Kuva SA-kuva/Puolustusvoimat. Repola, Rukajärvi 1942. Marsalkka Mannerheim, kenraaliluutnantti Airo ja kenraalimajuri Raappana.
haastattelu Katse taistelussa Sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtisen haastattelu Teksti: Hannu Liimatta Haastattelun aluksi Huhtinen siteeraa Wolf H. Halstin vuonna 1939 kirjoittamaa teosta Suomen puolustaminen: ”Jokaisen sotapäällikön, joka tahtoo voittaa taistelun, täytyy tutustua kunniakkaan tuhon ajatukseen.” Huhtinen toteaa, että samalla tavalla kuin kirurgi suuntaa katseensa leikattavaan potilaaseen säästääkseen tämän hengen, on jokaisen sotilasjohtajan katseen syvän rauhan aikanakin oltava taistelussa. — Sotilasjohtajalle keskeistä on voittaa taistelu, tai muussa tapauksessa hän kantaa yksin vastuun sen epäonnistumisesta. Tässä pelkistyy syy siihen, miksi sotilasjohtajia koulutetaan ja tarvitaan. Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Päämaja kenraali A. F. Airo (Jussi Jurkka) toteaa osuvasti: ”Upseeri, joka toimii ilman esimiehensä lupaa ja epäonnistuu, lakkaa olemasta.” Sotilaallinen johtajuus perustuu vahvaan osaamiseen ja kokemukseen, mutta tilannesidonnaisuus aiheuttaa usein onnen ja epäonnen leikin, joka tekee sodasta taidon alueen, toteaa Huhtinen. — Ukrainan sota on tuonut katse taisteluun -käsitteen entistä lähemmäksi myös Eurooppaa, Huhtinen sanoo. — Emme voi enää pohtia ainoastaan Lähi-itää ja Yhdysvaltojen haasteita. Krimin niemimaan miehittäminen oli vastoin kansainvälistä oikeutta ja moraalisesti väärin, mutta talouspakotteilla se tuskin loppuu. Niemimaan takaisin miehittäminen puolestaan edellyttäisi sellaista johtajuutta, jota läntisellä arvoyhteisöllä tällä hetkellä ei ole. Johtamisen sotilasprofessorin, everstiluutnantti Aki- Mauri Huhtisen mukaan Ukrainan sota on osoittanut, että päinvastaisista toiveista huolimatta Eurooppakaan ei ole vapaa sodan uhkasta. Perinteiset sotilaalliset keinot eivät ole poistuneet valtioiden keinovalikoimista. Vaikka elämme syvässä rauhan tilassa, varsinkin sotilasjohtajien on edelleenkin pidettävä katseet kiinni taistelussa. Läntinen ja itäinen johtajuus — Johtamisen keskeisiä edellytyksiä ovat johtajuuden ympärillä olevien ihmisten kulttuuripohja ja sosiaaliset arvostukset, Huhtinen korostaa. — Johtajuus ei ole objektiivisesti itsenäinen olio. Yhteiskunta, jossa vallitsee pitkälle kehittynyt yksilöllisyys, elämäntapojen moninainen valinnan mahdollisuus ja demokraattinen organisoitumisrakenne, rakentaa johtajuuden pehmeille arvoille, jaettuun johtajuuteen ja osallistuttavaan johtamiseen. — Lännessä tällainen johtajuuden trendi on vallinnut ja vahvistunut erityisen voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Kylmän sodan päättyminen ja samanaikainen internetin laajentuminen jokaisen kansalaisen uudeksi elämänympäristöksi ovat myös muokanneet johtajuutta. — Elämme yhä enemmän erilaisissa todellisuuksissa, verkostoissa ja yhteisöissä, jotka ovat riippumattomia fyysisestä olinpaikasta. Ajatus yhdestä tai muutamasta auktoriteetista on rikkoutunut. Valtio on edelleen turvallisuuden keskeinen toimija, mutta globaali talous ja globaalit uhkat toimivat valtioiden tahdosta huolimatta. Ilmastomuutoksilla, terrorismilla tai kansainvaelluksilla ei ole rakenteita, organisaatioita eikä johtajia, joiden kanssa voisi neuvotella ongelmien ratkaisemiseksi, sanoo Huhtinen. — Johtajuus on aina riippuvainen kulttuurista ja ideologista ja se heijastelee ympärillään olevien johdettavien sosiaalisuuden arvoja, Huhtinen jatkaa. — Ukrainan sota on osoittanut, että lännessä ei tahdota oikein ymmärtää eikä hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikista liberaaleista kehityskuluista huolimatta aikamme näyttämölle on jälleen kerran astunut keskitetty, auktoriteettipohjainen ja kaikki narut käsissään pitävä johtajuus. — Presidentti Putin on haastanut aikaisemmat ajatukset johtajuuden tulevaisuudennäkymistä. Venäjällä johtajuus on selkeästi keskitetty yksiin käsiin. Turvallisuusorganisaatioita johdetaan huipulta mikromanageeraamalla. Toteutetaan tilannejohtamista, jossa johtajuuden avainpelaaja kontrolloi kaikkea ja keskittää itselleen kaiken komentovallan. Samalla karsitaan vuosien saatossa paisunutta byrokratiaa ja hallintoa ja 5 Kylkirauta 4/2015
Change language