johtaminen
kr4_15
kr4_15
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
artikkelit<br />
Karisman paluu<br />
Teksti: Tuomas Kuronen<br />
Yksilökeskeistä ja moniäänistä arvomaailmaa vaaliva<br />
läntinen johtajuuskäsitys sopii vain harvoihin kulttuuritai<br />
organisaatiokonteksteihin. Jännite kylmän sodan<br />
jälkeen vallinneen keskustelun ja todellisuuden<br />
välillä on johtanut ”postmoderniin tyrmistykseen”<br />
– epäuskoon johtajuuden aitoudesta, tehosta ja<br />
kestävyydestä. Taitava johtaja ymmärtää ja käyttää<br />
kulttuurikontekstinsa resursseja, rituaaleja ja myyttejä.<br />
Karisma on palannut johtajuuteen, tai oikeastaan se ei<br />
ole kadoksissa ollutkaan.<br />
Kulttuurisen ja akateemisen<br />
maailman postmodernit virtaukset<br />
ovat muuttaneet vallinnutta<br />
johtajakuvaa 1980-luvulta alkaen.<br />
Kylmän sodan aavistettua nopeampi<br />
päättyminen 1990-luvun alussa merkitsi<br />
monille läntisen maailman- ja<br />
ihmiskuvan riemuvoittoa: painajainen<br />
oli ohi, ihminen on luontaisesti hyvään<br />
pyrkivä ja häntä täytyy johtaa yksilöllisesti<br />
arvostaen ja demokraattisesti<br />
keskustellen.<br />
Kuluneet vuosikymmenet ovat<br />
kuitenkin osoittaneet, että lännen järjestelmä<br />
näyttää olevan kykenemätön<br />
elämään omien arvojensa mukaisesti.<br />
Se ei myöskään ole osoittautunut ainoaksi<br />
toimivaksi arvojärjestelmäksi sen<br />
enempää taloudellisesti, kulttuurisesti<br />
kuin sotilaallisestikaan. Neuvostoliiton<br />
romahduksesta alkanut ideologinen<br />
hybris läntisen maailmanjärjestyksen<br />
lopullisuudesta mureni viimeistään Ukrainan<br />
tapahtumiin alkuvuonna 2014.<br />
Paha, paha karisma<br />
25<br />
Tuomas Kuronen<br />
Plutarkhoksen Kuuluisien miesten<br />
elämäkerroista alkaen yhteisöjen<br />
johtajuus on yleensä hahmotettu<br />
johtaja yksilöiden kautta. Sittemmin<br />
johtajuuden ja karisman tutkimus on<br />
pyrkinyt pois johtajakeskeisyydestä.<br />
Joskus se on korostanut byrokraattista<br />
rationaliteettia organisaatioiden<br />
pelastuksena karismaattisilta johtajilta,<br />
toisinaan taas se on painottanut<br />
sukupuolittunutta vapautuspyrkimystä<br />
maskuliinisesta dominanssista. Useammin<br />
kuin tutkijat haluaisivat myöntää,<br />
taustalla on vaikuttanut kauna vahvoja<br />
johtajia kohtaan.<br />
Johtajuustutkimuksen 1980-luvulta<br />
alkanut ”uusi” koulukunta korostaa<br />
muiden muassa ”jaettuun”, ”aitoon”<br />
ja ”palvelevaan” johtajuuteen perustuvaa<br />
johtajakäsitystä. Näiden teorioiden<br />
mukaan yksilökeskeinen johtajuus on<br />
parhaimmillaankin hävettävä ja hävitettävä<br />
myytti, jota ei tarvita eikä kaivata.<br />
Toisin sanoen se on hyödytön ja<br />
väärä johtamistapa.<br />
Varsinkin yliopistopiireissä on<br />
kaikunut epäusko siihen, että vastakkaisia<br />
esimerkkejä edelleen löytyy<br />
ihmiskunnastamme. Onhan maailma<br />
jo kuitenkin niin kehittynyt! Tällainen<br />
falski päämäärähakuisuus olettaa, että<br />
yhteisöllinen ja taloudellinen kehitys<br />
jollain tavoin ennalta määräisivät<br />
johtajuuden häviämään yhteisöllisenä<br />
ilmiönä.<br />
Tietyssä määrin korkea koulutustaso<br />
ja yhteiskunnallinen kehitys tukevatkin<br />
matalia hierarkioita ja korkeaa<br />
osallistumisastetta. Maailman mit<br />
Kylkirauta 4/2015
Change language