johtaminen
kr4_15
kr4_15
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kadettikurssi 33 kokoontui<br />
15. syyskuuta 2015 Suomalaisella<br />
Klubilla tunnuslauseemme<br />
”vielä kerran” mukaisesti.<br />
Kurssiltamme valmistuneita<br />
upseereja on jäljellä yksitoista. Paikalle<br />
saapui neljä kaaderia sekä kaksi rouvaa.<br />
On alkanut tuntua siltä, että Helsinki on<br />
kaukana Sotkamosta, Kuopiosta, Turusta<br />
ja Lappeenrannasta. Kadettivääpeli<br />
Eero Lohi ja rouva Irma Airola tekivät<br />
poikkeuksen.<br />
Yli kolme tuntia kestänyt yhdessä<br />
olo oli rattoisaa ja virkistävää. Muutimme<br />
tunnuslauseemme kuulumaan<br />
”hän, joka kykenee” tulee ensi syksyn<br />
tapaamiseemme.<br />
Hannu Pohjanpalo<br />
Kadetti 3193<br />
ajankohtaista<br />
33. Kadettikurssi – vielä kerran<br />
Ystävät kuulivat kutsun iltahuutoon<br />
Luojan suotua pitkän elämäntaipaleen<br />
joutuu usein toteamaan<br />
ystävärivien harventumisen.<br />
Ylioppilaaksi vuonna 1941 päässeistä<br />
41 koulukaveristani on jäljellä enää<br />
kuusi ja vuonna 1943 kadettikurssilta<br />
upseereiksi valmistuneista 407 kadetista<br />
yhdeksän palvelustoveria, ja heistäkin<br />
osa on pitkäaikaisen taudin tai<br />
sairauden kourissa. Jalkaväkirykmentti<br />
6:n ryhmänjohtajista jäljellä on yksi.<br />
Syyskuussa saimme tiedon Tapio<br />
Skogin äkillisestä kuolemasta. Lokakuun<br />
31. päivänä luin sanomalehdestä<br />
ilmoituksen Reserviupseerikurssin<br />
47 kurssitoverini Ole Wasz-Höckertin<br />
menehtymisestä. Samana päivänä sain<br />
kuulla myös Ikämiessuojeluskunnan<br />
poikaosastossa toimineen Ossian<br />
Wuorenheimon poismenosta. Viimeisin<br />
suru-uutinen on tieto kadettikurssimme<br />
ainoan elossa olleen kenraalin,<br />
Ermei Kannisen, poismenosta.<br />
Ystävien kuolemaan ei koskaan<br />
totu. Ne sävähdyttävät aina, ja mieleen<br />
nousee kysymys: milloin on oma<br />
vuoroni?<br />
Tapio Skogin kuolema toi mieleeni<br />
muistoja pitkältä ajalta. Vuonna<br />
1968 olin saanut mieleiseni siirron<br />
Pääesikunnasta Kaartin pataljoonan<br />
huoltopäälliköksi. Sen komentajana<br />
toimi everstiluutnantti Veikko Vartiainen<br />
ja kapteeni Tapio Skog toimi kunniakomppanian<br />
päällikkönä. Eräässä<br />
asetarkastuksessa totesin komppanian<br />
kiväärien olevan huonossa kunnossa.<br />
Tein asiasta merkinnän tarkastuskertomukseen<br />
ja sain Tapion vihat niskaani.<br />
Tapaus ei kuitenkaan estänyt<br />
monikymmenvuotisen ystävyyden<br />
alkamista.<br />
Bulgarian Valtion matkatoimiston<br />
vuonna 1977 järjestämällä kutsumatkalla<br />
laskimme Tapion kanssa jättisuuren<br />
seppeleen noin kolmenkymmenen<br />
asteen helteessä Gorni Dubnikin muistomerkille.<br />
Virkapuvuissa olimme<br />
hiestä läpimärkiä muun seurueen seuratessa<br />
tapahtumaa retkeilyasuisina.<br />
Kylkiraudan toimitusneuvostossa<br />
olimme lähes aina samaa mieltä ja kritisoimme<br />
mielestämme liian tieteellisiä<br />
artikkeleita.<br />
Tapion toimiessa Kaartin pataljoonan<br />
komentajana sain veteraanina usein<br />
kutsuja pataljoonan juhla- ja muihin<br />
tilaisuuksiin. Eläkevuosina olimme<br />
hyvin usein myös puhelinyhteydessä.<br />
Keskustelujemme aiheena oli yleensä<br />
Suomen sotahistoria. Keskusteluhetket<br />
saattoivat olla varsin pitkiäkin, olihan<br />
51<br />
kummallakin nyt aikaa pohtia asioita.<br />
Meitä yhdisti myös Arkadian Yhteislyseo,<br />
jossa olimme kumpikin aikoinaan<br />
opiskelleet.<br />
Tapion isä Emil Skog toimi sodan<br />
jälkeen puolustusministerinä. Vasemmistolaisena<br />
häntä ei oikein noteerattu.<br />
Tapio kuitenkin kertoi, että muun<br />
muassa vuosina 1961–1966 puolustusministeriön<br />
kansliapäällikkönä toiminut<br />
kenraaliluutnantti Reino Arimo<br />
oli todennut Emil Skogin olleen paras<br />
puolustusministeri ja vaikuttaneen huomattavasti<br />
puolustuslaitoksen yleisen<br />
tilanteen kohentumiseen. Tapio kertoi<br />
myös, että hän oli kesämökillä auttanut<br />
isäänsä hävittämään vanhoja asiapapereita.<br />
Isä oli todennut, ettei niitä<br />
ollut aiheellista säilyttää. Jälkeenpäin<br />
ajateltuna se oli varmasti vahinko.<br />
Tapion poismenon jälkeen ei ole<br />
enää ketään, jonka kanssa voisi ”rakentaa<br />
Suomea paremmaksi”. Jään todella<br />
kaipaamaan häntä.<br />
Olli Vuorio<br />
Kadetti 2674<br />
Kylkirauta 4/2015
Change language