömiin, ja metsästyskoe<br />
piti keskeyttää.<br />
Seuraavaksi herää kysymys siitä, millainen<br />
riistapellon sitten tulisi tällaisessa<br />
tapauksessa olla. Mikä olisi sellaisen<br />
riistapellon resepti, joka molempien<br />
osapuolten kannalta olisi hyvä. Linnuille<br />
siis suojaa ja ruokaa, eikä ylipääsemättömiä<br />
esteitä koirien ja tuomareiden<br />
työskentelylle.<br />
Asia ei suinkaan ole uusi ja käytännön<br />
kokemustakin on hieman kertynyt.<br />
Kokeilimme nimittäin muutama vuosi<br />
sitten Kauhajoella Kainaston lakeuksilla<br />
useamman hehtaarin alalla silloin<br />
omasta mielestämme parasta mahdollista<br />
riistapeltoseosta. Kainaston metsästysseuran<br />
aktivistien kanssa tehty<br />
muokkaus- ja kylvötyö onnistui hyvin<br />
ja kasvu oli erinomaista. Auringonkukat<br />
ja hamput kasvoivat pitkälti yli<br />
kahden metrin korkuisiksi ja syksyn<br />
jahtia odoteltiin innokkaasti. Nyt siis<br />
tiedettiin varmasti missä linnut löytyisivät<br />
ja näin myös kävi. Ongelmaksi<br />
osoittautui kuitenkin, se että riistapelto<br />
oli lähes läpitunkematon. Raskaskukkaiset<br />
auringonkukat olivat syysmyrskyssä<br />
kaatuneet ja muodostaneet<br />
yli metrin korkuisen takkuisen ja vaikeakulkuisen<br />
esteradan. Metsästys ei<br />
Kauhajoella Kainaston joen varteen kylvetty Fasaani Diana pelto, jossa kasvoi mm. auringonkukkaa<br />
hamppua ja kauraa antoi linnuille erinomaisen suoja ja myös runsaasti ravintoa, mutta lintujen<br />
ja koirien löytäminen oli työlästä.<br />
Auringonkikkakaista antaa erinomaisen suojan linnuille aina varhaisesta kesästä myöhäiseen talveen<br />
asti. Maisemallisesti kukat loistavat kauniisti ja näkyvät kauas. Myös muuttolinnut saavat<br />
syksyllä energiapitoista evästä muuttomatkalleen.<br />
Ensimmäiset hallayöt ovat jo ruskistaneet oikealla kasvavan maissipellon. Suoja on silti erinomainen<br />
ja maissi pysyy hyvin pystyssä aina kevääseen saakka. Tähän ryteikköön häviää niin linnut<br />
kuin koirakin. Keskellä olevassa koeruudussa kasvaa Peltopyy Dianaa. Tällaisessa matalassa kasvustossa<br />
jopa koirakin voi pitää yhteyttä isäntäänsä.<br />
19
onnistunut, sillä koiran työskentelyä ei<br />
voinut lainkaan seurata. Oliko se edelleen<br />
haussa, vai seisoiko se. Pitkän tarpomisen<br />
jälkeen koira erään kerran yllättäen<br />
löytyi vain metrin päässä kuumentuneesta<br />
ohjaajastaan nenä linnussa<br />
kiinni. Fasaani tunsi olonsa suuren<br />
auringonkukan alla varsin turvalliseksi,<br />
vaikka koira oli puraisuetäisyydellä.<br />
Koira taas ei jännitykseltään liikahtanut<br />
mihinkään ja näin muodostui pattitilanne.<br />
Ratkaisu tuntuu tämän kokemuksen<br />
jälkeen varsin selvältä. Riistapeltoseokseen<br />
oli valittava sellaisia kasveja, jotka<br />
ovat kasvutavaltaan matalia ja jotka<br />
syksyllä vielä painuvat hieman kasaan<br />
muodostaen noin puolen metrin korkuisen<br />
hyvän suojan antavan ravintorikkaan<br />
kasvuston. Korkeat suojaa antavat<br />
kasvit, kuten auringonkukka ja<br />
maissi on kylvettävä erikseen ja eri<br />
paikkaan ja niiden tulee toimia luontaisina<br />
riistakäytävinä ja lintujen turvallisina<br />
juoksupaikkoina. Matalassa kasvustossa<br />
koiran työskentelyä voi seurata,<br />
ampuminen on helpompaa ja pudotetun<br />
linnun paikantaminenkin on<br />
mahdollista. Tällaisia matalakasvuisia<br />
riistapeltoja tulisi perustaa, vaikkapa<br />
useampiakin, jokaisen peltopyyparven<br />
reviirille, unohtamatta uusien parien<br />
etsimää perheen perustamisympäristöä,<br />
missä lapsikuolleisuus olisi vähäistä.<br />
Ainoastaan näillä keinoilla luontainen<br />
kantamme voi vahvistua. Fasaani<br />
menestyy kyllä siinä ohella ja kenttäkokeita<br />
on sitten mukava järjestää, kun<br />
lintuja on riittävästi.<br />
Fasaanille ja peltopyylle soveltuva<br />
riistapeltoseos<br />
Nopein ja edullisin tapa parantaa<br />
peltokanalintujen elinolosuhteita on<br />
siis perustaa riistapelto. Sen voi hyvin<br />
tehdä jo ensi kesänä. Vähintään yhtä<br />
tärkeätä on maassa ja ilmassa vaanivien<br />
petojen jatkuva pyydystäminen ja<br />
riittävän tehokas talviruokinta. Muitakin<br />
toimenpiteitä on, kuten esimerkiksi<br />
suojakuusikon kasvattaminen, mutta<br />
se vanhentaa meitä vähintään yhden<br />
kanakoiran kasvatusiällä ja se on tietenkin<br />
liikaa tätä juttua lukevalle sukupolvelle.<br />
Poikia varten kannatta tietenkin<br />
istuttaa.<br />
Markkinoilla jo useita vuosia ollut ja<br />
varsin paljon käytetty Fasaani Diana sisältää<br />
suojaa antavia kasveja, kuten<br />
auringonkukkaa ja maissia. Lisäksi se-<br />
Carinata rapsiksi ristimämme uusi tulokas riistapeltoseoksiin on kasvultaan alle metrin korkuinen<br />
ja antaa hyviä suojapaikkoja peltopyylle ja fasaanille alkukesästä lähtien ja vielä lumen tulon jälkeenkin.<br />
Carinata rapsi on tärkeä elementti uudessa Peltopyy Diana-seoksessa.<br />
oksessa on useita hyönteisiä houkuttelevia<br />
kukkivia kasvilajeja ja ravintokasvina<br />
käytetään vehnää. Tätä seosta tullaan<br />
jatkossakin käyttämään varsin<br />
paljon, mutta tälle kasvukaudelle on<br />
nyt tulossa kokeiltavaksi mielenkiintoinen<br />
uusi seos, joka on saanut nimekseen<br />
Peltopyy Diana. Tätä seosta toivoisin<br />
tulevana kasvukautena kokeiltavan<br />
mahdollisimman laajasti nimenomaan<br />
laajoilla avoimilla peltoaukeilla, jossa<br />
peltopyy muutenkin viihtyy. Matalakasvuisten<br />
riistapeltojen ohella käytettään<br />
samalla alueella riistakäytävien muodossa<br />
auringonkukkaa ja maissia riittävän<br />
leveinä kaistoina peltojen, teiden<br />
20<br />
ja ojien reunoilla. Tällaisen korkean<br />
suojakaistan tulee mielellään olla riittävän<br />
leveä, sillä jos suojakaista on kapea,<br />
niin fasaani lähtee haukan hyökätessä<br />
helposti kaistan toiselta puolelta<br />
hädissään lentoon, jolloin haukka tavoittaa<br />
sen varmasti.<br />
Peltopyy Diana kasvaa noin 60-<strong>80</strong><br />
cm:n korkuiseksi ja sisältää seuraavia<br />
kasvilajeja: hunajakukkaa, keltasinappia,<br />
carinata rapsia, kevätrapsia, öljypellavaa<br />
ja rehukaalia. Carinata rapsi<br />
on uusi tulokas, riistapeltoseoksissa.<br />
Olemme kokeilleet sitä jo parin vuoden<br />
ajan. Kasvi on ristikukkainen ja muistuttaa<br />
hieman tavallista rapsia, mutta<br />
Hyvä riistapelto antaa myös mahdollisuuden talviruokintaan. Lintujen on turvallista liikkua pakkasen<br />
puremassa auringonkukkakasvustossa ruokinta-automaatille. Saavin alareunaan on porattu<br />
halkaisijaltaan parin sentin suuruisia reikiä, joista herkullista ruokaa tippuu, kun sitä vähän<br />
nokalla raapaisee.
Peltopyyn poikasten istuttaminen maastoon onnistuu parhaiten riittävän laajassa suojaa antavassa<br />
riistapellossa. Kuvassa on peltopyylaatikko sijoitettu Wijkin Kartanossa Kemiössä kylvettyyn<br />
Fasaani Diana peltoon. Ravintokasvina on tässä pellossa käytetty kevätvehnää.<br />
on paljon haaroittuvampi, hienohaaraisempi<br />
ja runsaskukkaisempi. Syksyllä<br />
kasvusto kuivuu ikään kuin pystyyn,<br />
eikä kaadu kokonaan raskaammankaan<br />
lumikuormankin alla. Kasvusto muodostaa<br />
näin hyviä suojapaikkoja ja yöpymiskoloja<br />
linnuille. Keltasinappi puolestaan<br />
houkuttelee poikasille hyönteisiä,<br />
sillä se kukkii jo kesäkuussa. Myös<br />
sen siemensato on hyvä. Hunajakukka<br />
on hyvä siitä, että se kukkii lähes koko<br />
kasvukauden ja on erinomainen mesikasvi.<br />
Öljypitoisista pellavan ja kevätrapsin<br />
siemenistä peltopyyt pitävät.<br />
Rehukaali on mukana seoksessa siksi,<br />
että se pysyy hyvin pystyssä vielä ko-<br />
vienkin syyspakkasten jälkeen ja antaa<br />
näin hyvän suojan linnuille jopa keskitalvella,<br />
elleivät jänikset ole sitä siihen<br />
mennessä syöneet. Peltopyy Dianaseosta<br />
käytetään 15 kg/ha ja samaan<br />
peltoon kylvetään ravintokasviksi kevätvehnää<br />
85 kg/ha. Kauraa voi seoksessa<br />
myös käyttää.<br />
Ehdotus Ekipagen lukijoille,<br />
rotuyhdistyksille, KKK-HHS:lle<br />
Riistapelto ei koskaan synny itsestään,<br />
ei myöskään riittävässä laajuudessa<br />
seuran muutaman puuhamiehen<br />
voimin. Asiaan on paneuduttava koko<br />
porukalla niin, että tulosta syntyy riit-<br />
Riistapellon kylväminen Kauhajoella sujui helposti ja nopeasti. Kyntämisen jälkeen pelto äestettiin<br />
rullaäkeellä ja kylvö tapahtui levittämällä sekä siemen, että apulanta samanaikaisesti keskipakoislevittäjällä.<br />
Fasaani Dianan ja apulannan joukkoon sekoitettiin vielä kauraa ja vehnää. Kylvön<br />
jälkeen maa äestettiin kertaalleen kevyesti. Pohjanmaan kosteissa turvemaissa tämä tekniikka<br />
onnistuu, mutta ei niinkään etelän savikoilla ja hietamailla. Silloin on tavallinen maatalouskylvökone<br />
parempi. Lue lisää kylvötekniikasta sivuilta www.riistasiemen.fi<br />
21<br />
tävän suuressa mittakaavassa. Kysymys<br />
ei ole rahasta vaan ensinnä siitä, että<br />
asiasta nyt talven aikana puhutaan riittävän<br />
laajasti, sitten sovitaan siitä<br />
kuka mitäkin tekee. Puhutaan maanomistajien<br />
kanssa peltojen saamisesta<br />
riistapeltokäyttöön ja sitten vain keväällä<br />
kylvötöihin ja syksyllä jahtiin.<br />
Toimenpiteille on myös saatava jatkuvuutta,<br />
sillä yhdessä vuodessa ei tulosta<br />
vielä synny<br />
Ministeriötasolla on käynnistynyt<br />
peltopyyn hoitosuunnitelman laatiminen<br />
tavoitteena maamme alkuperäiskannan<br />
säilyttäminen ja kannan lisääntymisen<br />
turvaaminen. Useimmat ovat<br />
varmaan lukeneet tätä koskevan jutun<br />
Metsästäjä-lehdessä 1/2005 s. 44. Tämä<br />
on siis edelleen kuitenkin vain suunnitelma,<br />
joka tietenkin valmistuu aikanaan,<br />
mutta jotain konkreettista pitää<br />
myös tehdä. Asia on tärkeä, mielenkiintoinen<br />
ja haastava. Itse olemme tuhonneet<br />
sen elinympäristön, jossa linnut<br />
ovat viihtyneet ja lisääntyneet. Nyt on<br />
jo aika maksaa, vaikkapa vain jollain<br />
rajatulla alueella takaisin tätä kalavelkaa,<br />
tai sanottaisiinko nyt tässä tapauksessa<br />
lintuvelkaa. Lieneekö liikaa<br />
pyydetty?<br />
Ehdottaisin nyt, että kaikki Ekipagen<br />
lukijat ja etenkin kaikki kenttäkokeisiin<br />
osallistujat suojattiensa rotuun ja karvan<br />
väriin katsomatta ottaisivat osaa<br />
nimenomaan peltopyyn elinolosuhteiden<br />
parantamiseen kukin omalla kohdallaan<br />
sekä puhumalla, että tekemällä.<br />
Selityksiä ei sitten jahdin aikaan haluta<br />
kuulla, vain raportteja toteutetuista<br />
erilaisista hienoista projekteista.<br />
Kanakoirakerhon koemaastossa Lapualla<br />
tulisi jokainen pienikin peltosarka,<br />
joka suinkin vain on vuokrattavissa,<br />
ostettavissa, tai muuten vain puhumalla<br />
tähän tarkoitukseen käytettävissä<br />
ottaa riistapeltokäyttöön. Tätä peltojen<br />
”huostaan ottoa” ja hoitoa pitäisi<br />
sitten jatkaa useita vuosia. Vähäpätöisempiinkin<br />
hankkeisiin on kansallisia<br />
ja kansainvälisiäkin rahoja käytetty. Jos<br />
vaikka 10 % Lapuan koemaastosta saataisiin<br />
lähivuosien aikana riistapeltokäyttöön,<br />
niin luulen, että alkuperäinen<br />
sitkeä Pohjanmaan peltopyykanta<br />
olisi pelastettu tuleville sukupolville<br />
aina metsästettäväksi asti. Kokeissa<br />
riittäisi jännitystä kun lintuja olisi nykyistä<br />
enemmän.
Lintuistutuksilla<br />
lisää koiran koulutusmahdollisuuksia<br />
Ahti Putaala<br />
Laadukkaiden tarhalintujen kasvattaminen edellyttää laajaa, luontaista suojaa ja ravintoa<br />
sisältävää kasvatushäkkiä. Kuvassa Oulun yliopiston peltopyyn kasvatuksessa käytetty<br />
häkki. Kuva: Ahti Putaala.<br />
Parempi villi peltopyypari keväällä pellolla kuin kymmenen tarhassa. Kuva: Ahti Putaala.<br />
22<br />
Metsästys- ja koirankoulutusmahdollisuuksien<br />
lisäämiseksi tarhataan ja istutetaan<br />
Suomessakin vuosittain tuhansia<br />
fasaaneja ja peltopyitä. Erityisesti<br />
fasaaneja istutetaan myös kanakoirakokeiden<br />
lintutilanteiden varmistamiseksi.<br />
Vaikka näennäisesti hyväkuntoisten<br />
ja terveiden kanalintujen<br />
kasvattamisessa onnistutaankin usein<br />
kohtuullisesti, tehdään lintujen kasvattamisessa<br />
ja luontoon vapauttamisessa<br />
usein tietämättä virheitä, jotka heikentävät<br />
istutuslintujen menestymismahdollisuuksia<br />
luonnossa. Tutkittu ja tunnettu<br />
totuus on, että suuri osa istutuslinnuista<br />
päätyy pienpetojen suihin jo<br />
muutaman viikon sisällä vapautuksesta.<br />
Tarhattujen lintujen suuri kuolleisuus<br />
vapauttamista seuraavien viikkojen<br />
aikana on tyypillistä lintulajista,<br />
ajasta ja paikasta riippumatta. Ensimmäisten<br />
viikkojen aikainen kuolleisuus<br />
on eri tutkimuksissa vaihdellut - istutuslintujen<br />
ja elinympäristön laadusta<br />
sekä pienpetojen runsaudesta riippuen<br />
- 30-<strong>80</strong> % välillä. Pääsyynä tarhattujen<br />
lintujen haavoittuvuuteen luonnossa<br />
on niiden vääränlainen käyttäytyminen<br />
ja tottumattomuus petoihin. Istutuslintujen<br />
petojen saaliiksi joutumisriskiä<br />
lisää vielä se, etteivät ne ole<br />
aluksi sopeutuneita luonnonravinnon<br />
etsimiseen ja hyväksikäyttöön. Mitä<br />
sitten on tehtävissä, jotta entistä useampi<br />
istutuslintu selviytyisi kriittisen<br />
alun yli ja päätyisi lopulta petojen mahan<br />
sijasta kanakoiran eteen ja metsästäjän<br />
reppuun?<br />
Tarhausmenetelmät ratkaisevat<br />
laadun<br />
Lähes kaikki istutuslintujen kanssa<br />
tekemisissä olleet ovat varmasti joskus<br />
havainneet niiden kyvyttömyyden (tai
ymmärtämättömyyden) suojautua tai<br />
paeta silloin kun niin kuuluisi tehdä.<br />
Vaikka tarhalinnut eivät koskaan täysin<br />
vastaa käyttäytymiseltään villejä<br />
lintuja, voidaan niiden lajiominaista<br />
käyttäytymistä edesauttaa eräillä tarhausteknisillä<br />
ratkaisuilla. Tarhatilan<br />
tulee ensinnäkin olla riittävän laaja ja<br />
korkea, jotta linnuilla olisi mahdollisuus<br />
harjoitella siipilihaksiaan ja lentotaitoaan.<br />
Kasvatushäkeissä pitää<br />
myös olla riittävästi suojaa, joita linnut<br />
oppivat vaaran uhatessa hyväksikäyttämään.<br />
Riittävä suoja vähentää<br />
myös lintujen törmäysriskejä ja stressistä<br />
aiheutuvia nokkimisongelmia.<br />
Luontaista suojaa kasvatushäkkeihin<br />
voi rakentaa esim. pienistä kuusista ja<br />
soveltuvien riistapeltokasvien kylvöllä.<br />
Fasaaneille on lisäksi muistettava laittaa<br />
yöpymisorsia parin metrin korkeuteen,<br />
jotta ne oppisivat nousemaan<br />
yöksi puihin, mikä on niille tärkeä taito<br />
luonnossa yöllisten nisäkäspetojen<br />
välttämisessä.<br />
Tarhattujen lintujen käyttäytymisestä<br />
ja sen valmentamisesta on tehty<br />
useita tutkimuksia. On testattu eri kasvatustapoja,<br />
hormonihoitoja, petomal-<br />
lien käyttöä jne., mutta mikään tutkituista<br />
keinoista ei ole tuottanut läpimurtavaa<br />
ratkaisua tarhalintujen käyttäytymisongelmaan.<br />
Johtopäätöksenä<br />
eri tutkimustuloksista voidaan vetää,<br />
että kanalinnut oppivat oikeanlaisen<br />
käyttäytymisen vain luonnonoloissa,<br />
omalta emoltaan tämän esimerkein ja<br />
äänin antaman ohjauksen mukaisesti.<br />
Tarhaoloissa voidaan parhaimmillaankin<br />
vain yrittää jäljittää luonnonoloja<br />
antamalla lintuemojen itse huolehtia<br />
munien haudonnasta ja poikasten kasvatuksesta<br />
suurissa, luontaista suojaa<br />
ja ravintoa kasvavissa häkeissä. Näistäkin<br />
olosuhteista puuttuvat kuitenkin<br />
tarhalintujen oppimisen kannalta tärkeät<br />
kontaktit petojen kanssa - nehän<br />
tarhaaja pyrkii tappioiden välttämiseksi<br />
pitämään mahdollisimman kaukana<br />
linnuistaan! Edellä kuvattu luonnonmukainen<br />
kasvatus on lisäksi hyvin<br />
työlästä ja tilaa vievää, eikä se siksi<br />
edes sovellu taloudelliselta kannattavuuspohjalta<br />
harjoitettavaan tarhaukseen.<br />
Onko lintukannalla väliä?<br />
On tärkeää, ettei väärää kantaa ole-<br />
23<br />
vien tarhalintujen istutuksilla sotketa<br />
alueen alkuperäistä ja luonnonvaraista,<br />
kyseisiin olosuhteisiin sopeutunutta<br />
kantaa. Vierasperäisten eläinkantojen<br />
luontoon laskeminen kielletään<br />
metsästys- ja luonnonsuojelulaissakin.<br />
Ajankohtaiseksi asia on tullut peltopyiden<br />
kohdalla, kun tutkimuksissa selvisi,<br />
että monilla tarhoilla kasvatetaan<br />
istutuksiin länsieurooppalaista peltopyykantaa,<br />
vaikka luonnonvaraiset<br />
peltopyymme ovat itäeurooppalaista,<br />
meille Venäjältä 1700 -luvulla omin siivin<br />
levinnyttä kantaa. Nyt kun asia on<br />
tiedostettu, on toimenpiteisiinkin ryhdytty<br />
ja tulevaisuuden peltopyytarhauksen<br />
ja istutusten turvaksi ollaan perustamassa<br />
alkuperäisen peltopyykannan<br />
tarhakantaa, ”geenipankkia”.<br />
Luonnonvaraisen peltopyykantamme<br />
säilyttämisen ja vahvistamisen kannalta<br />
tarhausta ja istutuksia olennaisempaa<br />
on kuitenkin, että peltopyyn elinympäristöt<br />
ovat kunnossa ja että niitä<br />
parannetaan.<br />
Fasaanikantamme on sen sijaan alun<br />
perinkin istutuksista peräisin. Fasaaneja<br />
on lukuisia rotuja, joita on risteytetty<br />
Euroopassa jo vuosisatojen ajan kes-
kenään. Niinpä fasaanin ”rotupuhtaudesta”<br />
ei tarvitse kantaa samoin huolta<br />
kuin peltopyyn kohdalla. Värityksiltään<br />
toisistaan suuresti poikkeavat fasaanikannat<br />
ovat syntyneet aikaa myöten<br />
tapahtuneista mutaatioista, värimuunnoksista<br />
ja niiden eteenpäin jalostamisesta.<br />
Meillä värimuunnoksista<br />
ehkä tunnetuin lienee melanistinen,<br />
väritykseltään hyvin tumma fasaanikanta.<br />
Englantilaiset ovat tutkimuksissaan<br />
verranneet eri fasaanikantojen<br />
menestymistä luonnossa ja niiden<br />
metsästyksellisiä ominaisuuksia. Tutkimuksissa<br />
on selvinnyt, että tarhausmenetelmät<br />
vaikuttavat kuitenkin enemmän<br />
tarhattujen fasaanien menestymiseen<br />
ja käyttäytymiseen luonnossa<br />
kuin se, mitä kantaa ne edustavat.<br />
Tarhaoloista vähiten stressaantuvat<br />
ja elintoiminnoiltaan vankeuteen ja<br />
keinorehuun sopeutuvat yksilöt ovat<br />
niitä, jotka tarhassa säilyvät parhaiten<br />
hengissä ja jatkavat sukua. Tarhassa<br />
tapahtuu näin lintusukupolvien kuluessa<br />
vääjäämättä lintukannan domestikoitumista,<br />
ellei tarhakantaan ajoittain<br />
tuoda ”uutta verta” luonnosta.<br />
Istutukset syksyllä vai keväällä?<br />
Fasaaneja ja peltopyitä istutetaan<br />
keväällä silloin kun halutaan lintujen<br />
pesivän luonnossa ja siten tuottavan<br />
laadukkaita, luonnon kantaa vahvistavia<br />
jälkeläisiä. Keväällä luonnon peltopyypopulaatioissa<br />
on yleisesti enemmän<br />
koiraita kuin naaraita, jolloin peltopyynaaraiden<br />
istuttaminen lisääntyvän<br />
parimäärän lisäämiseksi tuntuisi<br />
järkevältä ajatukselta. Peltopyiden tarhausta<br />
ja istutuksia koskevassa väitöskirjatyössäni<br />
totesinkin keväällä istutettujen<br />
naaraiden saavan pian seurakseen<br />
villin koiraan, mutta siitäkin huolimatta<br />
vain viidennes istutusnaaraista<br />
säilyi elossa edes pesintään saakka.<br />
Parhaat tulokset fasaanien kevätistutuksista<br />
on eri tutkimuksissa saatu silloin<br />
kun vapautus tehdään vasta touko-kesäkuun<br />
vaihteessa, jolloin suojaavaa<br />
kasvillisuutta on jo kehittynyt ja<br />
petolintujen kevätmuutto on ohitse.<br />
Tämäkään ei varjele suurta osaa istutuslintuja<br />
joutumasta petojen saaliiksi,<br />
sillä myöhäiskeväällä istutetuista fasaaneistakin<br />
on noin puolen todettu<br />
menehtyvän jo ensimmäisten viikkojen<br />
aikana. Alueen petopaineen suuruus<br />
ratkaisee paljon istutusten tulok-<br />
sesta. Kesällä erityisesti ketut ja kissat<br />
koituvat monen istutuslinnun turmaksi.<br />
Lintupetojen merkitys peltokanalintujen<br />
verottajana on kesällä vähäinen,<br />
mutta nousee puintien ja syyskyntöjen<br />
jälkeen. Ennen tulisikin panostaa pienpetojen<br />
poistoon istutusalueelta.<br />
Loppukevään ja alkukesän fasaani-istutuksissa<br />
käytetään usein tarhassa jo<br />
sille keväälle lisääntymistehtävänsä<br />
tehneitä lintuja. Valmiiksi uuvuksiin<br />
saakka munitetuilla naarailla on kuitenkin<br />
enää hyvin heikot edellytykset<br />
suvun jatkamiseen luonnossa. Luontoon<br />
istutetut fasaaninaaraat ovat kaiken<br />
lisäksi herkkiä jättämään haudonnan<br />
kesken. Englannissa tekemässämme<br />
tutkimuksessa havaitsimme lähes<br />
puolen istutetuista naaraista hylkäävän<br />
pesänsä kesken haudonnan, kun<br />
vastaavasti vain 6 % villeistä fasaaneista<br />
syyllistyi moiseen. Kevätistutusten<br />
tuloksellisuuden kannalta uskon<br />
olevan hyötyä, kun istutettavaksi<br />
suunniteltujen naaraiden muninnan<br />
aloitusta viivästytetään pitämällä niitä<br />
hämärässä kunnes vapautukseen on<br />
enää vain muutama viikko aikaa. Silloin<br />
ne eivät ehtisi kuluttaa liikaa energiavarojaan<br />
munintaan ennen luontoon<br />
vapauttamista, jolloin niillä riittäisi<br />
myös enemmän kärsivällisyyttä ja<br />
24<br />
energiaa haudonnan loppuunsaattamiseen.<br />
Poikuevaiheeseen selvinneet istutuslintuemot<br />
näyttävät tutkimusten<br />
mukaan jo olevan kykeneviä huolehtimaan<br />
poikasista lentokykyisiksi saakka.<br />
Silloin kun lintuistutusten ensisijaisena<br />
tavoitteena on taata syksyisiä<br />
koulutustilanteita kanakoirille, eikä<br />
niinkään alueen luonnonkannan vahvistaminen<br />
tai palauttaminen, on varmempaa<br />
satsata kevätistutuksien sijasta<br />
syysistutuksiin. Istutuslintujen löytäminen<br />
on aina todennäköisempää<br />
mitä vähemmän aikaa vapautuksesta<br />
on ehtinyt kulua. Kanakoiran ohjaaja<br />
toivoo istutuslinnuilta kuitenkin myös<br />
laatua, kykyä paeta koiran edestä lentäen<br />
jäämättä sen hampaisiin. Tarhasta<br />
vapautetut linnut eivät välttämättä<br />
heti ymmärrä näin tehdä, mutta toisaalta<br />
mitä kauemmin odotetaan, sitä<br />
vähemmän istutuslintuja enää kohdataan.<br />
Tärkeäksi tekijäksi istutuslintujen<br />
käyttökelpoisuudessa koiran kouluttamisen<br />
suhteen nouseekin tarhalintujen<br />
laatu, mikä vaikuttaa paitsi<br />
niiden elossasäilymisen ennusteeseen<br />
myös siihen, kuinka pian vapautuksen<br />
jälkeen niitä voidaan koulutuslintuina<br />
käyttää.<br />
Istutuslintujen iällä on myös merki-<br />
Tyrnävällä vuosien 1991-96 aikana radiolähetinten avulla seurattujen villien (n = 42) ja<br />
istutettujen (n = 48) peltopyynaaraiden elossasäilyminen.
tystä. Kovin nuorina ei tarhalintuja<br />
kannata luontoon vapauttaa jotta ne<br />
tulisivat tarpeen vaatiessa toimeen<br />
kylmässä ja sateessa. Toisaalta istutuslinnuille<br />
on helpompaa jos ne pääsevät<br />
totuttelemaan luonnossa elämiseen<br />
silloin kun suojaa antava viljakasvusto<br />
on vielä pystyssä. Jos syysistutuksiin<br />
tarkoitetut linnut haudotaan kevään<br />
ensimmäisistä munaeristä, voidaan<br />
elokuussa istuttaa 12-15 viikon ikäisiä<br />
lintuja.<br />
Jos lintuistutuksia tehdään vasta<br />
myöhemmin syksyllä puintien jälkeen,<br />
ei lintujen ”sadonkorjuussa” kannata<br />
odottaa turhan pitkään. Syksyllä metsästystä<br />
varten vapautetuista linnuista<br />
saadaan yleensä talteen noin kolmannes,<br />
jos metsästys toteutetaan melko<br />
pian vapautuksen jälkeen.<br />
Istutuspaikan valmistelut<br />
Istutuspaikan valinnassa on tärkeätä,<br />
että sieltä löytyy riittävästi lajille<br />
sopivaa elinympäristöä. Lintujen kaipaamaa<br />
suojaa ja ravintoa voidaan lisätä<br />
perustamalla riistapeltoja. Kunnon<br />
suoja antaa istutuslinnuille tärkeää<br />
lisäaikaa luontoon sopeutumisessa.<br />
Peltopyille ja fasaaneille hyvin suojaa<br />
sekä ravintoa antava yhdistelmä on<br />
esimerkiksi rehurapsin ja vehnän sekakylvö.<br />
Rehurapsi kestää lisäksi hyvin<br />
pakkasia ja antaa suojaa pitkälle syksyyn.<br />
Lintujen istutuksissa tehdään usein<br />
se virhe, ettei niiden ruokintaa enää<br />
jatketa maastoon. Tarhassa kasvaneiden<br />
kanalintujen ruuansulatuskanava<br />
ja sen toiminta on kuitenkin sopeutunut<br />
tarhassa tarjotun, yleensä rehusta<br />
ja viljasta koostuvan ravinnon hyväksikäyttöön.<br />
Tarhaoloissa on lähes mahdotonta<br />
ruokkia lintuja koko ajan samalla<br />
ravinnolla kuin mitä ne luonnossa<br />
söisivät. Valmisrehut sisältävät kyllä<br />
lintujen kehitykselle tarpeelliset ravinto-<br />
ja hivenaineet sekä vitamiinit,<br />
mutta se on koostumukseltaan kanalintujen<br />
ruuansulatuselimistölle turhan<br />
”helppoa” prosessoitavaksi. Tarhattujen<br />
kanalintujen suolisto jää rehudieetillä<br />
lyhyemmäksi ja linnuilla ravinnonhienontamisesta<br />
vastaava lihasmaha<br />
heikommaksi kuin luonnossa<br />
kasvaneilla linnuilla. Luontoon vapautetun<br />
tarhalinnun on sen vuoksi aluksi<br />
vaikeaa hyödyntää pelkkää luonnonravintoa.<br />
Kanalintujen ruuansulatuksen<br />
sopeutuminen uuteen ravintoon vie<br />
viikkoja ja sen vuoksi on tärkeää, että<br />
istutuslintujen ruokintaa jatketaan<br />
maastossa vielä tovin vapautuksen jälkeen.<br />
Vapautuspaikan lähistölle sijoitettavat<br />
ruokintapisteet tulee varustaa<br />
linnuille tutulla ruualla ja astioilla, siis<br />
niillä, joita kasvattajat ovat käyttäneet.<br />
Tämä auttaa tarhalintuja sopeutumaan<br />
uuteen ympäristöönsä. Istutettujen<br />
fasaanien lisääntymismenestyksen<br />
on Englannissa todettu olevan<br />
paremman siellä missä fasaaneja keväällä<br />
lisäruokintaan vehnän jyvillä.<br />
Lisääntymistulos parani tutkimuksen<br />
mukaan etenkin siitä syystä, että ensipesän<br />
tuhoutuessa ruokitut fasaaninaaraat<br />
olivat kyvykkäämpiä uusintapesintään<br />
kuin lisäruokintaa ilman jääneet<br />
naaraat.<br />
Vapautustavallakin on väliä<br />
Istutuksen tuloksen kannalta ei ole<br />
lainkaan yhdentekevää kuinka linnut<br />
maastoon vapautetaan. Vapautettaessa<br />
linnut pitäisi saada pysymään yhdessä,<br />
jolloin ne pärjäävät paljon paremmin<br />
kuin yksinään. Tarhalinnuille<br />
pitää siksi järjestää mahdollisuus poistua<br />
kuljetuslaatikosta tai totutushäkistä<br />
vapaaehtoisesti ”oman aikataulun”<br />
mukaan. Vapautettavien lintujen elossaselviytymisen<br />
mahdollisuuksia ei<br />
pidä oleellisesti heikentää kippaamalla<br />
linnut suoraan kuljetuslaatikosta tai<br />
säkistä pellolle. Näin menetellen aikaansaadaan<br />
vain lintujen paniikinomainen<br />
pako, jolloin linnut lentävät<br />
kukin eri suuntiin ja niin kauan kuin<br />
jaksavat lopulta maahan tai veteen uupuneina<br />
pudoten - pahimmassa tapauksessa<br />
itsensä loukaten. Tällaisessa<br />
tilanteessa lähistöllä tapausta todistava<br />
kanahaukka tai kettu korjaa varmasti<br />
helpon saaliin pian omaksi hyväkseen.<br />
Kuljetuslaatikot pitää lintuja vapautettaessa<br />
sijoittaa niin, että linnut pääsevät<br />
heti suojaan kasvillisuuden joukkoon.<br />
Laatikon luukun on oltava ihmisestä<br />
poispäin, jotta linnut uskaltavat<br />
tulla sieltä pois. Luukku avataan matkan<br />
päästä narulla, poistutaan itse paikalta<br />
ja palataan vasta myöhemmin<br />
hakemaan laatikot pois.<br />
Toinen tapa vapauttaa lintuja on pitämällä<br />
niitä ensin istutusalueella totutushäkeissä.<br />
Tämän tarkoituksena<br />
on leimauttaa lintuja istutusalueeseen.<br />
Omasta kokemuksestani totutushäkit<br />
ovat kuitenkin petojen kerääntymisen<br />
25<br />
vuoksi ongelmallisia. Käyttäessämme<br />
totutushäkkejä tarhattujen peltopyiden<br />
ja riekkojen istutuksissa saatoimme<br />
todeta kanahukan usein jo valmiiksi<br />
päivystävän häkin lähistöllä lintujen<br />
vapautusta odottaen. Jäljistä päätellen<br />
myös ketut ja kissat löysivät tiensä totutushäkkien<br />
luo.<br />
Tutkimukseni mukaan istutuksen jälkeisten<br />
viikkojen sääolot vaikuttivat<br />
peltopyiden syysistutusten tulokseen.<br />
Istutusajankohtaa kannattaa siten harkita<br />
tarkkaan myös sääennusteiden<br />
pohjalta. Ei ole mieltä vapauttaa lintuja<br />
sateella, eikä välittömästi ennen tulossa<br />
olevaa sadetta tai nopeasti kylmenevää<br />
säätä. Linnut kannattaa vapauttaa<br />
aamulla, jolloin ne ehtivät tottua<br />
maisemaan sekä löytää ruokintaja<br />
suojapaikat valoisan aikana. Petojen<br />
kohtaamisriskikin on päivällä pienempi.<br />
Viime kesän ”fasaaniprojektini”<br />
Kasvatin viime kesänä parikymmentä<br />
fasaania kotipihallani rakentamassani<br />
häkissä. Ehdin kesän aikana jo olla<br />
vähän huolissani tottuuko nuori irlanninsetterini<br />
”Nekku” liikaa fasaanien<br />
alituiseen läsnäoloon pihapiirissä, koska<br />
se varsin pian lakkasi tykkänään<br />
kiinnittämästä mitään huomiota näihin<br />
”kotilintuihin”. Vapautin fasaanit<br />
elokuussa 13 viikon ikäisinä metsästysseurani<br />
hirviä varten perustamalle,<br />
rehurapsia kasvavalle riistapelloille.<br />
Kaksi rapsipeltoa, jotka olivat 10 metrin<br />
levyisiä ja noin 100 metrin pituisia<br />
sarkoja, sijaitsivat nurkittain toisiinsa<br />
nähden reilun kuuden hehtaarin pellon<br />
nurkassa. Fasaanit pysyivät viikkoja<br />
rapsipelloissa, jonne niitä vielä ruokin.<br />
Koiran koulutuksen kannalta rapsipellot<br />
fasaaneineen olivat mitä oivallisin<br />
kohde; linnut löytyivät aina varmasti<br />
pelloista ja lentoon ajettunakin<br />
lensivät yleensä vain rapsipellosta toiseen.<br />
Huoleni koirani fasaaneihin tottumisestakin<br />
osoittautui turhaksi - pellolla<br />
Nekku ei enää suhtautunut lintuihin<br />
välinpitämättömästi vaan etsi niitä<br />
innolla ja seisoi tiiviisti löytäessään.<br />
Kasvatuslinnut tekivät osaltaan hyvin<br />
tehtävänsä - kultamaljan karsinnassa<br />
ja finaalissa Nekku teki aina voittoon<br />
saakka riittäneet lintutyönsä juuri fasaaneilla!
Change language