johtaminen
kr4_15
kr4_15
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kuva Talvisota kronikka.<br />
historiakatsaus<br />
Into Armas Lehtinen<br />
talvisodan panssarintorjuntakoulutuksen<br />
rakentaja<br />
Teksti: Hannu Liimatta<br />
Talvisodan alla suomalaisten<br />
panssarintorjunta oli rempallaan.<br />
Vielä 1920-luvulla ei suurten<br />
panssarivaunumäärien käyttöä Suomea<br />
vastaan ollut pidetty kovinkaan todennäköisenä.<br />
Karjalankannaksella oli tehty<br />
vaunujen liikkuvuuskokeiluja, jotka<br />
olivat osoittaneet, etteivät vaunut oikein<br />
pystyneet liikkumaan Kannaksen metsämaastossa.<br />
Valitettavasti kokeilut oli<br />
tehty ikivanhalla Renault- vaunukalustolla,<br />
eivätkä niistä tehdyt johtopäätökset<br />
antaneet oikeaa kuvaa panssarivaunujen<br />
käyttömahdollisuuksista.<br />
Vääriä tilannearvioita<br />
Silmät olivat avautuneet vasta 1930-<br />
luvun alussa. Moskovan sotilasasiamiehenä<br />
toiminut everstiluutnantti Aladár<br />
Paasonen oli vuonna 1932 raportoinut<br />
venäläisten ryhtyneen valmistamaan satojen<br />
kappaleiden vuosivauhdilla länsimaisten<br />
mallien mukaan suunniteltuja<br />
vaunuja. Aikaisempaan vaunukalustoon<br />
verrattuna niiden liikkuvuus oli merkittävästi<br />
kehittynyt.<br />
Armeijan panssarintorjunta-asehankinnat<br />
oli käynnistetty, mutta ne olivat<br />
edenneet hyvin hitaasti. Taloudellisista ja<br />
kauppapoliittisista syistä ja valitettavasti<br />
osin myös sotilasjohdon päättämättömyydestä<br />
johtuen vielä syyskuussa 1939<br />
oltiin siinä tilanteessa, että käytännössä<br />
ainoastaan neljällä suojajoukkojen jääkäripataljoonalla<br />
oli 37 millimetrin panssarintorjuntatykit.<br />
Muun kenttäarmeijan<br />
panssarintorjunta-aseistuksena olivat<br />
kasapanokset, polttopullot ja vaunun<br />
telojen väliin työnnettävät koivuhalot.<br />
Onneksi tykkihankintoja saatiin<br />
kuitenkin vauhditettua siten, että sodan<br />
alkaessa joukoille voitiin jakaa satakunta<br />
tykkiä, mikä tarkoitti sitä, että noin<br />
puolella jalkaväkipataljoonista oli tykki.<br />
Puolustusneuvoston laskema tarve olisi<br />
Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa, eikä kenenkään<br />
sormesta jää jälkeä vesilasiin. Sotahistoriasta löytyy<br />
kuitenkin paljon esimerkkejä siitä, miten yksittäinenkin<br />
upseeri on omalla aktiivisuudellaan saanut aikaan<br />
jotain merkittävää. Yksi heistä oli Into Armas Lehtinen,<br />
talvisodan panssarintorjuntakoulutuksen rakentaja.<br />
ollut puolta suurempi. Sekin oli vähän<br />
verrattuna siihen, että Neuvostoliitto<br />
lienee keskittänyt Suomea vastaan<br />
likimain kolmetuhatta panssarivaunua.<br />
Koulutus käyntiin<br />
Lehtisen johdolla<br />
Tykeille piti luonnollisesti kouluttaa miehistöt,<br />
ja tässä vaiheessa kuvaan tulee<br />
mukaan kapteeni Into Armas Lehtinen<br />
(1902–1941), joka 16. lokakuuta 1939<br />
määrättiin Hämeenlinnaan perustetun<br />
Panssarintorjuntatykkikoulutuskeskuksen<br />
päälliköksi.<br />
Sotakorkeakoulussa ballistiikkaan<br />
sekä Ruotsissa ja Tanskassa panssarintorjuntatykkeihin<br />
perehtyneestä<br />
Lehtisestä kehkeytyi ammattitaitoinen<br />
panssarintorjuntaupseeri. Jo ylimääräisten<br />
harjoitusten aikana hän kiersi läpi<br />
Englantilaisen kuvalehden piirtäjän<br />
näkemys suomalaisesta<br />
panssarintorjunnasta.<br />
kaikki neljä jääkäripataljoonaa ja piti<br />
niiden henkilökunnalle kaksipäiväiset<br />
opetustilaisuudet panssarintorjuntatykkien<br />
käyttöperiaatteista. Lehtinen kirjoitti<br />
tykkimiehistöjä varten myös opaskirjan<br />
Jalkaväkitykkijoukkueen koulutusopas,<br />
joka käsitteli 37 millimetrin Boforspanssarintorjuntatykin<br />
rakennetta, käyttöä<br />
ja huoltoa.<br />
Hämeenlinnassa Lehtisen ja hänen<br />
apulaistensa tehtävänä oli mahdollisimman<br />
nopeassa tahdissa kouluttaa<br />
kenttäarmeijalle sotakelpoisia panssarintorjuntatykkijoukkueita.<br />
Koko<br />
koulutusjärjestelmä oli luotava suurin<br />
piirtein tyhjästä. Aluksi Lehtinen koulutti<br />
apukouluttajikseen muutaman<br />
reservin vänrikin, minkä jälkeen alkoi<br />
tykkijoukkueiden kouluttaminen. Ensimmäiset<br />
miehistöt saatiin lähimmästä<br />
eli Hämeenlinnan sotilaspiiristä, minkä<br />
jälkeen koulutettavia alkoi saapua myös<br />
muista sotilaspiireistä ja koulutuskeskuksista.<br />
Nykyaikana varusmiesten rauhan<br />
ajan erikoiskoulutuskausi kestää<br />
yhdeksän viikkoa. Lehtisellä ja hänen<br />
apulaisillaan ei näin pitkää aikaa ollut<br />
käytettävissään, sillä ensimmäiset tykkijoukkueet<br />
piti luovuttaa Kannaksen<br />
armeijalle jo lokakuun lopussa. Marraskuun<br />
puoliväliin mennessä Hämeenlinnasta<br />
oli valmistunut kaksitoista ja<br />
talvisodan loppuun mennessä noin yhdeksänkymmentä<br />
kaksitykkistä tykkijoukkuetta.<br />
Lisäksi koulutettiin runsaasti<br />
Kylkirauta 4/2015<br />
38
Change language