Eläinten Ystävä 2-2008 - Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY
24.02.2013 • Views
Share Embed Flag

Eläinten Ystävä 2-2008 - Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY

Eläinten Ystävä 2-2008 - Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY

Eläinten Ystävä 2-2008 - Suomen Eläinsuojeluyhdistys SEY

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
sey.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

2•<strong>2008</strong>

Sisällys<br />

4–5 Kun kettu on naapurina<br />

6–9 Ilmastonmuutosta voi torjua ruokapöydässä – samalla edistät<br />

eläinsuojelua<br />

10–13 Karjankasvatusta lehmän ehdoilla<br />

14–15 Hevosille vanhainkoti<br />

16 Jäikö 1918 aikaa pohtia eläinsuojelua?<br />

17 <strong>SEY</strong>:n uusi logo vie viestiä eteenpäin<br />

17–19 Sey toimii<br />

20–21 Nuorekkaita kuulumisia<br />

24–25 Hylkeenpyynti julmin menetelmin jatkuu Kanadassa<br />

26–27 Kuinka ongelmakoira kesyyntyi?<br />

28–29 Anna kissallesi virikkeitä<br />

31 Kirppu<br />

Kansi: Länsisuomenkarja on usein vaalean beigenruskea. Tutustu<br />

suomenkarjoihin sivulla 10 – 13. Kuva: Pekka Hänninen<br />

Sisäkansi: Saunakukkien eli peltosaunioiden myötä <strong>Eläinten</strong> ystävä<br />

toivottaa lukijoilleen hyvää kesää. Kuva: Pekka Hänninen<br />

2<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

PÄÄKIRJOITUS<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

Laitumelta<br />

Kävin tänään linturetkellä – laitumella. Paikka oli Nummen<br />

Savijärvi, missä Millolan lihakarja laiduntaa järven rantaniityillä.<br />

Laidunnuksen ansiosta niityt ovat avoimia ja niillä<br />

pesii monia erilaisia lintuja taivaanvuohesta kiuruun ja keltavästäräkistä<br />

kuoviin.<br />

Tuotantoeläinten tehokasvatus ei aina sovi yhteen luonnossa<br />

laiduntamisen kanssa. Rehu muuntuu tehokkaammin lihaksi ja<br />

maidoksi, jos eläimet liikkuvat mahdollisimman vähän ja jos niitä<br />

pidetään lämpimässä. Tämän suhtautumisen ääripäässä ovat tehokanalat<br />

ja -sikalat.<br />

En tiedä, ovatko naudat onnellisempia laitumella kuin navetassa<br />

– molemmissa on hyvät puolensa ja eläimillä tuskin on sellaista<br />

vapaudenkaipuuta kuin monilla meistä ihmisistä. Jotakin kertoo<br />

kuitenkin se, miten ne käyttäytyvät päästessään laitumelle. Eläimet<br />

ovat selvästi tyytyväisiä, tekisi mieli sanoa: onnellisia.<br />

Toinen asia on sitten muu luonto: monet erilaiset kasvit ja eläimet<br />

hyötyvät tuotantoeläinten laiduntamisesta. Ilman sitä rantaniityt<br />

kasvavat umpeen ja monet hyönteiset ja linnut menettävät<br />

suosimansa elinympäristön. Luonnonlaidunten jyrkästi vähentynyt<br />

käyttö onkin johtanut selviin muutoksiin <strong>Suomen</strong> linnustossa.<br />

Tätä ei ole pystytty korvaamaan edes pensaikkoja raivaamalla ja<br />

hoitamalla parhaita rantaniittyjä niittämällä. n<br />

Juha Valste<br />

LEDAREN<br />

Från betesmarken<br />

I<br />

dag gjorde jag en utfärd till en betesmark i Savijärvi i Nummis<br />

för att iaktta fåglar. Där gick Millolas köttboskap och betade<br />

på strandängarna vid en sjö. Då ängsmarker utnyttjas som<br />

betesmark hålls landskapet öppet och därför häckar där många<br />

olika fågelarter, allt från enkelbeckasin till lärka och från gulärla<br />

till spov.<br />

Intensivuppfödning av produktionsdjur hör sällan samman<br />

med betesgång i naturen. Fodret förvandlas nämligen effektivare<br />

till kött och mjölk om djuren rör sig möjligast lite och hålls i varma<br />

utrymmen. Detta har drivits till sin ytterlighet i synnerhet då det<br />

gäller intensivuppfödning av höns och grisar.<br />

Jag vet inte om nötkreatur känner sig lyckligare i en ladugård än<br />

ute på bete – båda alternativen har sina fördelar. Knappast känner<br />

djuren heller av en sådan frihetslängtan som många människor<br />

kan ha. Men någon slutsats kan man ändå dra av hur djuren beter<br />

sig när de släpps ut på bete. De ser då nöjda ut, man kunde kanske<br />

säga: de är lyckliga.<br />

Det är sedan en annan sak hur naturen mår: många olika växter<br />

och djur drar nämligen nytta av att produktionsdjuren betar. Utan<br />

betesgång växer strandängarna igen och många insekter och fåglar<br />

förlorar den levnadsmiljö de trivs i. Efter det att djurens betesgång<br />

starkt minskat har man också kunnat konstatera tydliga förändringar<br />

i fågelfaunan i Finland. Människan har försökt kompensera den minskade<br />

betesgången med hjälp av slåtter och röjning av buskage på de<br />

bästa strandängarna, men de här åtgärderna har inte räckt till. n

Naapurina<br />

Ei ehkä ole toista<br />

eläintä, josta olisi<br />

sepitetty yhtä<br />

paljon satuja ja<br />

tarinoita, kuin kettu.<br />

Mutta millainen on<br />

todellinen kettu?<br />

Eräänä iltapäivänä katselin kuistiltamme<br />

punaruskeata hahmoa, joka<br />

liikuskeli hevoslaitumellamme. Kettu<br />

oli myyräjahdissa, sillä näin sen tekevän<br />

pari komeata hyppyä. Äkkiä se luovutti ja<br />

lähti kulkemaan niityn reunaa.<br />

Pari kertaa kettu nosti koipeaan jotakin<br />

mätästä vasten, muuten se lähestyi pihapiiriämme<br />

määrätietoisesti. Lopulta se asteli<br />

talomme edestä kulkevaa tietä pitkin. Kuono<br />

koholla ja korvat pystyssä herra tähyili<br />

takapihallemme, mistä kuului lupaavaa<br />

kaakatusta. ”Päivällinen odottaa”, se näytti<br />

tuumivan optimistisesti.<br />

Edellisellä viikolla yksi nuorista kukoistani<br />

oli hävinnyt, joten oletin katselevani<br />

tämän katoamisen toimeenpanijaa. Tarkkailun<br />

päätti kuistilla makoileva Mossekoiramme,<br />

joka ei lopulta enää kestänyt. Se<br />

ponkaisi sängystään ja ajoi ketun haukkujen<br />

säestyksellä matkoihinsa.<br />

Mosse ei kettujahtiin lähde<br />

Englantilaista kettujahtia hengiltä revittyine<br />

saaliineen ei sentään syntynyt: moiseen<br />

barbariaan ei 14-vuotias, arvonsa tunteva<br />

Mossemme ryhdy. Ja ovathan englantilaiset<br />

itsekin viimein lopettaneet tämän kyseenalaisen<br />

perinteensä. Pitkän kiistelyn<br />

jälkeen ketunajot kiellettiin Englannissa<br />

vuonna 2005.<br />

Mossen aiheuttama säikähdys oli ilmeisesti<br />

tehokas, sillä kettu ei ole enää<br />

kanalamme nurkilla käynyt. Kettu onkin<br />

oppivainen eläin. Se tarkkailee ympäris-<br />

töään ja tekee johtopäätöksensä. Joskus<br />

kannattaa ottaa riskejä, joskus on syytä<br />

olla varovainen. Kettu on myös kaikkiruokainen.<br />

Pikkujyrsijät, etenkin myyrät,<br />

ovat pääruokaa, mutta tilaisuuden tullen<br />

kelpaavat – siipikarjan ohella – haaskat,<br />

tunkiojätteet, sammakot ja selkärangattomat,<br />

marjat ja lintujen munat. Jänis- tai<br />

kaurispaisti on ketulle juhla-ateria.<br />

Oppivaisuus ja kaikkiruokaisuus ovat<br />

tehneet ketusta menestyjän. Pieni punainen<br />

koiraeläin lisää sukuaan niin tundralla<br />

kuin taigassakin, viljavalla maaseudulla ja<br />

suurkaupunkien sykkeessä. Keski-Euroopassa<br />

kaupunkikettuja on ollut jo kauan.<br />

Lontoo on kuuluisa tuhansista ketuistaan,<br />

ja englantilainen kettututkija David Mac-<br />

Donald saattoi aloittaa tutkimuksensa<br />

opiskelukaupungissaan Oxfordissa.<br />

Ketut ovat urbanisoitumassa myös meillä<br />

Suomessa. Helsingissä niitä arvioidaan<br />

kett<br />

olevan ehkä satakunta. Ketut etsiytyvät rauhallisille<br />

reuna-alueille, kaupungin metsiin<br />

ja Keskuspuistoon. Kaupunki tarjoaa ketuille<br />

runsaasti purtavaa, kuten hampurilaisia,<br />

rottia ja kaneja. Autojen alle jääneet eläimet<br />

ovat helppoja lounaita, joskin autot ovat<br />

vaaraksi myös ketuille itselleen. Oxfordissa<br />

kettujen todettiinkin jäävän lyhytikäisiksi<br />

– useimmat kuolivat alle kaksivuotiaina,<br />

monet juuri liikenteen uhreina.<br />

Erilaisia kettuperheitä<br />

Kettu on reviirieläin, mutta joustaa siinäkin<br />

tilanteen mukaan. Jos ravintoa on<br />

runsaasti, on turha puolustaa laajaa lääniä.<br />

Vehreällä maaseudulla tai esikaupunkialueella<br />

muutama kymmenen hehtaaria riittää,<br />

havumetsävyöhykkeellä pyyntimaita<br />

tarvitaan kymmenen, kaksikymmentä<br />

kertaa enemmän.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

u<br />

Myös ketun perhe-elämässä esiintyy<br />

inhimillistä vaihtelua, joka riippuu elinpiirin<br />

antimista. Niinpä uroksen seurana<br />

voi olla useampia lisääntyviä naaraita, ja<br />

toisaalta tavataan myös yksinhuoltajaäitejä.<br />

Yleensä ketut elävät pareittain, ja myös<br />

kettuisä osallistuu pentujen hoitamiseen.<br />

Perheeseen voi kuulua yksi tai kaksi edellisen<br />

vuoden naaraspoikasta. Nämä eivät<br />

itse lisäänny, vaan keskittyvät hoitamaan<br />

nuorempia sisaruksiaan. Vuosi ”apukasvattajana”<br />

lapsuudenkodissa tarjoaa hyödyllistä<br />

oppia, onhan nuorena maailmalle<br />

lähtö ketun elämän vaarallisin vaihe.<br />

Suomessa pyynti julmaa ja<br />

perusteetonta<br />

Suomessa tapetaan vuosittain 40 000–<br />

60 000 kettua. Pyyntimenetelminä käytetään<br />

loukkuja, rautoja ja jalkanarua sekä<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

ampumista haaskoilta ja ajavan koiran<br />

avulla. Sallittua on myös niinkin brutaali<br />

menetelmä kuin luolakoirametsästys eli<br />

koiran usuttaminen ketun pesään.<br />

Ketun kuten muidenkin pienpetojen<br />

metsästystä perustellaan riistanhoidollisilla<br />

syillä. Mitä riistaa sitten halutaankaan<br />

suojella, kun metsästäjien itsensä vaikutus<br />

esimerkiksi kanalintukantoihin on suurempi<br />

kuin ketun, jonka pääravintoa ovat<br />

myyrät. Paikallisesti, esimerkiksi saaristolinnuille,<br />

kettu voi toki olla haitallinen, ja<br />

tällaisten yksilöiden poistaminen on suotavaa.<br />

Kettukantojen vähentäminen metsästämällä<br />

näyttää kuitenkin olevan vaikeaa.<br />

Kettu on tehokas lisääntyjä, joten jäljelle<br />

jääneet naaraat paikkailevat metsästäjien<br />

täyttämiä aukkoja nopeaan tahtiin. Todellisuudessa<br />

kantaan vaikuttavat lähinnä ravintotilanne<br />

sekä sairaudet ja loiset.<br />

Kettuja saa lain mukaan metsästää ym-<br />

Kuva: Risto Sauso<br />

Kettuja tavataan Suomessa saaristosta<br />

Lappiin. Se viihtyy myös ihmisen naapurina<br />

taajamissa.<br />

AurA Koivisto<br />

päri vuoden. Tosin naaras, jolla on pennut,<br />

on rauhoitettu toukokuun alusta heinäkuun<br />

loppuun. Pyyntitilanteessa ei tietysti<br />

yleensä pystytä erottamaan eläimen sukupuolta<br />

eikä tiedetä, onko sillä pennut vai ei;<br />

sitä paitsi myös urokset auttavat pentujen<br />

hoidossa. Metsästäjäin Keskusjärjestön<br />

nettisivujen mukaan kettuja ja muita pienpetoja<br />

ei käytännössä tuohon aikaan voikaan<br />

pyytää. Miksi niitä ei sitten yksiselitteisesti<br />

lisääntymisajaksi rauhoiteta? Miksi<br />

metsästyslaissa pitää välttämättä olla<br />

tällainenkin jäänne, joka on vain omiaan<br />

herättämään epäluuloja koko harrastusta<br />

kohtaan?<br />

Kesyä tarhakettua ei<br />

olekaan<br />

Vaikka kettu viihtyy ihmisen naapurina,<br />

viihtymisestä turkistarhan asukkaana on<br />

turha puhua. Kyhjöttäminen puolen neliömetrin<br />

verkkohäkissä (vuonna 2010 laki<br />

antaa armeliaasti 0,8 neliötä) on älykkäälle<br />

ja aktiiviselle koiraeläimelle kärsimys, johon<br />

se voi sopeutua vain apatisoitumalla.<br />

Pakollinen yksinäisyys, johon liittyy<br />

hermostuttava läheisyys lukuisiin toisiin,<br />

samaan lajiin kuuluviin, mutta vieraisiin<br />

yksilöihin, on ketulle luonnonvastainen<br />

tilanne.<br />

Tarhaajat väittävät eläintensä jalostuksessa<br />

kesyyntyneen niin paljon, että ne<br />

olisivat häkitykseensä sopeutuneet. Merkillistä<br />

miten paljon ankeampaa elämää<br />

kettujen psyyke kestää verrattuna koiriin,<br />

joiden jalostus on kestänyt sentään huimasti<br />

kauemmin! Koirankasvattajiakin<br />

kehotetaan alusta lähtien käsittelemään<br />

pentuja mahdollisimman paljon ja seurustelemaan<br />

niiden kanssa, jotta ne tottuisivat<br />

ihmiseen – kuinkahan turkistarhaaja ehtii<br />

tällaiseen ja saisi edes siitoseläimensä kesyyntymään?<br />

Suomalaisissa turkistarhoissa kasvatettavat<br />

ketut ovat suureksi osaksi naaleja.<br />

Niistä puhutaan ”sinikettuina”, kun taas<br />

tavalliset ketut kulkevat ”hopeaketun” nimellä.<br />

Eri nimitykset ehkä auttavat ihmisiä<br />

unohtamaan tarhattujen eläinten luonnonvaraiset<br />

sukulaiset ja säilyttämään harhan<br />

joistakin toisista, kesytetyistä ja tarhaelämään<br />

sopeutuneista lajeista. n

Ilmastonmu<br />

Ilmastonmuutoksen kehittymiseen voi<br />

Hänninen<br />

vaikuttaa monella tavalla: ravinto- ja<br />

energiavalinnat ovat tehokkaimpia kuluttajan<br />

Pekka<br />

valintoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kuva:<br />

E L Ä II N T E N N YY S T Ä V Ä 2 / / 2 0 0 8

utosta vastaan<br />

ruokapöydässä<br />

Ruokavalinnoillasi pystyt vaikuttamaan eläinten<br />

hyvinvoinnin lisäksi ilmastonmuutosta aiheuttavien<br />

päästöjen määrään. Ja ilmastomuutoshan koskettaa<br />

kerrannaisvaikutuksineen miljardeja eläimiä.<br />

LAurA uotiLA<br />

Kasvissyönti katsotaan usein ennen<br />

kaikkea eläinten hyvinvointiin ja oikeuksiin<br />

liittyväksi kysymykseksi.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

Kasvissyöjän oletetaan tehneen valintansa<br />

eläinten tai korkeintaan oman terveytensä<br />

vuoksi. Mutta viimeaikoina hälyäänet kotieläintuotannon<br />

ja ilmastonmuutoksen yhteydestä<br />

ovat lisääntyneet, ja yhä useampi<br />

ympäristöjärjestö ajaakin nyt muutosta<br />

Kuva: University of Illinois<br />

ruokavalioihin yhtenä merkittävimmistä<br />

askeleista ilmastonmuutoksen vastaisessa<br />

taistelussa. Ruokavalion muutoksella voit<br />

vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen jopa<br />

yhtä tehokkaasti kuin yksityisautoilun lopettamisella!<br />

Ilmastonmuutos etenee vääjäämättä. Vasemmalla pohjoinen napajäätikkö 17.9.1979 ja oikealla 17.9.2007. Vajaassa kolmessakymmenessä<br />

vuodessa sen pinta-ala on pienentynyt kolmanneksella.

Lihan ja muiden eläinperäisten elintarvikkeiden<br />

kulutus on kasvanut myös Suomessa<br />

huimasti viime vuosikymmeninä,<br />

ja sama voimakas kulutuksen kasvu on<br />

nähtävissä niissä maissa, jotka ovat vasta<br />

saavuttamassa länsimaista elintasoa.<br />

Maailman lihankulutuksen odotetaankin<br />

yli kaksinkertaistuvan seuraavan viidenkymmenen<br />

vuoden aikana. Yhä suurempi<br />

huoli on siis syystä kasvamassa siitä, miten<br />

maapallomme kestää moninkertaistuvan<br />

kotieläintuotannon määrän.<br />

Suomalaisen aiheuttamasta ympäristökuormituksesta<br />

kolmasosa tulee syömisestä,<br />

eli ruokailun vaikutus on samaa luokkaa<br />

kuin yksityisautoilun tai asumisen. Ruoantuotannon<br />

suurimmat rasitukset muodostuvat<br />

maataloudesta, ruoan valmistamisesta<br />

ja säilytyksestä sekä kuljetuksesta.<br />

Elintarvikkeiden aiheuttamaa kuormitusta<br />

olisi silti helppo vähentää lautasensa<br />

sisältöä muuttamalla. Kasvispainoitteiseen<br />

ruokavalioon siirtyminen keventää ympäristökuormitusta<br />

merkittävästi: se paitsi<br />

vähentää kasvihuonepäästöjä, myös pienentää<br />

luonnonvarojen kulutusta ylipäätään.<br />

Naudat ilmastonmuutoksen<br />

takana<br />

Kotieläinten kasvatus rasittaa ympäristöä<br />

niin kasvihuonekaasujen lähteenä, eroosion<br />

aiheuttajana, suurena vedenkuluttajana<br />

sekä vesistöjen rehevöittäjänäkin. Se on<br />

myös usein syynä metsien hakkaamiseen<br />

varsinkin kolmannessa maailmassa. Eläinperäisten<br />

elintarvikkeiden ympäristökuormitus<br />

kasvaa moninkertaiseksi verrattuna<br />

kasvisten kuormitukseen, koska eläimet<br />

Liikenteen osuus <strong>Suomen</strong> kasvihuonepäästöistä on parisen<br />

kymmentä prosenttia.<br />

8<br />

muuttavat rehun energian lihaksi ja maidoksi<br />

varsin huonolla hyötysuhteella.<br />

Eläinperäisistä elintarvikkeista painavin<br />

lasti kaatuu naudanlihan ja maitotuotteiden<br />

niskaan. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön<br />

FAO:n ympäristöraportin<br />

mukaan maailman naudat ovat yhtenä syynä<br />

nykypäivän vakavimpiin ympäristöongelmiin.<br />

Naudat tuottavat enemmän kasvihuonekaasuja<br />

kuin liikenne, kun päästöt<br />

mitataan hiilidioksidina. Lisäksi karja on<br />

suurin maaperän ja veden pilaaja.<br />

Naudat tuottavat yli kolmanneksen kaikista<br />

ihmistoiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä.<br />

Hiilidioksidipäästöistäkin<br />

9 prosenttia on nautakarjan kasvatuksen<br />

tulosta. Lisäksi maitotuotteiden jalostaminen<br />

esimerkiksi juustoksi syö luonnonvaroja<br />

huimia määriä: yhden juustokilon valmistaminen<br />

vastaa ympäristöhaitoiltaan<br />

60 kilometrin ajamista autolla. Lihansyönnin<br />

vähentämisen lisäksi suurta merkitystä<br />

on siis myös muiden eläinperäisten elintarvikkeiden<br />

kulutuksen vähentämisellä.<br />

Eläinsuojelijan mielessä tutkimukset<br />

herättävät kuitenkin myös ristiriitoja:<br />

mikäli syystä tai toisesta ei halua siirtyä<br />

kokonaan kasvisruokaan, on kasvatetusta<br />

lihasta ympäristön kannalta broilerinliha<br />

kaikkein energiatehokkainta ja siten suositeltavinta.<br />

Broilerien kohdalla taas eläinten<br />

hyvinvointiongelmat ovat tuotantoeläimistä<br />

suurimpia eikä luomubroileriakaan ole<br />

Suomesta saatavilla.<br />

Soija tuodaan rehuksi<br />

Maapallon peltopinta-alasta kaksi kolmasosaa<br />

on valjastettu rehuntuotantoon.<br />

Osa pelloista on niin heikkotuottoista, et-<br />

Kuvat: Pekka Hänninen<br />

tei elintarvikeviljan kasvattaminen niillä<br />

olisi mahdollista. Silti kotieläintuotannon<br />

tehostuessa ja tuotantoeläinten vaatiessa<br />

yhä laadukkaampia ja energiapitoisempia<br />

rehuja otetaan rehuntuotantoon yhä suurempia<br />

määriä peltoalaa, jolla pystyttäisiin<br />

viljelemään myös suoraan ihmisille<br />

kelpaavia viljoja ja kasviksia. Kasvikunnan<br />

tuotteiden kierrättäminen eläinten kautta<br />

ruokapöytään on siis silkkaa energiantuhlausta.<br />

Kasvissyöjän niskoille koetetaan varsin<br />

usein kaataa soijataakkaa. Syyllisyyttä yritetään<br />

yleensä saada tuntemaan soijatuotteiden<br />

kulutuksesta, sillä soijaa suositellaan<br />

usein sen monipuolisen aminohappokoostumuksen<br />

vuoksi kasvissyöjien ruokaympyröihin.<br />

Soijanviljely onkin suuri syypää<br />

sademetsien tuhoamiseen Etelä-Amerikassa.<br />

Valitako siis kuitenkaan soijanakkia<br />

lihan sijaan?<br />

Suomeen tuotavasta soijasta yli 95 %<br />

päätyy eläinkunnan tuotteita syövien kuluttajien<br />

pöytään, sillä vain alle viisi prosenttia<br />

meille laivattavasta soijasta kulutetaan<br />

suoraan ihmisravinnoksi. Kaikki muu<br />

soija päätyy tuotantoeläinten rehuksi ja sitä<br />

kautta sekasyöjien ruokapöytiin. Esimerkiksi<br />

broilerin rehusta noin 25 % on soijaa,<br />

sikojen taas noin 10 %. Naudoille soijaa<br />

syötetään satunnaisemmin. EU harrastaakin<br />

todellisuudessa erittäin voimakkaasti<br />

ulkopuoliseen maatalouteen tukeutuvaa<br />

tuotantoa: rehuntuotantomme on vain<br />

24-prosenttisesti omavaraista, mm. eteläamerikkalaisesta<br />

soijasta johtuen. Soija<br />

ei kuitenkaan ole kasvissyöjän ainoa proteiinilähde,<br />

ja monipuolinen muidenkin<br />

palkokasvien käyttö kuuluu ruokavalion<br />

perusteisiin.<br />

Kasvisaterian tuottamiseen tarvitaan karkeasti kymmenen kertaa<br />

vähemmän maapinta-alaa kuin vastaavan lihamäärän tuottamiseen.<br />

Kotitarveviljely vähentää kuljetusten aiheuttamia päästöjä ja on<br />

lisäksi hauskaa.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

Tuoreita suomalaisia tutkimuksia<br />

Kun mietitään millaista ruokaa syödään ja missä, on kyse<br />

aina myös globaalista oikeudenmukaisuudesta. Ruoan hinnannousu<br />

on nostattanut tyytymättömyyttä ja ruokamellakoita<br />

eri puolilla maailmaa viime aikoina, ja juuri nyt nälänhätä<br />

uhkaa noin 100 miljoonaa maailman köyhimmistä.<br />

Ruokakriisit tuskin jäävät ohimeneviksi ilmiöiksi.<br />

Ruoan hinnannousun yhtenä merkittävänä syynä on runsas<br />

lihankulutus: kolmansissa maissa on kannattavampaa<br />

valjastaa pellot kehittyneiden maiden tuotantoeläinten rehujen<br />

viljelyyn kuin tuottaa ruokaa paikalliselle väestölle.<br />

Viljan hinnannousu lisää myös lannoitteiden käyttöä ja siten<br />

energiankulutusta. Lisääntynyt energiantarve kasvattaa<br />

energiapulaa, joka vuorostaan pahentaa ruokapulaa. Oravanpyörä<br />

on jo valmis ja sen vauhti kiihtyy hetki hetkeltä.<br />

Ympäri maailmaa on herätty ilmastonmuutoksen ja sen<br />

seurauksien tutkimiseen sekä pysäyttämismahdollisuuksiin.<br />

Nyt myös Suomessa tehdään tutkimusta, jossa selvitetään<br />

ruoantuotannon ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi<br />

MTT:n Foodchain-tutkimus ja Teknillisen korkeakoulun ja<br />

<strong>Suomen</strong> Luonnonsuojeluliiton yhteishanke elintarvikkeiden<br />

luonnonvarojen kulutuksesta eli MIPS:stä antavat molemmat<br />

yksiselitteisesti saman vastauksen: kasvisruokavalio on<br />

ympäristön kannalta paras ratkaisu, kun halutaan taistella<br />

ilmastonmuutosta tai luonnonvarojen liiallista kulutusta<br />

vastaan.<br />

Kasvisruoan syöminen on osoitus myös solidaarisuudesta<br />

maailman köyhimpiä kohtaan. Eläinsuojelijoille nämä ovat<br />

ilouutisia, kun rintama kotieläintuotannon vähentämiseksi<br />

ja inhimillistämiseksi tiivistyy. Mitä vähemmän tuotantoeläimiä<br />

kasvatettaisiin ja mitä enemmän eläinperäiset tuotteet<br />

maksaisivat, sitä paremmat olot eläimille pystyttäisiin<br />

tarjoamaan. n<br />

Lisätietoja aiheesta:<br />

<strong>Suomen</strong> Luonnonsuojeluliiton elintarvikeMIPS<br />

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/kotimips/<br />

elintarvikemips<br />

Nuukuusviikon artikkeli ruoan ympäristövaikutuksista<br />

http://www.nuukuusviikko.fi/kotitalouksienluonnonvarojen-kulutus/ruoka<br />

MTT:n Foodchain-tutkimus https://portal.mtt.fi/portal/<br />

page/portal/www/Hankkeet/Foodchain<br />

FAO:n raportti eläintuotannon ympäristövaikutuksista<br />

http://www.virtualcentre.org/en/library/key_pub/longshad/<br />

a0701e/A0701E00.pdf<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

Miten elää tyytyv<br />

EU edellyttää jäsenvaltioitaan tarkastamaan<br />

vuosittain edustavan<br />

määrän tuotantoeläintiloja, jotta<br />

varmistuttaisiin siitä, että eläinsuojelulain<br />

vähimmäisvaatimuksia noudatetaan. Mikäli<br />

tarkastuksissa havaitaan rikkomuksia,<br />

annetaan tuottajalle määräys korjata<br />

rikkomus ja tarpeen vaatiessa ryhdytään<br />

kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvin-<br />

10<br />

Huitin tilan navetassa vallitsee leppoisa<br />

tunnelma. Lehmät kuljeskelevat<br />

oman tahtonsa mukaan<br />

mikä minnekin. Välillä joku jää paikoilleen<br />

seisoskelemaan ja töllistelemään. Mukana<br />

on myös suomenkarjaa. Pihalla viipottaa<br />

maatiaiskanoja.<br />

Valo lankeaa suureen pihattoon kattoikkunoista.<br />

Navetta ei ole talvellakaan pimeä.<br />

”Jos rakentaisimme navetan nyt, tekisimme<br />

siihen avattavissa olevat verhoseinät”,<br />

kertoo Mikko Ranta, toinen tilan isän-<br />

Viideosalla tuotantoeläi<br />

voinnin turvaamiseksi. Kuntien eläinlääkärit<br />

suorittavat tarkastukset.<br />

Tarkastettavat tilat valitaan osittain riskiin<br />

perustuen ja osittain satunnaisotannalla<br />

ilman epäilyä eläinsuojelusäädösten<br />

rikkomisesta. EU:n eläinsuojelutarkastusten<br />

piiriin kuuluu vuosittain noin 2 prosenttia<br />

kaikista <strong>Suomen</strong> sika- ja vasikkatiloista,<br />

10 prosenttia turkistarhoista ja 15<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

PeKKA Hänninen<br />

Millainen on naudan<br />

hyvinvoinnin kannalta<br />

paras navetta?<br />

<strong>Eläinten</strong> ystävä<br />

kysyi kokemuksia<br />

karjankasvattajalta ja<br />

tutkijalta.<br />

Vasikka kasvaa parhaiten hyvissä<br />

olosuhteissa.<br />

prosenttia yli 350 munijakanan kanaloista.<br />

Syksyllä <strong>2008</strong> tarkastusten piiriin tulevat<br />

myös ankka- ja hanhitilat sekä vuoden<br />

2009 alusta lammas- ja vuohitilat.<br />

Vuonna 2007 tarkastettiin yhteensä 727<br />

tuotantotilaa, joista 19 prosentissa todettiin<br />

eläinten hyvinvointisäädösten laiminlyöntejä.<br />

Tilanne parani edellisvuodesta,<br />

jolloin 30 prosenttia tiloista sai huomau-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

äinen lehmä?<br />

nistä. ”Lehmät saisivat haistella raitista<br />

tuulta heti keväällä”, hän jatkaa. Huitissa<br />

lehmien hyvinvointi on tilan perusajatus.<br />

Lehmät pääsevät tuhannen neliön ulkotarhaan<br />

ympäri vuoden.<br />

Navetta valmistui 2001. Huitti oli aikanaan<br />

Suomessa kolmas tila, jossa oli lypsyautomaatti.<br />

Mallia navettaan haettiin<br />

Hollantia myöten.<br />

Vasikka kasvaa<br />

nukkuessaan<br />

Huitissa vasikat kasvavat omassa aitauksessaan,<br />

mutta muun karjan kanssa samassa<br />

tilassa. ”Nyt laittaisimme ne erilleen,<br />

jolloin vasikat saisivat raittiimpaa<br />

ilmaa”, Ranta pohtii.<br />

Helsingin yliopiston <strong>Eläinten</strong> hyvinvoinnin<br />

tutkimuskeskuksessa professorina<br />

toimiva Laura Hänninen pitää tärkeänä,<br />

että vasikat saavat elää seurassa – sen<br />

lisäksi että niiden karsinat ovat vedottomia<br />

ja riittävästi pehmustettuja. Huonoissa<br />

olosuhteissa vasikka nukkuu huonosti ja<br />

kasvaa hitaammin.<br />

”Sikojen luontaisesta käyttäytymisestä<br />

saamme tietoa tarkkailemalla villisikoja.<br />

Villinautoja ei ole, mutta villiintyneissä<br />

lehmälaumoissa emo tuo vasikan laumaan<br />

3 – 4 vuorokauden ikäisenä. Tämän jälkeen<br />

vasikka kasvaa ikäistensä seurassa emojen<br />

kaitsiessa pienokaisiaan ympärillä”, hyvinvointitutkija<br />

kertoo.<br />

”Suurin vasikoiden eläinsuojeluongelma<br />

on kuitenkin nupoutus eli sarvien typistys”,<br />

Hänninen huomauttaa. ”Nauta on muiden<br />

ntiloista laiminlyöntejä<br />

tuksen. Viidesosa tiloista on silti huomattavan<br />

korkea määrä, varsinkin kun kyse<br />

on ainoastaan eläinsuojelulain määräysten<br />

täyttämisestä.<br />

Rikkomukset koskivat yleisimmin puutteellista<br />

huolehtimista eläinten perustarpeista.<br />

Vasikkatiloilla ongelmana olivat<br />

liian pienet karsinat, yksittäiskarsinoissa<br />

pitäminen sekä riittämätön vedensaanti.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

Huitin navetassa lehmillä on riittävästi<br />

valoa ja pehmeät parret – ne käyvät<br />

makuulle heti sisälle tullessaan.<br />

kasvissyöjien tavoin luonnossa saaliseläin,<br />

ja peittää mahdollisesti tuntemansa kivun.<br />

Siksi nupoutetusta vasikasta ei välttämättä<br />

näe päällepäin, kärsiikö se kivusta vai ei.<br />

Tämän takia nupoutettaville vasikoille tulisi<br />

antaa kipulääkitystä myös operaation<br />

jälkeen. Nupoutus aiheuttaa kolmannen<br />

luokan palovamman, joka ainakin ihmisellä<br />

aiheuttaisi pitkään kipua.”<br />

➜ ➜ ➜<br />

Robottilypsy näyttää hurjalta, mutta<br />

on lehmän kannalta usein parempi<br />

vaihtoehto kuin tavallinen konelypsy.<br />

Työn helpottuessa hoitajille jää<br />

enemmän aikaa eläinten tilan<br />

tarkkailuun.<br />

Sikatilat saivat huomautuksia muun muassa<br />

liian ahtaista tiloista sekä virikkeiden<br />

puutteesta. Turkistarhojen kompastuskiviä<br />

ovat vuodesta toiseen makuuhyllyjen sekä<br />

purukapuloiden puute.<br />

Lakisääteisten eläinsuojelutarkastusten<br />

piiristä puuttuvat lisäystenkin jälkeen<br />

edelleen muun muassa broilereiden, kalkkunoiden<br />

sekä liha- ja lypsynautojen tuo-<br />

Kuvat: Pekka Hänninen<br />

tantotilat. Esimerkiksi broileritilojen eläinsuojelumääräysten<br />

täyttämisestä ei tiedetä<br />

tällä hetkellä paljoakaan, koska säännöllistä<br />

valvontaa ei ole. Tarkastukset tulisikin<br />

laajentaa koskemaan kaikkia tiloja, jotka<br />

harjoittavat kotieläintuotantoa. n<br />

Laura Uotila<br />

11

12<br />

Lehmä on<br />

Johanna Jokipaltio (toim): Ei auta sano nauta,<br />

Maahenki 2007<br />

Maaseudun Sivistysliitto ja Suomalaisen<br />

Kirjallisuuden Seura järjestivät<br />

keväällä 2004 kirjoituskilpailun Ei<br />

auta sanoi nauta. Kilpailuun osallistui peräti<br />

2 962 tekstiä. Osa tarinoista julkaistiin jo 2005<br />

kirjassa Meidän lehmät. Hyviä tarinoita jäi<br />

kuitenkin kosolti yli ja ne julkastaan nyt käsillä<br />

olevassa kirjassa.<br />

Ei auta sanoi nauta keskittyy lehmään<br />

sekä ihmisen ja lehmän väliseen suhteeseen.<br />

Tarinat ovat hyvin omakohtaisia. Kirjan intiimiä<br />

tunnelmaa alleviivaavat Antti Huovisen<br />

luonteikkaat kuvat.<br />

Kirjan lehmämuistelot ovat hyvin erilaisia,<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Riittävästi pehmikkeitä<br />

Aikuinen nauta painaa herkästi 600 - 800<br />

kiloa. Se viettää puolet ajastaan maaten. Voi<br />

vain kuvitella, miltä sen olo tuntuu kovalla<br />

ja kylmällä alustalla – varsinkaan, jos se ei<br />

pääse välillä jaloittelemaan.<br />

Huitissa navetan parret ovat leveät. Pehmikkeenä<br />

niissä on kumirouheella täytetyt<br />

erikoiskankaalla päällystetyt patjat, joiden<br />

päällä on vielä turvetta kuivikkeena. ”Alun<br />

perin meillä oli kumimatto, mutta vaihdoimme<br />

sen pian. Lehmät eivät näyttäneet<br />

viihtyvän sillä, vaan seisoskelivat pitkään<br />

ennen maata menoa”, Ranta kuvailee tilannetta.<br />

”Nyt lehmät käyvät sisälle tullessaan<br />

suoraan levolle.”<br />

Karjan koolla ei Hännisen mielestä Suomessa<br />

ole lehmän kannalta merkitystä.<br />

Meidän suurimmatkin tilamme ovat joka<br />

tapauksessa pieniä verrattuna esimerkiksi<br />

Keski-Eurooppaan. ”Tärkeintä on, että<br />

lehmä saa liikkua vapaasti ja valita mieluistansa<br />

seuraa”, hän kuvailee. Suuren<br />

lauman sisällä lehmät pyrkivät muodostamaan<br />

pienempiä ryhmiä.<br />

Ongelmia saattaa syntyä Hännisen mu-<br />

Naudan suomalaiset maatiaisrodut<br />

hupenevat. <strong>Suomen</strong>lehmistä<br />

itäsuomenkarjan yksilöt eli kyytöt ovat<br />

usein selästä vaaleita. Kyyttölehmiä<br />

on jäljellä noin 300. Kansikuvassa<br />

poseeraava lehmä edustaa puolestaan<br />

länsisuomenkarjaa. Ne ovat<br />

tasavärisempiä. Niitä on jäljellä nelisen<br />

tuhatta.<br />

mukana on jokunen runokin. Monet tarinat kertovat<br />

arjesta lehmän kanssa karjankasvattajan<br />

tai eläinlääkärin näkökulmasta. Kirjaan onkin<br />

taltioitu runsaasti arvokasta käytännön tietoa<br />

lehmän kanssa olemisesta.<br />

Tarinoiden seassa on myös ratkiriemukkaita<br />

kertomuksia: miten ihmeessä vasikka voi onnistua<br />

tekemään läjänsä auton hansikaslokeroon?<br />

Toiset kertomukset ovat syvällisiä pohdintoja<br />

lehmän perimmäisestä olemuksesta, toiset<br />

ylistyslauluja tuolle rakkaalle sarvipäälle.<br />

Kirjoituksista huokuu syvä lämpö lehmää<br />

kohtaan. Kirjoitus Lehmä on pysäyttää paatuneimmankin<br />

lukijan. Kirjaa lukiessa alkaakin<br />

ihmetellä, kuinka on mahdollista että joku voi<br />

kohdella lehmää huonosti. n<br />

PH<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

Usein kokonaan vaalea lapinlehmä on harvinaisin maatiaisrotumme. Pohjoissuomenkarjaa on jäljellä 250 lehmää ja<br />

parikymmentä sonnia. Kuva Falkullan kotieläintilalta Helsingissä, muut kuvat on otettu Huitin holsteinilla.<br />

kaan, mikäli karjankasvattaja kohtaa henkilökohtaisia<br />

ongelmia, kuten burnoutin,<br />

ja jää automatisoinnin myötä valtavaksi<br />

paisuneen karjan kanssa kahden. Kasvattajan<br />

voimien loputtua seuraukset ovat<br />

mittakaavaltaan suuret.<br />

Lehmät takaisin<br />

maisemaan!<br />

Navettatyypeissä Hänninen ei sinänsä näe<br />

eroja: huono pihatto voi olla lehmälle huonompi<br />

kuin hyvä parsinavetta”, hän sanoo.<br />

Maatiaisten matkassa – huomennakin<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

”Toivottavasti tulevaisuudessa myös muut<br />

kuin luomulehmät pääsevät ympäri vuoden<br />

jaloittelemaan”, hän toivoo. Pelkkä<br />

mahdollisuus ulkoiluun ei silti tee lehmää<br />

autuaaksi. Pihan on pysyttävä kuivana ja<br />

puhtaana eikä se saa kuormittaa ympäristöä.<br />

Yhtälö ei ole niin helppo.<br />

Ranta puolestaan on huolissaan tavallisten<br />

kansalaisten ja varsinkin lasten ja<br />

nuorten etääntymisestä lehmästä. Enää ei<br />

tiedetä, mistä maito tulee. Ja kun lehmää ei<br />

tunneta, ei välitetä maidontuotantotavoistakaan.<br />

Ranta harmitteleekin pienten kar-<br />

Kirsi Hassinen: Maatiaisten matkassa,<br />

Maahenki 2006<br />

Kirsi Hassinen on elänyt maatiaisten<br />

matkassa jo pari vuosikymmentä.<br />

On ollut lehmää, vuohta, kissaa ja<br />

kanaa. Kirjassa hän kertoo tarinamuodossa<br />

kustakin maatiaislajista ja rodusta. Jutustelun<br />

seassa on myös paljon tietoa. Kirjan<br />

kuvat ovat sävykkäät ja ulkoasu kaunis.<br />

Kirjoittajan ja hänen kohtaamiensa ihmisten<br />

suhtautuminen eläimiin on lämmin.<br />

Eläimiä ei koeta tuotantokoneina,<br />

ei edes tuotantoeläimiä, vaan ystävinä ja<br />

kanssakulkijoina. Maidon, munien ja villan<br />

lisäksi eläimellä on paljon muutakin tarjottavaa<br />

– jos sitä osaa vain kuunnella.<br />

jojen katoamista maisemista. ”Tiloja pitäisi<br />

enemmän rohkaista laiduntamiseen”, hän<br />

pohtii.<br />

Rannan mielestä rakenteellinen jalostus<br />

olisi tehokasta eläinsuojelua. Esimerkiksi<br />

isot utareet eivät hänen mukaansa tuota<br />

maitoa yhtään luonnollisen kokoisia enempää,<br />

mutta hankaloittavat lehmän elämää.<br />

Jalostuksessa pyritään hänen mukaansa<br />

vielä vanhakantaisesti turhan usein suosimaan<br />

luonnottoman suuria utareita paremman<br />

tuoton toivossa. n<br />

Kirja tarjoaa myös mahdollisuuden kurkistaa<br />

kuinka vaihtoehtoinen elämäntapa<br />

onnistuu. Aina ei ole ollut helppoa, mutta<br />

kokonaisuus jää plussalle.<br />

Maatiaisilla ei mene kovin hyvin. Monet<br />

lajit ja rodut ovat uhanalaisia. Useilla suurilla<br />

karjatiloilla maatiaislehmä tosin kantaa<br />

rotunsa perimää tilan imagoa kohottavana<br />

ja ilmapiiriä piristävänä maskottina. Uutena<br />

oljenkortena Hassinen näkee kaupunkilaiset:<br />

he voisivat vuokrata navettapaikan<br />

omalle maatiaiselleen lähistön maatilalta.<br />

Viikonloppuna lehmää mentäisiin yhdessä<br />

koko perheen voimin hoitamaan. Hyöty<br />

olisi molemminpuolinen. n<br />

PH<br />

1

Vanha työhevonen Hoolek ehti elää<br />

vuosia ilman oman lajinsa seuraa.<br />

Kun se vielä oli ori, aprikoin sen<br />

suhtautumista toiseen hevoseen. Jospa<br />

Hoolek ei enää siedä muita reviirillään ja<br />

tulokas jyrätään niin että kaviot paukkuvat?<br />

Ei sentään, Hoolek otti ruuna Pikun<br />

heti kaverikseen ja käyttäytyi niin leppeästi,<br />

että sydäntä lämmitti.<br />

Niinpä kun tallissa ja laitumella oli vielä<br />

tilaa, rohkenin ottaa joukkoon kolmannen.<br />

Fort, tartolaisen tallin tuntihevonen, oli<br />

eläkekotia vailla. Punaruskea hannoverilaisruuna<br />

tuli viime kesän alussa ja on vähitellen<br />

ottanut johtajan paikan. Pappojen yhteiselo<br />

on sujunut sopuisasti ja ilman tappelun<br />

rytkettä. Fort ihastui Pikuun välittömästi,<br />

suorastaan omi sen itselleen. Sen jälkeen<br />

ne ovat kulkeneet kuin siamilaiset kaksoset.<br />

Lauhkea vanha Hoolek antaa kaksikon nyhjätä.<br />

Se pitää kyllä kavereita tärkeinä, mutta<br />

hetkittäin vihreä ruoho vie voiton.<br />

Fort täytti tänä vuonna 22 vuotta ja on<br />

joukon kuopus. Piku on vuoden vanhempi<br />

ja Hoolek puolestaan täyttää ensi vuonna<br />

pyöreät 30. Minusta on siis tullut pieni-<br />

1<br />

PAKINANURKKA<br />

HEVOSTEN VA<br />

muotoisen hevosten vanhainkodin emäntä.<br />

Osin tämä on sattumaa: saarellamme<br />

sattui elämään vanha ja sympaattinen<br />

Hoolek, josta sen isäntä eräänä päivänä<br />

tahtoi luopua. Ja kun sitten päätin ottaa<br />

Hoolekille seuralaisen, sopivimmalta tuntui<br />

toinen ikämies. Energinen nuori olisi<br />

voinut ikävystyä vaarin seurassa, jopa ruveta<br />

tekemään sille kiusaa.<br />

Toisaalta vanhukset sopivat myös minulle.<br />

Olenhan itsekin jo vankassa keski-iässä,<br />

eikä ratsastamiseni ole nojatuoli-istuskelua<br />

sporttisempaa: en hyppää esteitä, karauttele<br />

kiitolaukkaa tai harrasta lennokkaita<br />

piruetteja. Kun kuljen hevosen kanssa, haluan<br />

samalla katsella ympärilleni, nähdä<br />

kevään ensimmäiset sinivuokot, kuunnella<br />

kiurun laulua ja palokärjen rummutusta,<br />

tuijotella merta tai nauttia sammaleisten<br />

metsäpolkujen hämärästä. Siihen hevosvaarin<br />

tahti on omiaan. Ja hevosvaarille<br />

itselleen rauhallinen köpöttely tarjoaa terveellistä<br />

liikuntaa.<br />

Parikymppisellä hevosella on jo kaikki<br />

ikäkaudet takanaan. Se on elämänsä ja kokemustensa<br />

muovaama, vakiintunut persoonallisuus,<br />

jolla on omat tapansa ja kä-<br />

sityksensä asioista. Vanha hevonen hieman<br />

roikkuvine vatsoineen, notkoselkineen,<br />

oranssinkeltaisine hammaskoukkuineen<br />

ja lerppuvine alahuulineen ei ole ehkä niin<br />

upea ja ylevä, mutta liikuttava se on. Sellaiselle<br />

ei voi olla toivomatta kuin levollisia<br />

viimeisiä vuosia.<br />

Ei rehkimistä, mutta vapaata kuljeskelua<br />

laajalla laitumella hyvien hevosystävien<br />

seurassa. Hyvää ruokaa, säännöllistä hoitoa<br />

ja erityishuomiota vanhusten vaivoille.<br />

Ja jonakin päivänä, kun vaivoja on liikaa –<br />

mahdollisimman nopea ja kivuton loppu.<br />

Hevostenpitomme yksi syy on maisemanhoito.<br />

Haluamme ympäröivien niittyjen<br />

pysyvän kunnossa. Hevosten ansiosta<br />

niityt kukkivat keltaisenaan kevätesikoita,<br />

pihapiirissämme pesivät kymmenet pääskyt<br />

ja kottaraiset, ja muuttoaikaan laitumella<br />

parveilevat rastaat ja töyhtöhyypät.<br />

Kettuja ja haukkoja näkee usein myyräjahdissa.<br />

Kesäisinä poutapäivinä, kun katselen<br />

tasangollaan käyskenteleviä hevosia,<br />

heinän aaltoilua ja väreilevää ilmaa, kuvittelen<br />

olevani arolla...<br />

Ruohonsyöjät tuovat maisemaan eloa.<br />

Eikä ole väliä, ovatko ne vanhoja vai nuoria,<br />

pääasia että ruoho syödään! n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

NHAINKOTI<br />

Pikkukuvassa hevoset vasemmalta: Pikku, Fort ja Hoolek.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

Kuvat: Risto Sauso<br />

1

1<br />

<strong>Eläinten</strong> ystävä 90 vuotta sitten<br />

Kärpäsiä ja muita<br />

Vuonna 1918 Suomessa elettiin kansalaissodan tunnelmissa.<br />

Se näkyi myös <strong>Eläinten</strong> ystävän sivuilla<br />

kovin asenteellisissa kirjoituksissa, joissa ei peitelty<br />

sitä, kenen puolella sodan suhteen oltiin. Suorasti eläinsuojelua<br />

käsitteleviä kirjoituksia oli vähemmän, joskin selviä<br />

ohjeita annettiin aina sikaloiden sisustuksesta kanaloiden<br />

rakennusmateriaaleihin ja pääskysten suojelusta syöttimatojen<br />

kohteluun.<br />

Kärpäsestä kertovassa jutussa eläinsuojeluasiaan päästään<br />

vasta viimeisessä virkkeessä, mutta muuten tuo nimettömän<br />

kirjoittajan teksti oli varsin hupaisaa.<br />

”Kärpäsellä ja ihmisellä on yksi yhteinen ominaisuus. He ovat<br />

molemmat seuraeläimiä. Missä ja minkälaisissa olosuhteissa<br />

tahansa sinä tapaatkaan kärpäsen tai se sinut, tulee se varmaan<br />

heti seurustelemaan kanssasi, ainakin jonkun hetken.”<br />

”Jos istut mietteisiisi vaipuneena, ajatellen omia yksityisasioitasi<br />

tai koko maata koskevia ja kärpänen vain huomaa sinut<br />

– jonka se melkein aina tekee – ottaa se heti osaa suruihisi<br />

koetellen haihduttaa ne. Joko surisee se iloisesti pyörähdellen<br />

surullisten kasvojesi edessä, lelettää korvaasi tai kutittaa se<br />

mitä hempeimmin nenänpäätäsi tai poskeasi herättääkseen<br />

navakkuutsi eloon. Jos jalo päälakesi on kalju ottaa kärpänen<br />

sen tyyssijakseen. Siinä hän tekee geoloogisia tutkimuksiaan<br />

ja matemaatillisia laskelmiansa; ja jos se sittemmin sattumalta<br />

on pistänyt persoonansa mustepulloon, on sinun kiillotettu<br />

kraaniosi häthätään täydellisen maapallon näköinen.”<br />

seuraeläimiä<br />

Koonnut: MAriKA sALin<br />

”Jos istut armaasi rinnalla käsi kädessä suu suuta vastaan,<br />

tahtoo kärpänen olla vieraanamiehenä. Kärpänen luulee olevansa<br />

tuiki tarpeellinen kaikille rakastaville, vaikka useimmiten<br />

onkin yhtä harmillinen kuin jokin vanha tunkeileva täti.<br />

Ja jos taas istut ruokapöytäsi ääressä, on kärpänen heti valmis<br />

maistamaan kutakin ruokalajia. Ja jos se huomaa että esim.<br />

lihaliemi on heikonpuoleista, ei se sumeile vaan heittäytyy<br />

siihen. Riittäköön tämä. Kärpäsellä on muitakin tosivaaraa<br />

tuottavia ominaisuuksia. Se on yksi pahimmista saastan ja<br />

taudinsiementen kuljettajista. Se on siis hävitettävä, estettävä<br />

pääsemästä asuntoihimme, varsinkin ruokasäiliöihimme. Ne<br />

on säälimättä tapettava. Turhaa kärsimystä tuottavia keinoja<br />

on kumminkin vältettävä niiden lopettamisessa.”<br />

Selim Mattila teki <strong>Eläinten</strong> ystävän kesäkuun numerossa<br />

vuonna 1918 selkoa työstään <strong>Suomen</strong> Eläinsuojelusyhdistyksen<br />

ajo- ja työkalujen valmistuksen neuvojana. ”--- olen<br />

ollut tilaisuudessa selittään niistä epäkohdista valjaissa ja<br />

ajokaluissa, jotka Hämeessäkin hevosta pahimmin rasittavat.<br />

Ajokaluja valmistettaessa käsityökursseilla, olen koetanut<br />

oppilailleni selittää niistä seikoista, jotka vaikuttavat ajokalujen<br />

kevytkulkuisuuteen. Samalla on koetettu saada selväksi,<br />

minkälaisten tulisi valjaiden olla, ettei hevonen tuntisi itseään<br />

kovin kahlehdituksi.”<br />

Saavutuksillaan Mattila ei kuitenkaan ylpeile. Näin hän päättää<br />

tammikuun neljäntenä päivätyn kirjoituksensa: ”Kun<br />

näin vuoden lopulla ajattelee työntuloksia eläinten kohtelun<br />

keventämiseksi, niin huomaa että työ on heikkoa ollut.” n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

<strong>Suomen</strong> <strong>Eläinsuojeluyhdistys</strong>ten<br />

liitto ry<br />

Osoite: Kotkankatu 9, 00510 Helsinki<br />

Toimisto, jäsenasiat ja osoitteenmuutokset:<br />

Puh. 09-877 1200, faksi 09-877 1206<br />

Sähköposti: sey@sey.fi tai etunimi.sukunimi@sey.fi<br />

Kotisivut: www.sey.fi<br />

Toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö 720 68 411<br />

Toimistosihteeri Vesa Ananin 720 68 410<br />

Talouspäällikkö Erja Peltola 720 68 415<br />

Viestintäpäällikkö Maria Blomster 720 68 413<br />

Nuorisotoiminnan koordinaattori Elina Sipilä 720 68 414<br />

Valvojasihteeri Anne Skogberg 720 68 412<br />

Hallitus: Professori Outi Vainio (puheenjohtaja),<br />

johtaja Jaana Kiljunen Kerava (1. varapuheenjohtaja),<br />

oikeustiet.kand. Heidi Nieminen Korpilahti (2. varapuheenjohtaja),<br />

terveystarkastaja Tauno Kähkönen Lapinlahti, eläinsuojeluvalvoja<br />

Sinikka Rauma Siikajoki (varajäsen), fil.yo Sonja Nurmi Helsinki,<br />

kasvatustiet.maist. Marika Salin Loppi, yo-merkonomi Tiina<br />

Ahokas Haukipudas, eläinsuojeluvalvoja Eija Saavalainen<br />

Rovaniemi (varajäsen) ja mielenterveyshoitaja Antti Heiskanen<br />

Pieksämäki (varajäsen).<br />

<strong>SEY</strong>:n lahjoitustili: Sampo 800019-1061763<br />

Finlands Djurskydds-<br />

föreningars förbund rf<br />

Adress: Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Kontor, medlemsärenden och adressförändringar:<br />

Tel. 09-877 1200, fax 09-877 1206<br />

E-post: sey@sey.fi eller förnamn.släktnamn@sey.fi<br />

Hemsidorna: www.sey.fi<br />

Verksamhetsledare Helinä Ylisirniö 720 68 411<br />

Kanslisekreterare Vesa Ananin 720 68 410<br />

Ekonomichef Erja Peltola 720 68 415<br />

Kommunikationschef Maria Blomster 720 68 413<br />

Ungdomsverksamhets koordinatör Elina Sipilä 720 68 414<br />

Övervakarsekreterare Anne Skogberg 720 68 412<br />

Styrelse: Professor Outi Vainio (ordförande), direktör Jaana<br />

Kiljunen Kervo (1. viceordförande), jur.kand. Heidi Nieminen<br />

Korpilahti (2. viceordförande), hälsoinspektör Tauno Kähkönen<br />

Lapinlahti, djurskyddsövervakare Sinikka Rauma Siikajoki<br />

(suppleant), fil.stud. Sonja Nurmi Helsingfors, ped.mag. Marika<br />

Salin Loppis, studentmerkonom Tiina Ahokas Haukipudas,<br />

djurskyddsöverv. Eija Saavalainen Rovaniemi (suppleant) och<br />

mentalvårdare Antti Heiskanen Pieksämäki (suppleant).<br />

Finlands Djurskyddsföreningars förbund konto,<br />

donationer: Sampo 800019-1061763<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Eläinsuojeluyhdistys</strong>ten liiton jäsenlehti/Finlands Djurskyddsföreningarnas förbunds tidskrift<br />

Päätoimittaja/Chefredaktör: Juha Valste<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

103. vuosikerta/Årgång 103<br />

�������������<br />

������������������<br />

����<br />

Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Pekka Hänninen<br />

Ulkoasu/Layout: Gita Lindgren/Ekenäs Tryckeri, Tammisaaren Kirjapaino<br />

Toimitusneuvosto/Redaktionsråd: Pekka Hänninen, Maria Blomster, Sonja Nurmi, Marika Salin,<br />

Outi Vainio, Juha Valste ja Mira Halonen<br />

Puheenjohtajalta<br />

�����������������������������<br />

���������������������<br />

��������������������<br />

�����������<br />

Viestintä<br />

virkeämmäksi<br />

����������<br />

�����������������������<br />

�����������������<br />

�������������<br />

Outi Vainio<br />

<strong>SEY</strong>:n uudessa kuvallisessa tunnuksessa suoraan edestä näkyvä eläimen pää<br />

toimii katseenvangitsijana. Hahmon tarkoituksena on kertoa, että tämä järjestö<br />

välittää eläimistä, kaikista eläimistä. Siksi logosta ei voi päätellä mistä<br />

lajista on kyse. Joku on nähnyt siinä koiran, toinen hevosen, kolmas hirven tai<br />

naudan. Logoeläimen pistävät silmät viestivät <strong>SEY</strong>:n alati valppaasta valvonnas-<br />

������������������<br />

ta. Yhtä hyvin ne voivat kuvata huonosti kohdellun eläimen kärsimystä. Kuvan<br />

pyöreä muoto muistuttaa vanhasta logosta, jossa ruorin (tai kompassin) sisään<br />

mahtui hevosen profiili ja yhdistyksen nimen alkukirjaimet.<br />

Ulkonäköuudistukset ulottuvat myös <strong>SEY</strong>:n kotisivuille. Ilmiasun lisäksi sivujen<br />

käyttöjärjestelmä vaihtui. Muutos teki mahdolliseksi reaaliaikaisen sähköisen<br />

yhteydenpidon eri toimintaryhmien kesken. Sähköinen työskentely-ympäristö<br />

vapauttaa ajan ja paikan kahleista. Kuka tahansa voi missä ja milloin vain tehdä<br />

kysymyksiä, ottaa kantaa tai ilmaista muuten mielipiteensä. Ainoa vaatimus on<br />

toimiva internetyhteys. Jos ei omista sellaista, yleiset kirjastot ja muut vastaavat<br />

paikat voivat toimia tukikohtina.<br />

Luottamuksellinen viestintä tapahtuu suljetussa ympäristössä, johon pääseminen<br />

vaatii liiton toimiston antamat tunnukset. Toistaiseksi ne on voitu antaa<br />

eläinsuojeluaktiiveille, kuten valvojille sekä paikallisyhdistysten ja liiton hallitusten<br />

jäsenille. Kaikille avoin keskustelupalsta olisi teknisesti mahdollinen, mutta<br />

siltä puuttuu valvoja, joka seuraisi kirjoittelua ja puuttuisi asiattomuuksiin.<br />

Tehtävästä kiinnostuneelle eläinten ystävälle tässä olisi tilaisuus toimia valtakunnallisesti<br />

vaikuttavana vapaaehtoistyöntekijänä. Homman voisi hoitaa poistumatta<br />

oman työpöydän äärestä. Kiinnostuneet voivat ilmoittautua toiminnanjohtajalle.<br />

Sähköisen viestinnän asema vahvistuu vääjäämättömästi yhteiskunnan kaikilla<br />

aloilla. Se ei ole uhka vaan avaa ennen kokemattomia mahdollisuuksia.<br />

Uudet tavat pitää yhteyttä voivat ensin tuntua vaikeilta tai epäkäytännöllisiltä,<br />

mutta kun niiden kanssa on tullut tutuksi, on vaikea kuvitella elämää ilman niitä<br />

– vai luopuisitko kännykästäsi?<br />

Me <strong>SEY</strong>:läiset emme varmaan vielä hyödynnä sähköisen viestinnän eri muotoja<br />

parhaalla mahdollisella tavalla. Haastan jokaisen ideoimaan, millaisilla uusilla<br />

keinoilla voisimme parantaa <strong>SEY</strong>:n sisäistä ja ulkoista viestintää eläinten parhaaksi.<br />

Logoeläimen pistävät silmät velvoittavat. n<br />

����������������������<br />

�����������������������������<br />

���������������������<br />

��������������������<br />

�����������<br />

Käännökset/Översättningar: Ija Rönnqvist<br />

Turussa 25.5.<strong>2008</strong><br />

Outi Vainio<br />

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä. Lehdessä julkaistuja artikkeleitä saa kopioida<br />

ja jakaa opetus- ja valistustarkoituksiin, kunhan lähde ja kirjoittajan nimi mainitaan.<br />

Skribenterna ansvarar själva för artiklarna. Artiklar som publicerats i tidningen får kopieras<br />

och utdelas för undervisnings- och upplysningsändamål om källan och skribentens namn<br />

anges.<br />

Ilmoitusmyynti/Annonsförsäljning: Maria Blomster, puh. 09-720 68 413<br />

Paino/Tryckeri: Ekenäs Tryckeri Ab, Tammisaaren Kirjapaino. ISSN 0789-1857<br />

<strong>Eläinten</strong> ystävän toimitus/Djurvännens redaktion:<br />

Kotkankatu 9, 00510 Helsinki/ Kotkagatan 9, 00510 Helsingfors<br />

Puh./tel. 09-877 1200, faksi/fax 09-877 1206, sähköposti/E-post: ellu@sey.fi<br />

1

18<br />

Ihminen ja luonnoneläimet joutuvat<br />

usein törmäyskurssille – tahallaan<br />

ja tahatta. Räkättirastaita vainotaan<br />

haittaeläiminä. Ihmiset saattavat<br />

myös ottaa yksinäisennäköisen<br />

poikasen hoitoon, jolloin se joutuu<br />

eroon emostaan.<br />

<strong>Eläinten</strong> viikolla <strong>2008</strong> teemana luonnonvaraiset eläimet<br />

Suuri osa suomalaisista asuu kaupungeissa.<br />

Taajamat kasvavat ja ihmiset<br />

etääntyvät luonnosta. Lähiluonto ja<br />

piha halutaan pitää hallinnassa, nurmikot<br />

ajellaan ja pusikot siistitään. Eläimiin suhtaudutaan<br />

ristiriitaisin tuntein. Takapihan<br />

sympaattinen siili tai pihapuun laululintu<br />

hyväksytään, mutta aamuhämärissä jolkottelevaa<br />

kettua tai torin lokkia kavahdetaan.<br />

Kaupunkiluonto tuottaa joskus yllätyksiäkin.<br />

Välikattoon saattaa muuttaa orava,<br />

puun alta löytyy höyhenetön linnunpoikanen<br />

tai tantereella makaa siipensä taittanut<br />

lokki. Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi<br />

toimia? Onko välttämätöntä sekaantua<br />

asiaan ja mistä kannattaa kysyä neuvoja?<br />

Miten luonnoneläinten ja ihmisten rinnakkaiselon<br />

yhteentörmäyksiä voisi ehkäistä<br />

ennalta?<br />

<strong>Eläinten</strong> viikon <strong>2008</strong> teemana ovat luonnoneläimet.<br />

Kampanjoinnin pääkohteina<br />

ovat toisaalta tavalliset kansalaiset, toisaalta<br />

poliittiset päättäjät ja viranomaiset.<br />

Kansalaisten valmiuksia auttaa pulassa<br />

olevia luonnoneläimiä pyritään parantamaan.<br />

Lisäksi ohjeistetaan, kuinka luonnoneläimille<br />

voidaan pienin arkipäivän teoin<br />

luoda paremmat elämän edellytykset.<br />

Poliittisille päättäjille suunnataan hätähuuto<br />

luonnoneläinten puolesta: jokainen<br />

luonnoneläin päästäisestä merikotkaan<br />

on valtion omaisuutta, mutta valitettavasti<br />

valtio ei tunnu pitävän omaisuudestaan<br />

huolta. Loukkaantuneiden luonnonvaraisten<br />

eläinten hoito ja kuntoutus on muutamasta<br />

valopilkusta huolimatta surkealla<br />

tolalla koko maassa. Viranomaisten osaaminen<br />

luonnonvaraisten eläinten hoidossa<br />

on pääasiassa hyvin vähäistä, ja hoito- ja<br />

Ravintolat ja ruokalat vapaiksi<br />

häkkikanojen munista<br />

<strong>SEY</strong>:n ja Animalian Irti mun munista<br />

-kampanja kehottaa ravintoloita ja<br />

muita suurkeittiöitä luopumaan häkkikanojen<br />

munien käytöstä. Ravintolat ja<br />

suurtalouskeittiöt käyttävät valtavia määriä<br />

kananmunia vuosittain. Osa keittiöistä<br />

on jo tehnyt päätöksen siirtyä käyttämään<br />

ja myymään ainoastaan vapaiden tai luomukanojen<br />

munia aina kun se on mahdollista.<br />

Päätös koskee keittiön itse käyttämiä<br />

kuntoutuspaikkoja on vain muutamia.<br />

<strong>Eläinten</strong> hyvinvointi on aivan liian suurelta<br />

osin vapaaehtoistyön varassa. Kampanjalla<br />

vaaditaan pikaisia parannuksia asiaan.<br />

<strong>Eläinten</strong> viikolla julkaistaan kouluissa<br />

opetuksen apuna käytettävää materiaalia.<br />

Poliittisille päättäjille ja viranomaisille<br />

järjestetään Eduskuntatalossa seminaari,<br />

jossa pureudutaan luonnoneläinten hoidon<br />

ongelmakohtiin ja esitetään ratkaisuja<br />

tilanteen parantamiseksi. <strong>Eläinten</strong> ystävän<br />

seuraavan numeron välissä lähetetään tuttuun<br />

tapaan <strong>Eläinten</strong> viikon juliste.<br />

<strong>Eläinten</strong> viikon kampanja järjestetään<br />

yhteistyössä <strong>Suomen</strong> Luonnonsuojeluliiton<br />

kanssa. n<br />

MB<br />

Aiheesta lisää: www.sey.fi/ev08<br />

ja ostamia munia, eli esimerkiksi keittiössä<br />

alusta asti valmistettavia ruokia ja leivonnaisia<br />

sekä tuoremunia.<br />

Suosi ravintoloita, jotka takaavat kanoille<br />

elämän ilman häkkiä! Kehota myös<br />

muita asioimiasi ravintoloita, työpaikka- ja<br />

kouluruokaloita jne. liittymään vapaiden<br />

kanojen munien käyttäjiksi. Listalle liittyneet<br />

ravintolat löydät kampanjasivuilta<br />

www.irtimunmunista.fi. n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

Kissakaveria ei jätetä<br />

– ei kesällä<br />

eikä talvella<br />

Kissakaveria Ei Jätetä -kampanja<br />

käynnistyi huhtikuussa <strong>2008</strong><br />

jo viidennen kerran. Kampanjan<br />

tavoitteena on muistuttaa ihmisiä vastuustaan<br />

lemmikin omistajina ja herättää<br />

yleistä keskustelua lemmikkien ottamisesta<br />

ja pitämisestä. Suomessa hylätään vuosittain<br />

tuhansia eläimiä, joista valtaosa on<br />

kissoja.<br />

Kampanjan tuotto lahjoitetaan <strong>SEY</strong>:n<br />

löytöeläintyölle. Tänäkin vuonna kampanjan<br />

tuotto ohjataan <strong>SEY</strong>:n paikallistoimintaan<br />

ja tuotto jaetaan kodittomien eläinten<br />

kanssa työtä tekevien paikallisyhdistysten<br />

kesken. Varat tullaan käyttämään pääosin<br />

kissojen leikkauksiin sekä rokotuksiin<br />

ja madotuksiin. Kissoja myös tunnistusmerkitään<br />

mikrosirulla, mikä on suuri<br />

apu kadonneiden kissojen löytämisessä<br />

ja tunnistamisessa. Vuonna 2004 aloitettu<br />

kampanja on kerännyt varoja löytöeläimille<br />

reilusti yli 20 000 euroa.<br />

Kampanjan kummeina jatkavat musiikin<br />

monitoimimies ja päätoimittaja Jone<br />

Nikula, juontaja ja tv-kasvo Ellen Jokikunnas,<br />

laulaja Jonna Kosonen ja näyttelijä<br />

Eija Vilpas. Uutena kummina aloittaa<br />

muusikko Kristian Meurman.<br />

Elokuun 15. päivä päättyvään kampanjaan<br />

voi osallistua tekstiviestilahjoituksella<br />

tai tilaamalla kampanjan t-paidan osoitteesta<br />

www.kissakaveri.fi.<br />

OSALLISTU KAMPANJAAN<br />

Kissakaveria Ei Jätetä -kampanjaan voi<br />

osallistua tekstiviestilahjoituksella tai tilaamalla<br />

t-paidan. Tänä vuonna kampanjan<br />

kummit suunnittelivat kukin oman<br />

t-paitansa, joista yleisö sai äänestää suosikkinsa<br />

kampanjan t-paidaksi. Voittaneen<br />

paidan on suunnitellut Ellen Jokikunnas.<br />

1. Kissakaveria Ei Jätetä -kampanjaan<br />

osallistut lähettämällä tekstiviestin KISSAT<br />

numeroon 16105. Viestin hinta on 5 €.<br />

TAI<br />

2. Tilaa Kissakaveripaita lähettämällä<br />

ensin tekstiviesti PAITA (väli) nimi ja toimitusosoite<br />

numeroon 16105.<br />

Saat vahvistuspyynnön, vastaa siihen<br />

PAITA VAHVISTA<br />

Odota viestiä, jossa sinua pyydetään va-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

Jonna ja Jone eivät kissakavereita jätä.<br />

litsemaan paitasi koko. Lähetä vielä viesti<br />

KOKO (väli) haluamasi paidan koko (s, m,<br />

l, xl, xxl) numeroon 16105.<br />

Paidan tilausviestien hinta on yhteensä<br />

25 €.<br />

Kissakaveripaidan voit tilata edullisemmin<br />

netistä osoitteesta www.kissakaveri.<br />

fi. Netissä on tarjolla myös naisten slim fit<br />

-paitoja. n<br />

Tiesitkö?<br />

Yhdeksän kymmenestä talteen otetusta eläimestä on kissoja.<br />

Yli puolet löytöeläintaloihin päätyneistä kissoista on karanneita. Kuitenkin harvempi<br />

kuin yksi katti kymmenestä tullaan hakemaan takaisin alkuperäiseen kotiinsa.<br />

Kissa on helppo kadottaa. Aivan liian helppoa on myös ottaa tilalle uusi, ilmainen<br />

kissanpentu.<br />

Kaikille löytöeläintaloihin päätyneille kissoille ei löydy hyvää, vastuullista kotia.<br />

Kissojen vähäinen arvostus johtuu muun muassa siitä, että niitä syntyy hallitsemattomasti<br />

ja liikaa. Kissojen leikkauttaminen ratkaisisi ongelman.<br />

Eläinsuojeluyhdistyksille aiheutuu vähintään 150 euron eläinlääkärikulut yhden kissan<br />

rokottamisesta, leikkauttamisesta, madottamisesta ja tunnistusmerkinnästä.<br />

Kissa ei selviä <strong>Suomen</strong> luonnossa. Kylmä talvi tappaa joka vuosi satoja hylättyjä kissoja.<br />

Kissan heitteillejättö on rikos. n<br />

1

20<br />

ELÄIMELLISTÄ MEININKIÄ –<br />

NUORTEN NURKKA<br />

Ellun nuorisopalsta<br />

Kesä on parhaimmillaan; linnut livertävät<br />

ja pörriäiset suristelevat menemään…<br />

Luonto kukkii ja eläimetkin nauttivat<br />

ulkoilmasta.<br />

<strong>SEY</strong>:n uudet nettisivut on otettu hyvin<br />

vastaan. Olenkin alkanut saada yhteydenottoja<br />

nuorilta – kiitos kaikille ja jatkakaa<br />

samaa rataa! Kirjoittakaa kuulumisia,<br />

lähettäkää edelleen kuvia ja osallistukaa<br />

eläinsuojelutoimintaan vaikkapa netistä<br />

löytyvien vinkkien avulla. Näin lumettomana<br />

vuodenaikana kaikki voivat helposti<br />

kantaa kortensa kekoon eläinten hyväksi<br />

– ja omaksi iloksi – vaikkapa keräämällä<br />

meidän sottapyttyihmisten jälkiä puistoista,<br />

rannoilta, metsistä ja ainakin huolehtimalla,<br />

ettei itse jätä roskia jälkeensä!<br />

Tämänkertaisella nuorten palstalla on<br />

tietoa käynnissä olevista ja tulevista jutuista<br />

sekä yhden innokkaan eläinsuojelijan<br />

kokemuksia arjen eläinsuojelusta. n<br />

Eläimellistä kesää,<br />

Eläintaitokorttikuulumisia<br />

Elina<br />

Lapsille ja nuorille suunnattu lemmikkikorttihanke<br />

etenee suunnitellusti.<br />

Kortti on todistus eläinosaamisesta, joka<br />

koostuu perus- ja lajikohtaisista kursseista.<br />

Kursseilla käsitellään muun muassa<br />

eläinsuojelua, eläinten hyvinvointia, eri<br />

eläinlajeja, niiden käyttäytymistä ja oikeaa<br />

hoitamista. Käytyään koulutuksessa ja suoriuduttuaan<br />

tasokokeista kurssilainen saa<br />

eläintaitokortin, jolla voi saada alennuksia<br />

ostaessaan eläintarvikkeita lemmikkikorttihankkeessa<br />

mukana olevista liikkeistä.<br />

Koulutukset järjestetään <strong>SEY</strong>:n paikallisyhdistyksissä<br />

eri puolilla Suomea. Ensimmäiset<br />

kurssit käynnistyvät syksyllä <strong>2008</strong><br />

ja ne tarjotaan ikäryhmille 10-12v ja 13-<br />

16v. Seuraile tiedotteita nettisivuiltamme<br />

www.sey.fi. Ilmoitamme tarkempia tietoja<br />

paikkakunnista ja aikatauluista kotisivujen<br />

nuoriso-osiossa. n<br />

ES<br />

Tervetuloa <strong>SEY</strong>:n<br />

vapaaehtoiseksi!<br />

Vapaaehtoisia ihmisiä kaivataan niin<br />

paikallisyhdistyksiin kuin <strong>SEY</strong>:n toimistonkin<br />

järjestämiin juttuihin. Toimintamahdollisuuksia<br />

on vaikka millä mitalla<br />

riippuen siitä, mitä itse haluat tehdä.<br />

Voit vaikka:<br />

• Osallistua messuosastoille ja tapahtumiin<br />

• Suunnitella ja toteuttaa ohjelmaa erilaisissa<br />

häppeningeissä<br />

• Kirjoittaa juttuja Elluun ja nettisivuille<br />

• Ottaa eläimellisiä valokuvia ja toimittaa<br />

niitä Elluun tai nettisivuille<br />

Ota yhteys sinua lähimpään eläinsuojeluyhdistykseen<br />

tai <strong>SEY</strong>:n toimistolla Elina<br />

Sipilään (elina.sipila@sey.fi), niin katsotaan<br />

millaista toimintaa pääsi menoksi<br />

keksimme! <strong>SEY</strong>:n yhteystiedot löytyvät<br />

sivulta 16. n<br />

Kansainvälisyysmahdollisuuksia<br />

Haluatko mukaan nuorten kansainväliseen<br />

toimintaan? 18–30 -vuotias nuori<br />

voi lähteä eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun<br />

(EVS) 2–12 kuukaudeksi Youth<br />

in Action -ohjelman kautta. <strong>SEY</strong> voi toimia<br />

vapaaehtoisjaksosta kiinnostuneen nuoren<br />

lähettävänä organisaationa. Kysele lisätietoja<br />

elina.sipila@sey.fi!<br />

Kansainvälisyyshankkeita on lähtijän<br />

iästä riippuen mahdollista tehdä myös yh-<br />

Onni-<br />

oravan<br />

tarina<br />

Eräänä keväisenä sunnuntaina löysin<br />

pihaltamme pienen oravanpoikasen.<br />

Se vain kyyhötti ukkini talon seinustalla.<br />

Pihallamme asuu paljon oravia, joten<br />

ajattelin ensiksi tarkkailla poikasta pääsisikö<br />

se itse takaisin puuhun vai hakisiko<br />

emo sen.<br />

Illan hämärtyessä päätin toimia. Ei pientä<br />

olisi voinut jättää pihalle muiden eläinten<br />

syötäväksi. Googletin oravanpoikasten<br />

hoito-ohjeita. Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla<br />

neuvottiin ottamaan orava kiinni ja<br />

laittamaan se rei’itettyyn pahvilaatikkoon.<br />

dessä toisten nuorten kanssa. <strong>SEY</strong> ei itse<br />

järjestä kansainvälistä nuorisotoimintaa,<br />

mutta kannustaa jäseniään osallistumaan<br />

muiden tahojen toimintaan. Esim. Kan-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

Sille tulisi tarjota pähkinöitä sekä vettä. Poikanen<br />

oli varmasti väsynyt pelosta ja sain<br />

otettua sen aika helposti kiinni, paksujen<br />

nahkahanskojen suojatessa sormiani.<br />

Seuraavana päivänä aloin tiedustella<br />

hoitopaikkaa pienelle oravalle. Soitin <strong>SEY</strong>:<br />

n toimistoon, josta annettiin minulle erään<br />

oravanpoikasten hoitoon erikoistuneen<br />

eläinsuojeluvalvojan numeron. Toisena<br />

vaihtoehtona olisi ollut Korkeasaaren villieläinhoitola.<br />

Onneksi eläinsuojeluvalvoja<br />

pystyi ottamaan tämän pienokaisen ja nyt<br />

Onni-orava kasvaa muiden pikkuoravien<br />

sainvälinen vapaaehtoistyö ry järjestää<br />

työleirejä eri puolilla maailmaa – myös<br />

Suomessa. Paikallisyhdistysten on myös<br />

mahdollista saada tukea, jos ne haluavat<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

kanssa turvallisessa ympäristössä!<br />

Muistuttaisin kuitenkin pieniä eläinsuojelijoita:<br />

älkää menkö suin päin koskemaan<br />

villieläinten poikasia, vaan tarkkailkaa niitä<br />

ennen mitään toimenpiteitä. Näiden pienokaisten<br />

emot ovat nimittäin hyvin tarkkoja<br />

poikasistaan, ja häivähdyskin ihmisen<br />

hajua saattaa pelästyttää emon, jolloin se<br />

hylkää poikasensa lopullisesti.<br />

Loistavaa kesää ja pitäkää huolta pienemmistänne.<br />

n<br />

Elisa Korhonen ja Rosso-koira<br />

itse järjestää työleirin omalla paikkakunnallaan.<br />

Katso tarkemmin www.ktvfinland.<br />

org sekä www.alli.fi. n<br />

10 kysymystä<br />

Testaa, miten hyvin luit lehtemme edellisen<br />

numeron! Oikeat vastaukset löydät vierestä tai<br />

<strong>Eläinten</strong> ystävän numerosta 1/<strong>2008</strong>.<br />

1. Mitä luonnonvaraisia eläimiä toimitetaan<br />

vuosittain eniten hoitoon Korkeasaareen?<br />

2. Mikä on yleisin syy linnun toimittamiselle<br />

eläinhoitolaan?<br />

3. Montako ihmistä, vapaaehtoista tai palkattua,<br />

on mukana järjestämässä Iditarod-rekikoirakilpailua<br />

Alaskassa?<br />

4. Amerikan eläinsuojelujärjestön ASPCA:n<br />

New Yorkin toimipisteessä työskentelee 700<br />

henkeä. Osa on vapaaehtoisia, mutta moniko<br />

heistä on palkattua henkilökuntaa?<br />

5. Mikä on tammikatkiainen?<br />

6. Mikä eläin on kuvattuna <strong>SEY</strong>:n uudessa logossa?<br />

7. <strong>Suomen</strong> valtio tukee vuosittain vaihtoehtoisia<br />

eläinkoemenetelmiä 34 000 eurolla. Paljonko<br />

on Helsingin yliopiston koe-eläinlaitoksen<br />

vuosibudjetti?<br />

8. Vuoden Tiedetoimittaja -palkinnon sai <strong>Eläinten</strong><br />

ystävä -lehteenkin kirjoittava nainen?<br />

Mikä hänen nimensä on?<br />

9. Paljonko Suomeen tuodaan vuosittain hevosenlihaa?<br />

10. Mistä tunnistaa luomu- tai lattiakanan munan?<br />

10 vastausta<br />

1. Korkeasaareen toimitetaan eniten siilejä ja<br />

oravia. Seuraavaksi yleisimpiä ovat kalalokit,<br />

sinisorsat ja pulut.<br />

2. Yleisin syy toimittaa lintu hoitoon on jonkinlainen<br />

törmäys, esimerkiksi autoon, ikkunaan<br />

tai sähköjohtoihin.<br />

3. Iditarod-rekikoirakilpailun järjestelytehtävissä<br />

työskentelee noin 1500 henkeä.<br />

4. ASPCA:n New Yorkin toimipisteen 700 työntekijästä<br />

noin 400 on palkattua henkilökuntaa.<br />

5. Tammikatkiainen on hyönteinen.<br />

6. <strong>SEY</strong>:n uudessa logossa on hahmo, joka tarkoituksella<br />

ei esitä mitään tiettyä eläintä. Sen<br />

voi nähdä vaikkapa hevosena, oravana, hiirenä<br />

tai koirana.<br />

7. Helsingin yliopiston koe-eläinlaitoksen vuosibudjetti<br />

on yli 3 miljoonaa euroa eli noin satakertainen<br />

siihen nähden, mitä valtio antaa<br />

eläinkoevaihtoehtojen tutkimiseen.<br />

8. Vuoden Tiedetoimittaja -palkinnon sai tänä<br />

vuonna Helena Telkänranta.<br />

9. Suomeen tuodaan vuosittain noin miljoona<br />

kilogrammaa hevosenlihaa, eniten Kanadasta,<br />

Etelä-Amerikasta ja Uudesta-Seelannista.<br />

10. Luomu- tai lattiakanan munan voi kaupassa<br />

tunnistaa siinä olevasta leimasta. 0 tarkoittaa<br />

luomumunaa ja 2 lattiakanan munaa. Kolmosella<br />

varustettu muna kannattaa jättää<br />

kaupan hyllylle, sillä sen muninut kana on<br />

joutunut elämään häkkikanalassa.<br />

21

Milloin saamme eläinasiavaltuutetun<br />

Eläinsuojelutapaukset, valvojakäynnit<br />

ja huostaanotot puhuttavat eläintenystäviä<br />

vuodesta toiseen. Aloimme<br />

Pesussa pohtia mitä asialle voisi tehdä.<br />

Seuraavassa yhdistyksemme kokouksessa<br />

otimme asian esille ja päätimme, että laittaisimme<br />

alulle vetoomuksen eläinasiavaltuutetun<br />

viran perustamiseksi.<br />

Eläinasiavaltuutetun pääasiallisena työtehtävänä<br />

olisi huolehtia eläinten hyvinvoinnista,<br />

valvoa eläinten etua ja toimia<br />

näiden äänitorvena. Viran puolesta hänellä<br />

olisi apunaan laaja viranomais- ja yhteistyöverkosto,<br />

ja hän tekisi virkansa puolesta<br />

eläinsuojelua sekä eläimiä koskevia aloitteita<br />

yhteiskunnassa.<br />

Eläinsuojeluvaltuutetun viran perustamista<br />

on ehdotettu jo muutaman kerran<br />

aikaisemminkin. Vastaukseksi on saatu<br />

aina suurin piirtein sama: ”Laissa on säädetty<br />

jo olemassa olevat viranomaiset;<br />

kunnaneläinlääkäri, terveystarkastaja sekä<br />

poliisi, eikä näin ollen nähdä tarpeelliseksi<br />

perustaa virkaa, joka ajaisi eläinten hyvinvointia,<br />

etuja ja oikeuksia.”<br />

22<br />

Ylikuormitetut<br />

viranomaiset<br />

Halusimme korostaa olevamme varsin<br />

tietoisia lain asettamista viranomaisista ja<br />

heidän tehtävistään. Halusimme kiinnittää<br />

enemmän huomiota siihen, kuinka ylikuormitetut<br />

viranomaisresurssit saataisiin<br />

tehokkaampaan käyttöön, jolloin myös<br />

eläinsuojelutarkastuksia ja valvojakäyntejä<br />

voitaisiin tehdä täydellä teholla.<br />

Kunnaneläinlääkäreillä on monesti jääviysongelma<br />

sekä aikapula, kun resurssit<br />

eivät ole riittävät. Aikaa vievät myös asia-<br />

<strong>SEY</strong>:n Risto Rydman OM:n eläinsuojelurikosten<br />

rangaistuksia selvittävään<br />

työryhmään.<br />

Oikeusministeriö asetti maaliskuussa<br />

<strong>2008</strong> työryhmän, jonka tehtävänä on tutkia<br />

onko eläinsuojelurikosten rangaistuksissa,<br />

eläintenpitokielloissa, huostaanotoissa ja<br />

takavarikoissa tarvetta käytäntöjen parantamiselle.<br />

Eläinsuojelujärjestöt ja myös yleinen<br />

mielipide ovat jo pitkään vaatineet oikeuslaitokselta<br />

tiukempaa otetta eläinsuojelurikosten<br />

käsittelyssä. Yhtenä pahimmista<br />

epäkohdista pidetään eläintenpitokieltojen<br />

tehottomuutta.<br />

<strong>SEY</strong>:n kannan mukaan eläimiin kohdistuvista<br />

rikoksista annetaan aivan liian lieviä<br />

kaskäynnit: eläinlääkäri ei voi keskittyä<br />

riittävästi eläinsuojeluasioihin eikä myöskään<br />

ennaltaehkäisevään eläinsuojeluun.<br />

Poliisin ja terveystarkastajien liian vähäinen<br />

asiantuntemus eläinsuojeluasioissa<br />

aiheuttaa ongelmia. Heillä on lisäksi laaja<br />

työsarkansa muutenkin. Poliisilla on vahvat<br />

lain suomat valtuudet suorittaa tarkastuksia.<br />

Omalla kiinnostuneisuudella ja<br />

motivaatiolla on suuri merkitys.<br />

Vapaaehtoisvoimin toimivaa valvontaa<br />

voitaisiin parantaa, sen resursseja lisätä ja<br />

yhteistyötä kehittää siten, että se turvaisi<br />

eläinten hyvinvoinnin ja että valvonta olisi<br />

tehokasta sekä tarkastusten osalta että<br />

eläintenpitokieltojen valvonnan osalta.<br />

Rangaistukset lepsuja<br />

Nykyinen laki takaa minimisäädökset,<br />

jotka monesti ovat hyvin kaukana hyvästä<br />

eläintenpidosta. Tämän voi allekirjoittaa<br />

jokainen, joka tietää jonkun jatkuvasti<br />

tarhassa pidettävän ajokoiran, joka pääsee<br />

satunnaisesti ajamaan ja muuten viettää<br />

aikansa aika lailla eristyksissä yksin tai<br />

vaikkapa tuotantoeläimen, joka ei pääse<br />

toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä<br />

koko elinaikanaan.<br />

Viranomaisten resurssiongelmien, ylikuormituksen<br />

ja puutteellisen valvonnan<br />

lisäksi eläinsuojelurangaistukset ovat<br />

lieviä tai jopa olemattomia. Korkeampaa<br />

rangaistusasteikkoa toivoisi lähes jokaiselle<br />

tapaukselle ja eläintenpitokieltoa automaattisena<br />

lisänä.<br />

Törkeä eläinsuojelurikos -nimikkeen<br />

käyttöönotto olisi yksi osa tiukempaa linjaa.<br />

tuomioita, vaikka jo olemassa oleva rangaistusasteikko<br />

antaisi mahdollisuuden tuomita<br />

tiukemmin eläinsuojelurikoksiin syyllistyneet.<br />

”<strong>Eläinten</strong>pitokieltojen valvonta” taas<br />

on käsitteenä ristiriitainen – kieltoja kun ei<br />

käytännössä valvota ollenkaan.<br />

<strong>SEY</strong>:n edustajana työryhmässä toimii liiton<br />

entinen toiminnanjohtaja OTK Risto<br />

Rydman. Rydman on työryhmän ainoa<br />

eläinsuojelujärjestöjen edustaja. Työryhmän<br />

muut jäsenet edustavat mm. valtionhallintoa<br />

ja <strong>Suomen</strong> eläinlääkäriliittoa.<br />

Työryhmä on kokoontunut ensimmäisen<br />

kerran huhtikuussa <strong>2008</strong> ja se päättää toimintansa<br />

31.1.2009.<br />

”Ensimmäinen kokoontuminen on takana,<br />

ja on käyty pohjustavia keskusteluja.<br />

ESV tosi tarpeeseen<br />

Näihin kaikkiin epäkohtiin tarvitaan eläinasiavaltuutettua,<br />

jonka viran perustamiseksi<br />

aloimme kerätä adressia. Saatuamme<br />

vetoomuksemme valmiiksi ja <strong>SEY</strong>:n sen<br />

taakse keräsimme jäsenyhdistysten hallituksilta<br />

paperiadresseja, pyysimme jäsenyhdistyksiä<br />

keräämään nimiadresseja ja<br />

laitoimme nettiadressin liikkeelle. Myös<br />

monet muut eläinyhdistykset ja -järjestöt<br />

ottivat osaa keräämällä nimiä. Aloitimme<br />

keräämisen 19.9.2007 ja lopettaessamme<br />

26.3.<strong>2008</strong>, kun vetoomus luovutettiin, oli<br />

8445 kansalaista allekirjoittanut nimensä.<br />

Eduskunnassa maa- ja metsätalousministeri<br />

Sirkka-Liisa Anttila otti vetoomuksen<br />

henkilökohtaisesti vastaan ja<br />

kuunteli tärkeän asiamme. Pesusta olivat<br />

läsnä allekirjoittanut sekä eläinsuojeluvalvoja<br />

Mia Kumpulainen. <strong>SEY</strong>:stä läsnäolollaan<br />

vaikuttivat Helinä Ylisirniö<br />

sekä Maria Blomster. Maa- ja metsätalousministerin<br />

lisäksi eduskunnasta olivat<br />

paikalla eläinsuojeluryhmän puheenjohtaja<br />

Tanja Karpela, kansanedustaja Marjaana<br />

Koskinen sekä kansanedustaja<br />

Pentti Tiusanen, jotka myös toivat esille<br />

huolensa eläinten hyvinvoinnista.<br />

Luovutustilaisuus oli kaiken kaikkiaan<br />

antoisa. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan,<br />

saataisiinko nyt vihdoinkin eläinten<br />

ääni kuuluviin, jolloin meidän kaikkien<br />

ajama asia valtuutetun viran puolesta, ja<br />

sitä myöten eläinten puolesta, saisi tuulta<br />

siipiensä alle. n<br />

Annika Katajisto<br />

Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys<br />

Pesu ry<br />

Työryhmässä näyttäisi olevan yksimielisyys<br />

siitä, että muutosta tilanteeseen todella<br />

tarvitaan. Keinot muutoksen aikaansaamiseksi<br />

eivät vielä ole selvillä, mutta niitä<br />

aletaan nyt työryhmässä etsiä. Suhtaudun<br />

työryhmän työskentelyyn toiveikkain mielin”,<br />

kommentoi Rydman tuoreeltaan ensimmäisen<br />

kokoontumisen jälkeen.<br />

<strong>SEY</strong> on tyytyväinen työryhmän asettamiseen.<br />

”Työryhmä on signaali siitä, että<br />

lainsäätäjä on lopultakin kuullut vaatimukset<br />

eläinsuojelurikosten rangaistusten<br />

tiukentamisesta. <strong>SEY</strong> odottaa työryhmältä<br />

tehokkaita ja selkeitä parannuksia oikeuskäytäntöihin<br />

eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi”,<br />

sanoo <strong>SEY</strong>n toiminnanjohtaja<br />

Helinä Ylisirniö. n MB<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

<strong>SEY</strong> sai Kissaliiton<br />

naapurikseen<br />

<strong>Suomen</strong> Kissaliitto ry on avannut toimiston <strong>SEY</strong>:n toimitiloissa.<br />

Toimistossa hoidetaan Kissaliiton alaisten rotukissayhdistysten<br />

asioita. ”Toivon naapuruuden tiivistävän<br />

yhteistyötä <strong>SEY</strong>:n kanssa”, haaveilee Kissaliiton toimistotyöntekijä<br />

Päivi Kähö. Yhteiset kahvihetket <strong>SEY</strong>:n työntekijöiden<br />

kanssa luovat varmasti kaivattu vuorovaikutusta. Päivillä on<br />

ollut kissoja aina. Nyt hänellä on 5 ragdollia. Kasvatustoiminnan<br />

hän aloitti 2005.<br />

Kissaliitto on perustettu 1975, ja jäseniä siinä on yli 6000.<br />

Liitto koostuu 11 rotukissayhdistyksestä, jotka toimivat ympäri<br />

maata. Liitto kuuluu jäsenenä maailmanlaajuiseen kattojärjestöön<br />

FIFe:en ja edustaa siten suomalaista rotukissatoimintaa<br />

ulkomailla. Suomessa kissarotuja on yli 30.<br />

Kissaliiton tarkoituksena on yhdistää, edistää ja valvoa<br />

rotukissojen kasvatustoimintaa ja pitää yllä yhtenäistä koko<br />

maan kattavaa rekisteriä rotukissoista. Se julkaisee myös Kissa<br />

-lehteä.<br />

Liiton tavoitteena on lisäksi toimia kissojen arvostamisen ja<br />

tasavertaisuuden aikaansaamiseksi muiden lemmikkieläinten<br />

rinnalla, ja edistää kissaharrastuksen leviämistä maassamme.<br />

”Kissa on monen ihmisen mielestä vieläkin vain se hiirestäjä,<br />

jonka voi syksyn tullen jättää oman onnensa nojaan”, Päivi<br />

kuvaa vielä vallitsevaa suhtautumista kissoihin. ”Rotukissatoiminnan<br />

ja Kissaliiton valistuksen myötä on asenteisiin<br />

kuitenkin saatu vuosien mittaan positiivista parannusta”.<br />

Kissaliitto on myös tukemassa Kissakaveria ei jätetä -kampanjaa.<br />

”Toivon että eläimillä olisi mahdollisimman hyvät elinolosuhteet<br />

ja tarpeeksi tilaa liikkua”, selvittää Päivi näkemyksiään.<br />

”Jokaiselle kissalle tulisi olla myös aikaa, niin että niistä<br />

tulisi mahdollisimman sosiaalisia”, hän jatkaa. ”Kissan on<br />

turvallista ulkoilla valjaissa tai ulkotarhassa, ei irrallaan” hän<br />

muistuttaa vielä näin kesän alkaessa. n<br />

PH<br />

Lisätietoa <strong>Suomen</strong> Kissaliitosta: www.kissaliitto.fi<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

“Tieteellinen asiantuntemus<br />

on tarkoitettu kaikkien hyväksi”<br />

Koirien ja kissojen ravitsemustarpeiden ja erityisominaisuuksien<br />

tuntemus sekä eläinten kunnioitus on ollut Royal Caninin fi losofi a<br />

jo neljän vuosikymmenen ajan. Royal Canin -ruokavaliot ovat<br />

eläinlääkärien ja ravitsemusasiantuntijoiden suunnittelemia ja ne<br />

valmistetaan korkealuokkaisista raaka-aineista.<br />

Royal Canin tarjoaa terveellisen ravinnon kaikille koirille ja<br />

kissoille, sillä eläimen iän, koon, aktiivisuuden ja elämäntavan<br />

lisäksi ruokavalioissa huomioidaan eri rotujen ominaisuudet.<br />

Tutustu omalle lemmikillesi sopivaan ruokavalioon kotisivuillamme<br />

tai kysy neuvoa erikoisliikkeestä.<br />

RC_yleis.indd 1 11.1.<strong>2008</strong> 15:29:02<br />

2

Kuva: IFAW/Stevart Cook<br />

Loppu<br />

hylkeiden lahtaamiselle<br />

Eläinsuojelujärjestöt ympäri Eurooppaa<br />

yhtyivät 25.4. vaatimukseen<br />

kanadalaisten hyljetuotteiden maahantuonnin<br />

ja myynnin lopettamiseksi.<br />

<strong>SEY</strong> ja Animalia osallistuivat yhdessä kansainväliseen<br />

kampanjaan vedoten Euroopan<br />

komissioon kiellon vauhdittamiseksi.<br />

Tuoreet todisteet osoittavat, että Kanadassa<br />

edelleen jatkuva hylkeenmetsästys on<br />

äärimmäisen julmaa.<br />

Huhtikuussa <strong>2008</strong> kuvattu materiaali<br />

osoittaa vääräksi Kanadan väitteet siitä,<br />

2<br />

MAriA BLoMster<br />

Euroopan komissio<br />

kiirehtii hyljetuotteiden<br />

täyskieltoa –<br />

tuore kuvamateriaali<br />

todistaa hylkeenmetsästyksen<br />

julmuuden.<br />

että metsästyksen julmuus olisi vähentynyt<br />

uusien sääntöjen ansiosta. Hylkeitä ei<br />

onnistuta tappamaan riittävän nopeasti,<br />

vaan eläviä hylkeitä kiskotaan koukuilla<br />

ja nostureilla veneisiin. Lisäksi loukkaantuneita<br />

hylkeitä ei aina onnistuta saamaan<br />

kiinni. Eläinsuojelujärjestöt ympäri Eurooppaa<br />

pyytävät komissiota kieltämään<br />

hyljetuotteiden tuonnin ja myynnin.<br />

IFAW:n (International Fund for Animal<br />

Welfare) tutkija Sheryl Fink oli todistamassa<br />

huhtikuun alussa Kanadassa omin<br />

silmin, kuinka metsästäjät nuijivat hylkeitä<br />

hengiltä. ”Kukaan metsästystä seuranneista<br />

ei enää elättele kuvitelmaa, että<br />

metsästysmenetelmät olisivat muuttuneet<br />

inhimillisemmiksi. Kuvamateriaalimme<br />

todistaa, että metsästys on aivan yhtä julmaa<br />

kuin se on aina ollut”, hän sanoo.<br />

<strong>SEY</strong>:n toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö<br />

ja Animalian toiminnanjohtaja<br />

eläinlääkäri Kati Pulli yhtyivät pyyntöön.<br />

“Eurooppalaiset eivät halua tukea tällaista<br />

epäinhimillistä toimintaa sallimalla hyljetuotteiden<br />

tuonnin EU:n alueelle. Vaadimme,<br />

että poliittiset päättäjät tekevät kaikkensa,<br />

jotta kielto tulee voimaan mahdollisimman<br />

pian”, järjestöt vaativat.<br />

Euroopan parlamentin jäsenet tukevat<br />

laajasti hyljetuotteiden tuontikieltoa. 425<br />

Euroopan parlamentin jäsentä allekirjoitti<br />

vuonna 2006 päätöslauselman, jossa kehotetaan<br />

Komissiota kieltämään hyljetuotteiden<br />

tuonti ja kauppa. EU:n ympäristöasioista<br />

vastaava komissaari Stavros Dimas<br />

ilmoittanee mahdollisesta kiellosta tulevina<br />

viikkoina.<br />

Mitä tähän mennessä on<br />

tapahtunut?<br />

1983: EU aloitti grönlanninhylkeiden ja<br />

kuplahylkeiden kuuttien turkisten ja turkistuotteiden<br />

tuontikiellon.<br />

Useat Euroopan Unionin jäsenmaat sekä<br />

muutamat muut maat ovat päättäneet<br />

tuontikiellosta. Belgian, Hollannin, Kroatian,<br />

USA:n ja Meksikon lisäksi Italia ja Saksa<br />

harkitsevat kieltoa.<br />

Kanadan julma hylkeenmetsästys aiheuttaa<br />

valtavaa julkista paheksuntaa kaikkialla<br />

maailmassa. Hylkeitä metsästetään<br />

laajamittaisesti kuitenkin myös mm. Norjassa,<br />

Venäjällä, Grönlannissa ja Namibiassa.<br />

Marraskuu 2006: Euroopan parlamentti<br />

hyväksyi julistuksen, joka vaatii hyljetuotteiden<br />

tuonti- ja myyntikieltoa EU:ssa.<br />

Syyskuu 2007: Kanada kyseenalaisti Belgian<br />

ja Hollannin tuontikieltojen laillisuuden<br />

WTO:ssa. Euroopan komissio aikoo<br />

puolustaa tuontikieltoja.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

� Hylkeenpyytäjät raahaavat saaliiksi<br />

saatuja hylkeitä hakapikeilla kohti laivaa.<br />

Kaikki tämän aukeaman kuvat on otettu<br />

maaliskuussa <strong>2008</strong>.<br />

Joulukuu 2007: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen<br />

(EFSA) julkaisi<br />

raportin eläinten hyvinvoinnista hylkeenmetsästyksessä.<br />

Sen mukaan on olemassa<br />

vahvat todisteet siitä, että käytännössä hylkeitä<br />

ei aina tapeta tehokkaasti ja inhimillisesti.<br />

<strong>2008</strong>: Ympäristöasioista vastaava komissaari<br />

Dimas on ilmoittanut tutkivansa<br />

asiaa ja esittävänsä ehdotuksensa jatkotoimenpiteiksi<br />

ennen kesää.<br />

Miksi tuontikieltoa<br />

tarvitaan?<br />

Hylkeiden metsästys on epäinhimillistä ja<br />

julmaa. Useat videot ja valokuvat osoittavat,<br />

että hylkeiden metsästys sisältää äärimmäistä<br />

julmuutta metsästettäviä eläimiä<br />

kohtaan. Todistusaineistossa on mukana<br />

myös vuonna <strong>2008</strong> kuvattua materiaalia.<br />

Hyljepopulaatiot eivät kestä metsästystä:<br />

Eläinkiintiöt ovat liian suuria, ja niitä<br />

on jopa lisätty: vuonna <strong>2008</strong> saa tappaa<br />

275 000 hyljettä. Ilmastonmuutos ja sen<br />

seurauksena tapahtuva jäätiköiden sulaminen<br />

vaikuttavat voimakkaasti hyljepopulaatioihin.<br />

Vähemmän raaka metsästys ei ole mahdollista:<br />

metsästystä sääteleviä määräyksiä<br />

ei pystytä valvomaan, jonka todistavat<br />

myös vuoden <strong>2008</strong> IFAW:n havainnot. Kanadan<br />

sitoutuminen eläinten hyvinvoinnin<br />

takaaviin metsästyslakeihin ei siksi ratkaise<br />

tilannetta.<br />

EU:n hyljetuotteiden tuontikielto on<br />

WTO:n säännösten mukainen: GATT:in<br />

artikkelit sallivat poikkeukset, jotka ovat<br />

välttämättömiä yleisen moraalin, ihmisten,<br />

eläinten ja kasvien elämän sekä lähes<br />

loppuun käytettyjen luonnonvarojen suojelemiseksi.<br />

Hyljetuotteiden tuontikiellon ei ole tarkoitus<br />

vaikeuttaa inuitien perinteistä hylkeenmetsästystä,<br />

jonka osuus on noin 1 %<br />

Kanadan grönlanninhylkeen metsästyksestä.<br />

Mitä EU:n tulee tehdä?<br />

Kampanjan tavoitteena on EU:n päätös<br />

tuontikiellosta. Se on tehtävä ennen nykyisen<br />

parlamenttikauden loppua. EU:n on<br />

otettava vahva tuontikieltoa puoltava kanta<br />

WTO:ssa. EU:n tulee ottaa asia kiireellisyyslistan<br />

kärkeen ja hyväksyä tuontikielto<br />

mahdollisimman pian. n<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

Mielenosoitukseen<br />

Brysseliin<br />

Oletko käymässä tai tunnetko jonkun,<br />

joka on Brysselissä 1.7.<strong>2008</strong>?<br />

Brysselissä järjestään EU-maiden yhteinen<br />

mielenosoitus, jonka tarkoituksena<br />

on painostaa komissiota tuontikiellon<br />

puolelle. Mielenosoituksesta halutaan<br />

kaikkien aikojen näyttävin, joten mahdollisimman<br />

monen eläinten ystävän<br />

osallistuminen kaikista EU-maista on<br />

tärkeää. Useat eläinsuojelujärjestöt eri<br />

puolelta Eurooppaa ovat luvanneet tulla<br />

paikalle täysin bussilastein.<br />

Mielenosoitus järjestetään 1.7.<strong>2008</strong><br />

klo 13 – 15 komission rakennuksen<br />

edessä. Mielenosoituksen järjestäjät<br />

pyrkivät saamaan ympäristökomissaari<br />

Stavros Dimasin lisäksi paikalle ainakin<br />

yhden eläinten puolesta puhuvan<br />

superjulkkiksen, jotta tiedotusvälineiden<br />

mielenkiinto saadaan takuulla herätettyä.<br />

Ilmoitathan <strong>SEY</strong>n toimistoon,<br />

mikäli pääset osallistumaan mielenosoitukseen<br />

maria.blomster@sey.fi. n<br />

Kuva: IFAW/Stevart Cook<br />

Hylkeenpyytäjä hakkaa hyljettä hakapikillä<br />

toisen hylkeen seuratessa vierestä.<br />

Hylkeenpyytäjä yrittää saada eläintä<br />

kiinni hakapikillä.<br />

2<br />

Kuva: IFAW/Stevart Cook

Ongelmakoira tuli<br />

Koira on sopeutuvainen laumaeläin<br />

ja saattaa löytää nopeasti paikkansa<br />

uuden perheen hierarkiassa.<br />

Joskus koiran historiasta löytyy kuitenkin<br />

asioita, jotka tekevät sopeutumisesta hankalampaa.<br />

Koiraa on saatettu kohdella kaltoin esimerkiksi<br />

lyömällä. Kenties se on saanut<br />

liian vähän liikuntaa tai ravintoa. Joskus<br />

2<br />

seijA LAPPALAinen<br />

Kun perheeseen otetaan<br />

aikuinen koira, otetaan<br />

perheeseen koira, jolla<br />

on menneisyys. Aina<br />

tämä ei ole ongelma,<br />

mutta hankaliakin<br />

tapauksia on.<br />

koira on saattanut jäädä kokonaan vaille<br />

koulutusta tai sitä on koulutettu väärällä<br />

tavalla ja epäjohdonmukaisesti. Yleisiä<br />

aikuisten koirien käytösongelmia ovat<br />

eroahdistus, stressi, sisäsiisteyden puute,<br />

tavaroiden tuhoaminen, haukkuminen,<br />

aggressiivisuus ja narussa vetäminen.<br />

Dzoilla on eroahdistus<br />

Aikuisen koiran ottajan on aina syytä varautua<br />

siihen, että koiran sopeutuminen<br />

ei ole välttämättä ongelmatonta. Kodin<br />

antaminen käytösongelmaiselle eläimelle<br />

on haaste, jonka Helsingissä asuvat Aino<br />

Kaskinen ja Miika Viikamaa ottivat<br />

päättäväisesti vastaan. Pariskunnalla on<br />

kotonaan tallinnalaiselta tarhalta haettu<br />

Dzoi.<br />

”Koiran ensimmäiset kaksi viikkoa uudessa<br />

kodissa tuntuivat siltä kuin talossa<br />

olisi japanilainen vaihto-oppilas! Kukaan<br />

ei ymmärrä toisen kieltä eikä tapoja”, kuvailee<br />

Kaskinen tunnelmia. ”Totutteluun<br />

voi mennä pitkäkin aika. Omistajan on<br />

vain yritettävä asettua koiran asemaan”,<br />

hän jatkaa.<br />

Kaunis Dzoi, tuttavien kesken Dzoikka,<br />

on venäjänvinttikoiran ja afgaaninvinttikoiran<br />

sekoitus. Koira on asunut uudessa<br />

perheessään vuodesta 2006. Dzoi on kiltti<br />

narttu, joka tulee hyvin toimeen eläinten<br />

ja ihmisten kanssa. Sen ongelmaksi muodostui<br />

voimakas eroahdistus, joka ilmeni<br />

tavaroiden rikkomisena ja ulvomisena.<br />

”Dzoi tuhosi muun muassa parisängyn,<br />

neljät rullaverhot, paljon irtaimistoa ja<br />

muovisen lampun katosta”, muistele Kaskinen.<br />

”Nykyään meillä on käytössä plafondi.”<br />

Ymmärtäminen tärkeintä<br />

Aino Kaskinen pitää tärkeänä ymmärtää,<br />

mistä koiran käytös johtuu. Dzoin pahin<br />

ongelma oli, ja on edelleen, hylätyksi tulemisen<br />

pelko. Se ei halunnut päästää omistajia<br />

silmistään. Eroahdistusta on lievennetty<br />

monin tavoin.<br />

”Alussa pidimme koiran toisen koiran<br />

kanssa eristyksissä makuuhuoneessa,<br />

jossa minä olin myös. Sieltä aloin vähitellen<br />

hivuttautua toiseen huoneeseen. Poislähdöstä<br />

ei saa koskaan tehdä numeroa!<br />

Järjestämme koirille myös kotona rauhallista<br />

puuhaa, kuten luiden nakertelua ja<br />

aktivointileluja. Vinkuleluja emme käytä.<br />

Tuhoamiseen puututtiin suihkuttamalla<br />

etikkavettä tavaroiden pinnalle. Nykyään<br />

käytämme myös rauhoittavaa Clomicalmlääkettä”,<br />

kertoo Kaskinen.<br />

Kaskinen muistuttaa aikuisen koiran ottajia<br />

turvallisuudentunteen luomisen tärkeydestä.<br />

”Antakaa koiralle pysyvät arkirutiinit.<br />

Tehkää samat asiat samalla tavalla,<br />

samoihin aikoihin. Älkää ottako koiraa<br />

keskelle suuria elämänmullistuksia. Älkää<br />

viekö eläintä alussa koirapuistoihin tai julkisiin<br />

kulkuvälineisiin. Antakaa sen tottua<br />

rauhassa uusiin asioihin”, hän opastaa.<br />

Käänny ammattiauttajan<br />

puoleen<br />

Kaikilla ei ole mahdollisuuksia ratkoa koiran<br />

käytösongelmia omin avuin. Silloin<br />

”Käytösongelma ei ole sairaus vaan on<br />

opittu malli, jota koira käyttää saadakseen<br />

tavoittelemansa asian”, tietävät<br />

Dzoin omistajat Aino Kaskinen ja Miika<br />

Viikamaa.<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

taloon<br />

kannattaa ottaa yhteyttä asiantuntijaan. Kouluttaja Susanna<br />

Turtiainen Koirakoulu Pienestä Koiruudesta<br />

ohjeistaa uusia omistajia olemaan realisteja.<br />

”Pahimmillaan omistajalla on käsissään koira, jonka<br />

koko energia on mennyt hengissä pysymiseen. Kun<br />

et odota mitään ja olet valmistautunut kaikkeen, niin et<br />

ainakaan voi pettyä tai pelätä haukanneesi liian suurta<br />

palaa purtavaksi”, Turtiainen opastaa.<br />

Turtiainen painottaa, että koira, joka ei käyttäydy toivotulla<br />

tavalla, ei ole sairas eikä paha.<br />

”Käytösongelma ei ole sairaus vaan on opittu malli, jota<br />

koira käyttää saadakseen tavoittelemansa asian – oli se<br />

sitten ruoan hankinta tai mahdollisen uhan poistuminen”,<br />

hän jatkaa.<br />

Kuten Aino Kaskinen, myös Turtiainen pitää tärkeänä<br />

rauhallista sopeuttamista ja rutiinien luomista. Asiat pitäisi<br />

voida tehdä rauhallisesti ensimmäisten päivien, jopa<br />

viikkojen ajan. Eläin alkaa kyllä tehdä tuttavuutta, kun on<br />

siihen valmis. Stressaantunutta koiraa ei voi kouluttaa, joten<br />

stressin lieventäminen on ensisijaisen tärkeää.<br />

Anna koiran oivaltaa<br />

Yleensä jo mahdollisen stressikierteen katkaiseminen<br />

ja koiran olon helpottuminen mahdollistaa koiran kouluttamisen<br />

aloittamisen. ”Mikäli jokin oppi, esimerkiksi<br />

maahanmeno, on koiralle selvästi vastenmielinen, aletaan<br />

ohjata koiran toimintaa haluttuun suuntaan houkuttelemalla,<br />

ei pakotteilla”, Turtiainen kertoo.<br />

”Mikäli koira saa itse oivaltaa, mitä siltä halutaan, on<br />

oppiminen nopeampaa ja tehokkaampaa. Lisäksi palkitaan<br />

koiraa niin, että se alkaa innostua kyseisen asian<br />

tekemisestä. Palkkion on oltava koiralle erityisen mieluinen,<br />

jotta halutun asian tekeminen on sille kannattavaa”,<br />

hän jatkaa.<br />

Voidaanko kaikkien koirien käytösongelmiin sitten<br />

puuttua menestyksekkäästi? Avainsanana ongelmakoiran<br />

kouluttamisessa on kärsivällisyys. Nopeita tuloksia ei Susanna<br />

Turtiaisen mukaan kannata aina tavoitella.<br />

”Tavoitteiden asettaminen riippuu pitkälti lähtötilanteesta,<br />

jossa kulloinkin ollaan. Jos tilanne ei ole erityisen<br />

paha, niin pieniä tuloksia alkaa oikeilla opeilla näkyä jo<br />

muutamassa päivässä. Pysyvään käyttäytymismallin<br />

muuttamiseen voi mennä kuukausiakin”, Turtiainen<br />

pohtii.<br />

Luottamuksen rakentaminen sekä ahkera toivotusta<br />

käyttäytymisestä palkitseminen muuttaa koiran käytöstä.<br />

Kyse on oikeastaan siitä, mitä omistaja haluaa koirastaan<br />

ja millaista käytöstä omistaja koiraltaan odottaa.<br />

Kun omistaja on näihin kysymyksiin vastannut, niin voidaan<br />

lähteä miettimään, kuinka nuo halutut asiat voidaan<br />

koiralle opettaa. n<br />

Kirjallisuutta:<br />

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen<br />

Bob Bailey: The Fundamentals of Animal Training<br />

Raymond & Lorna Coppinger: Koira? Ihmisen paras ystävä biologin<br />

silmin<br />

Gavril Trojepolski: Bim Mustakorva<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

2

Kuva: Pekka Hänninen<br />

28<br />

Kissa kaipaa<br />

sonjA nurMi<br />

Kissalle voi rakentaa oman parvekkeen, jolta<br />

se voi päivisin yksin ollessaan tarkkailla<br />

pihan tapahtumia. Varmista että kissa<br />

pääsee helposti tähystyspaikalleen,<br />

mutta ei karkaa sieltä.<br />

Kello raksuttaa tyhjässä kodissa. On hämärää, hiljaista<br />

ja rauhallista. Kissa torkkuu sohvalla tunnin, kaksi,<br />

kolme... Välillä se havahtuu, käy tankkaamassa<br />

kupiltaan annoksen energiapitoista kissanmuonaa ja<br />

palaa nukkumaan. Väsynyt omistaja raahautuu töistä<br />

kotiin, avaa television ja hautautuu sohvaan kissan<br />

kanssa. Aktiivista metsästäjänelämää viettämään<br />

tarkoitettu petoeläin on päivän aikana liikkunut<br />

ruokakupin, sohvan ja hiekkalaatikon välillä. Kuulostaa<br />

tylsältä, eikö?<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

puuhaa ja seuraa<br />

Kissa voi reagoida tylsyyteen kahdella<br />

tavalla. Toiset passivoituvat ja<br />

viettävät aikaa yhä enemmän torkkuen.<br />

Kissaeläimet nukkuvat luonnostaan<br />

runsaasti, mutta jos alkaa vaikuttaa siltä,<br />

että uni vie suurimman osan päivästä, on<br />

syytä huolestua. Liian runsas nukkuminen<br />

voi olla merkki tylsistymisestä tai jopa masennuksesta.<br />

Verkkaisen elämän varjopuolena<br />

on myös hiljalleen karttuva ylipaino,<br />

mistä taas saattaa seurata moniakin erilaisia<br />

elintasosairauksia, kuten nivelrikko tai<br />

diabetes.<br />

Toinen mahdollisuus on, että varsinkin<br />

nuori kissa reagoi puuduttavaan arkeen<br />

yliaktiivisella käytöksellä, joka saattaa<br />

asettaa ihmisperheen ja naapurien yörauhan<br />

koetukselle. Kissa saattaa myös fiksuna<br />

eläimenä keksiä jännitystä päiväänsä<br />

tavoittelemalla ihmisensä huomiota hyvinkin<br />

luovilla tavoilla: tapettien nyhtäminen,<br />

kaapinovien kolisteleminen tai verhojen<br />

repiminen takaavat kissalle nopean ja tehokkaan<br />

huomioannoksen. Kissa häiriköi<br />

ja omistaja häätää mirrin tiehensä. Kissan<br />

näkökulmasta tämä on, paremman puutteessa,<br />

mitä viihdyttävin leikki.<br />

Omistajan huomiota voi hakea myös<br />

tauottomalla maukumisella, mutta ehdottomasti<br />

tehokkain tapa on ampaista kynnet<br />

ojossa piilosta pahaa-aavistamattoman<br />

ihmisen nilkkaan kiinni. Kynsillä jalassa<br />

roikkuvaa pikkupetoa on kovin vaikea olla<br />

huomioimatta.<br />

Sisusta koti kissan silmin<br />

Aivan ensimmäiseksi kannattaa silmäillä<br />

kotia kissaperspektiivistä. Yksinkertaisilla<br />

sisustusratkaisuilla voi kodin muuttaa<br />

kissalle mielekkäämmäksi ympäristöksi.<br />

Ensiksi kannattaa luoda katse ikkunoihin.<br />

Kissa voi viihdyttää itseään pitkäänkin<br />

tarkkailemalla ympäristöään ikkunan läpi.<br />

Kiipeilypuun tai pöytätason sijoittaminen<br />

ikkunan eteen tähystyspaikaksi lisää kissan<br />

virikkeitä. Mikäli taloyhtiön säännöt<br />

eivät kiellä, voi pihapiiriin pystyttää lintulaudan.<br />

Harva kissa suhtautuu lintubongausharrastukseen<br />

välinpitämättömästi!<br />

Kunnon kiipeily- ja raapimispuun pitäisi<br />

olla jokaisen kissakodin perusvaruste.<br />

Näppärä rakentaa sellaisen itsekin, mutta<br />

myös eläinkaupoissa myytävät tai interne-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

tistä tilattavat versiot ovat kelpo ratkaisuja.<br />

Pienet muutokset sisustuksessa virkistävät<br />

kissaa: tuolin päälle heitetty huopa tarjoaa<br />

suojaisan paikan vaanimiseen.<br />

Myös pahvilaatikot tai paperikassit ovat<br />

toisille lemmikeille kerrassaan vastustamattoman<br />

hauskoja viihdykkeitä. Pingispallo<br />

tai leluhiiri pahvilaatikossa tai paperikassissa<br />

voi yllättää kiinnostavuudellaan.<br />

Muistathan kuitenkin leikata kassin sangat<br />

poikki ennen sen antamista kissalle. Kaulan<br />

ympärille kiertynyt sanka saattaa aiheuttaa<br />

vaaratilanteen.<br />

Valvottu ulkoilu joko huolellisesti ja kissatiiviisti<br />

aidatulla omalla pihalla, tarhassa<br />

tai valjaissa on monelle sisäkissalle päivän<br />

kohokohta. Valjasulkoiluun on syytä totutella<br />

rauhassa. Valjaisiin ja taluttimeen on<br />

paras tutustua ensin turvallisesti kotona<br />

ja ajoittaa ensimmäiset ulkoilukerrat vuorokauden<br />

rauhallisiin hetkiin. Tärkeää on,<br />

ettei ulkoilmaan ehkä tottumaton eläin<br />

säikähdä. Kaikki kissat eivät opi yhteisistä<br />

lenkeistä nauttimaan, eikä valjasulkoilua<br />

pidä väkisin harrastaa.<br />

Kunnolla verkotettu parveke voi olla kotikissan<br />

kesäkeidas, jossa se pääsee ottamaan<br />

aurinkoa ja haistelemaan maailman<br />

tuulia. Ulkoa voi myös tuoda kotiin erilaisia<br />

asioita kissan tutkittavaksi: kävyt, oksat<br />

ja muu luonnosta löytyvä käyvät myös<br />

leluiksi.<br />

Leikki maittaa läpi elämän<br />

Kotikissa pysyy periaatteessa leikkisänä<br />

pikkupennusta seniori-ikään asti. Leikkiminen<br />

on tärkeää kissan psyykkiselle hyvinvoinnille,<br />

mutta lelun perässä loikkiminen<br />

on myös mainiota liikuntaa ja ehkäisee<br />

ylipainoa. Kissan tylsyyden torjunnassa<br />

leikki on tärkeä kulmakivi. Leikkiminen<br />

myös lievittää stressiä. Kotikissan leikit voi<br />

jakaa kolmeen eri kategoriaan: interaktiiviseen<br />

leikkiin ihmisen kanssa, itsenäiseen<br />

leikkiin ja leikkiin kissakaverin kanssa.<br />

Interaktiivinen leikki tarkoittaa leikkiä<br />

yhdessä oman ihmisen kanssa. Kissan<br />

leikki on metsästyksen jäljittelyä. Lelun ja<br />

leikittäjän pitäisi siis pystyä tarjoamaan<br />

mahdollisimman aidontuntuinen jahtikokemus<br />

kodin pikkupedolle. Leluksi paras<br />

on kissan luonnollista riistaa jäljittelevä,<br />

siis noin hiirenkokoinen, pehmeä asia.<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

Koska kissa heittäytyy toimintaan mukaan<br />

kirjaimellisesti kynsin ja hampain,<br />

on ihmisen paras sormiaan suojatakseen<br />

kiinnittää lelu narun päähän. Varren lisääminen<br />

narun toiseen päähän helpottaa<br />

lelun liikuttamista. Tällaisen ”hiiriongen”<br />

voi valmistaa itse, mutta eläinkaupoissa on<br />

tarjolla myös runsaasti valmiita ratkaisuja.<br />

Valitettavasti valmislelut eivät aina kestä<br />

käytössä kovin hyvin.<br />

Oikeaa leikittämistekniikka opetellessa<br />

kannattaa tarkkailla riistaeläinten tapaa<br />

liikkua. Liian tungettelevasti tai rajusti<br />

heiluva hiirionki saattaa säikäyttää kissan.<br />

Harvemmin saaliskaan saalistajan kuonoa<br />

tulee tuuppimaan! Pedon huomion saa<br />

vangittua vetämällä lelua varovasti, hivenen<br />

nykivin liikkein, vauhtia muutellen<br />

lattialla tai kiipeilypuussa. On syytä myös<br />

muistaa kissan metsästyskäyttäytyminen,<br />

joka koostuu vaanimisesta, loikasta ja taposta.<br />

Ei siis pidä menettää hermojaan, jos<br />

lemmikki ensin tyytyy vaan tarkkailemaan<br />

tilannetta. Luonnossa moni saalis menee<br />

sivu suun, mikäli saalistaja hätiköi.<br />

Yhdessäoloa tarvitaan<br />

Yhdessä leikkiessä ihminen oppii tuntemaan<br />

kissansa metsästystavat. Toiset tekevät<br />

mielellään lelun perässä hurjia loikkia<br />

ilmassa, kun taas toiset kiitävät sen kimp-<br />

Kissa etsii seuraa.<br />

2

puun maata pitkin. Tärkeää on kuitenkin,<br />

että kissa saa välillä kunnolla höyhentää<br />

saalistaan – siis tuntea todella onnistuneensa.<br />

Leikin jälkeen lelu on syytä nostaa<br />

kissan ulottumattomiin. Naru saattaa olla<br />

kissan itsenäisissä leikeissä vaarallinen.<br />

Kissaperheissä lojuu lattioilla useita erilaisia<br />

kissanleluja itsenäisiä leikkihetkiä<br />

varten. Valitettavan usein hiiret ja pallot<br />

jäävät nurkkiin pölyttymään. Lelujen kiinnostavuutta<br />

voi lisätä parilla keinolla. Kuten<br />

ihmiset kissatkin kiinnostuvat uusista<br />

asioista. Koska uusien lelujen tekeminen<br />

ja ostaminen jatkuvasti ei ole järkevää,<br />

kannattaa lelujen kanssa vuorotella. Osaa<br />

varastosta voi pitää jäähyllä välillä, ja ottaa<br />

ne taas ”uusina” käyttöön hetken kuluttua.<br />

Uutuudenviehätystä voi vielä lisätä ripottelemalla<br />

jäähyvuorossa oleville leluille<br />

kissanminttua. Kissanminttu antaa vauhtia<br />

tassuihin passiivisimmallekin sohvaperunalle.<br />

Aktivointilelujen kanssa puuhailu on<br />

palkitsevaa touhua kissallekin. Sisäkissa<br />

ei joudu yleensä ponnistelemaan ruokansa<br />

eteen, vaan aterian voi popsia vaivattomasti<br />

kupista. Kuitenkin muuten puuhailemaan<br />

haluton kissa voi ruuan avulla innostua<br />

touhuamaan. Aktivointileluista yksinkertaisin<br />

on pallo, jonka kyljessä on reikä.<br />

Palloa pyörittelemällä herkkuja tipahtelee<br />

pallon kyljestä. Namien eteen täytyy siis<br />

tehdä töitä. Kissa joutuu ratkaisemaan ongelmia<br />

saavuttaakseen palkinnon.<br />

Myös erilaiset koirille tarkoitetut akti-<br />

0<br />

Kuva: Pekka Hänninen<br />

vointipelit sopivat kissoille. Herkkupiiloja<br />

voi tehdä myös itse esim. tyhjistä wc-paperirullan<br />

hylsyistä tai maitotölkeistä. Kun<br />

kissa hoksaa, mistä on kyse, namien pyydysteleminen<br />

on yleensä mieleistä ajanvietettä.<br />

Aloittelijan kanssa on tärkeää aloittaa<br />

riittävän helpoista tehtävistä, ettei kissa<br />

turhaudu. On syytä huomioida herkut ruuan<br />

kokonaismäärässä, ettei lemmikki pääse<br />

pyöristymään liikaa. Toisaalta miksei<br />

varsinaista ruoka-annosta voi tarjota myös<br />

aktivointilelun kautta?<br />

Kaveri rauhoittaa riiviön<br />

Hermoja koettelevan riiviökissan omistajasta<br />

saattaa ajatus toisesta kissasta tuntua<br />

hurjalta. Sehän tarkoittaa tuplasti vauhtia<br />

ja vaarallisia tilanteita! Kaverin hankkiminen<br />

voi kuitenkin helpottaa elämää, sillä<br />

lajitoverin kanssa kissa saa purkaa energiaa<br />

silloinkin, kun ihmiset ovat joko poissa<br />

kotoa tai väsyneitä. Toistensa kanssa hyvin<br />

viihtyvien kissojen vauhdikkaiden leikkien<br />

seuraaminen voittaa television luonto-ohjelmien<br />

katselemisen.<br />

Kaverin valintaan kannattaa perehtyä<br />

huolella, ja eläinten tutustuttaminen suorittaa<br />

rauhassa. Parhaassa tapauksessa<br />

lemmikeistä voi tulla todella läheisiä, mutta<br />

pelkkä keskinäiseen kunnioitukseen<br />

perustuva rinnakkaiselokin riittää mielen<br />

virkistämiseen.<br />

Toiset kissat nauttivat myös pienien<br />

temppujen opettelusta. Positiivisesti vahvistamalla,<br />

esim. naksuttimen avulla, voi<br />

kissa oppia pyynnöstä vaikka istumaan<br />

tai antamaan tassua. Kaikki kissat eivät<br />

temppuilusta perusta. Tärkeää ei tässä ole<br />

sirkuskissan kouluttaminen, vaan rento ja<br />

mukava yhteinen harrastus.<br />

Kissa tunnetaan nautiskelevan, verkkaisen<br />

ja stressittömän elämän vertauskuvana.<br />

Liika on tässäkin tapauksessa kuitenkin<br />

liikaa. Rentoutumisen lisäksi pitäisi<br />

kotikissan jokaiseen päivään sisältyä myös<br />

leikkejä ja aivojumppaa. Kotikissan henkinen<br />

hyvinvointi vaatii siis ihmiseltään<br />

jonkin verran vaivannäköä. Toisaalta terve<br />

ja tasapainoinen lemmikki on omistajansa<br />

ylpeys ja miellyttävä asuinkumppani. Todellinen<br />

eläinten ystävä haluaa tarjota tälle<br />

mystiselle pikkupedolle luonaan oikeat<br />

kissanpäivät. n<br />

Lisätietoja:<br />

Pam Johnson-Bennet: Think like a cat<br />

Helena Telkänranta: Matka kissan mieleen<br />

Vie kissasi välillä ulos.<br />

Muista pitää kissaa talutushihnassa.<br />

Kesä +<br />

eläimet =<br />

superkiva<br />

juttu!<br />

Yhdeksänvuotias Niini Helenius<br />

viettää kesänsä hevosten parissa.<br />

Näin Niini kirjoittaa:<br />

”Hevosten kanssa voi puuhata kaikenlaista<br />

kivaa, kuten lähteä maastoon ratsastamaan<br />

keskelle puita, joissa on lehdet. Tai<br />

mennä keskelle peltoa ja laukata sen päästä<br />

päähän. Hevosilla on karsina, jossa ne voivat<br />

viettää yön mukavasti. Hevosille voi antaa<br />

ruuaksi kauraa, kivennäistä eli hevosten vitamiinia<br />

ja tietenkin heinää. Vaikka hevoset<br />

ovat isoja, ne ovat silti ihania. Minusta ne<br />

ovat ihania. Meillä on kaksi hevosta ja yksi<br />

poni. Poni on minun oma. Minusta kaikki<br />

eläimet ovat ihania, ja vaikka ne eivät olisikaan<br />

niin ihania, niin silti minusta niitä<br />

pitää suojella.”<br />

Ossi Örnmark muistelee omaa koiraansa<br />

Donia, joka eli viisitoista vuotta. Ossi<br />

itse on vasta yksitoista, mutta tietää, miten<br />

koiraa pitää hoitaa niin, että se voi hyvin.<br />

”Koiraa pitää kesällä hoitaa ja jos koira<br />

on ulkona niin sille pitää antaa paljon vettä.<br />

Koira voi uida järvessä jos on järvi. Meillä<br />

oli koira, joka oli viisitoista vuotta vanha. Ja<br />

se ui järvessä, teki omia reittejä kaislikkoon,<br />

oli veneen kyydissä, nukkui kolmen tunnin<br />

unia, leikki pallolla harvoin ja oli onnellinen.<br />

Doni oli meidän koiran nimi, joka söi mitä<br />

vaan, jopa ruohoa ja ruuan jäämiä. Doni<br />

mylli roskapussia, ja kun tulin koulusta roskapussi<br />

oli myllitty ja Doni nukkui sängyn<br />

päällä. Doni oli tosi mukava koira.”<br />

Nella Lehto ja Kaisa Laakso ovat luokkatoverukset<br />

Karkkilan Nyhkälän koulun<br />

ensimmäiseltä luokalta. Molemmat pitävät<br />

kovasti kissoista. Näin kirjoittaa Nella:<br />

”Minun kaverilla on kaksi kissaa ja koska<br />

pidän tosi paljon kissoista ja kaverinikin<br />

pitää kissoista niin meillä kuluu aika hyvin.<br />

Kaverini ei kuitenkaan osaa antaa kissojen<br />

olla, vaan leikkii kissojen kanssa asioita,<br />

joista kissa ei pidä: esimerkiksi pukee kis-<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8

U<br />

K IRP N<br />

N URK A<br />

K<br />

Koonnut MAriKA sALin<br />

saa lasten vaatteisiin ja vie kissaa ulos lasten<br />

vaunuissa. En itse pidä kissan kiusaamisesta.<br />

Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta kaverini<br />

on vain sanonut, että saa tehdä niin.”<br />

Kaisa on samalla asialla, hänenkään mielestään<br />

kissaa ei saisi kiusata. ”Minä leikin<br />

kissani kanssa hippaa. Onneksi hän on nuori<br />

kissa. Hän on iältään 5. Minun pikkusisko<br />

kiusaa kissaani. Jos kissani ei halua syliin,<br />

ja joku ottaa sen syliin, niin se kiipee meiän<br />

korkeimalle kaapille. Mutta minun hauskin<br />

juttu kissastani: se osaa ainakin tähän asti<br />

varoa autoja ja moottoripyöriä. Se on hauskin<br />

juttu kissastani. Onneksi se osaa varoa<br />

autoja ja moottoripyöriä. Muuten minulla<br />

tulisi ikävä sitä. Varmasti myös pikkusiskolla,<br />

vaikka hän kiusaa kissaani, koska hän<br />

tykkää kissoista, vaikka hän kiusaa kissaani.<br />

Hänen mielestä se on kivaa, koska hän ei<br />

tarkoita pahaa kiusaamisella.”<br />

Niinhän se on, että pienet lapset eivät<br />

useinkaan ymmärrä, miten eläinten kanssa<br />

pitäisi olla. Onneksi seitsemänvuotias jo<br />

tietää, että eläimen pitää antaa olla välillä<br />

rauhassa. Ja vaatteitten pukeminen kissalle<br />

ei todellakaan ole oikein! Isosiskokin<br />

voi yrittää opastaa pienempäänsä eläimen<br />

kohtelussa, sillä vanhemmat eivät aina ole<br />

näkemässä tilanteita. Aikuisen tehtävähän<br />

loppujen lopuksi on aina huolehtia siitä, että<br />

eläin voi hyvin. Lasten vastuulle ei eläimiä<br />

saa jättää.<br />

Kirppu toivottaa kaikille lapsille ja eläimille<br />

iloista kesää hauskan yhdessäolon<br />

merkeissä! Kirjoitelkaa taas ahkerasti Kirpun<br />

nurkkaan! n<br />

toivoo Kirppu ja emäntänsä Marika<br />

Posti palstalle osoitteella Sinervänpolku 15,<br />

12750 Pilpala tai marika.salin@suomi24.fi<br />

E L Ä I N T E N Y S T Ä V Ä 2 / 2 0 0 8<br />

Kaisa sanoo kissansa osaavan varoa autoja. Muistakaa kuitenkin, että varsinkaan<br />

kaupunkialueella kissaa ei saa päästää kuljeskelemaan yksikseen.<br />

Kahdeksanvuotias Lalli Luoto on piirtänyt upean kuvan kissastaan Röllistä. Lalli<br />

kertoo, että Rölli on jo peräti 18-vuotias.<br />

Kahdeksanvuotias Miska Puumalainen on piirtänyt kesäisen koiran haistelemassa<br />

perhosta.<br />

1

SUOMEN ELÄINSUOJELUYHDISTYS<br />

PALVELUNUMERO: . A504<br />

Eläinsuojelu vaatii<br />

tietoa ja tekoja<br />

Pelkkä hyvä tahto ei auta eläimiä – ainoastaan toimimalla eläinten<br />

olot paranevat. <strong>Suomen</strong> eläinsuojeluyhdistys <strong>SEY</strong> tekee käytännön<br />

työtä eläinten olojen hyväksi. <strong>SEY</strong> jakaa tietoa eläinten<br />

tarpeista, hyvästä kohtelusta ja niistä keinoista, joilla meistä itse kukin<br />

voi auttaa eläimiä. <strong>SEY</strong> vaikuttaa päättäjiin, kouluttaa, tiedottaa ja ottaa<br />

kantaa. <strong>SEY</strong>:n toiminnan piiriin kuuluvat kaikki eläimet.<br />

Sinäkin voit omalta osaltasi auttaa eläinten asiaa liittymällä <strong>SEY</strong>:n<br />

jäsenyhdistykseen ja sitä kautta <strong>SEY</strong>:hyn. <strong>SEY</strong> on yli 8000 jäsenellään<br />

<strong>Suomen</strong> suurin eläinsuojelujärjestö. <strong>SEY</strong>:llä on 34 jäsenyhdistystä ja<br />

130 eläinsuojeluvalvojaa sekä 18 eläinsuojeluneuvojaa. <strong>SEY</strong> on toiminut<br />

eläinten hyvinvoinnin puolesta jo 106 vuotta.<br />

Jäsenet saavat <strong>Eläinten</strong> ystävä -lehden neljä kertaa vuodessa.<br />

<strong>SEY</strong>:llä on myös muita jäsenetuja ja runsaasti tapahtumia ja toimintaa.<br />

Jäsenyhdistyksesi yhteystiedot saat osoitteesta www.sey.fi tai soittamalla<br />

numeroon 09-877 1200.<br />

Voit tukea toimintaamme myös rahalahjoituksella tilille 800019-<br />

1061763.<br />

Rahankeräyslupa OKU 1861A

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!