VALMISTEYHTEENVETO

VALMISTEYHTEENVETO
1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Lisipril comp. tabletti
2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Lisinopriili (vedetön)
Hydroklooritiatsidi
20,0 mg
12,5 mg
Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1.
3. LÄÄKEMUOTO
Tabletti.
Keltainen, kuusikulmainen tabletti, jossa toisella puolella jakouurre ja toisella koodi MSD 140,
halkaisija sivu/sivu 7,9 mm.
4. KLIINISET TIEDOT
4.1 Käyttöaiheet
Essentiaalisen hypertension hoito, kun yhdistelmähoito on potilaalle tarkoituksenmukainen.
Valmistetta tulisi käyttää vain tapauksissa, joissa monoterapia ei ole osoittautunut riittäväksi (ks.
kohdat 4.3, 4.4, 4.5 ja 5.1).
4.2 Annostus ja antotapa
Essentiaalinen hypertensio: Tavallinen annostus on yksi tabletti kerran vuorokaudessa. Tarvittaessa
annos voidaan nostaa kahteen tablettiin kerran vuorokaudessa.
Munuaisten vajaatoiminta: Lisipril comp. -hoitoa ei pidä käyttää aloitushoitona munuaisten
vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Vaikeaa munuaisen vajaatoimintaa (kreatiniinipuhdistuma
< 30 ml/min) sairastaville potilaille Lisipril comp. -hoito on vasta-aiheinen (ks. kohta 4.3).
Potilaille, joiden kreatiniinipuhdistuma on yli 30 ml/min mutta alle 80 ml/min, Lisipril comp.
-valmistetta ei pidä käyttää ennen kuin valmisteen sisältämien lääkkeiden annoksia säätämällä on
todettu kombinaatiotabletin sisältämien annosten tarve.
Yksin käytetyn lisinopriilin suositeltu aloitusannos lievässä munuaisten vajaatoiminnassa on 510 mg.
Aikaisempi diureettihoito: Symptomaattista hypotensiota voi esiintyä ensimmäisen Lisipril comp.
-annoksen jälkeen. Ensi sijassa tätä on esiintynyt potilailla, joilla on diureettihoidosta johtuva
hypovolemia tai hyponatremia. Diureettihoito pitäisi keskeyttää 23 päivää ennen Lisipril comp.
-hoidon aloittamista. Jos tämä ei ole mahdollista, hoito olisi aloitettava 5 mg:lla pelkkää lisinopriilia.
Pediatriset potilaat: Turvallisuutta ja tehoa lapsille ei ole tutkittu.
Käyttö iäkkäille potilaille: Kliinisissä tutkimuksissa lisinopriilin ja hydroklooritiatsidin teho ja
siedettävyys yhdessä annettuina oli iäkkäillä hypertensiopotilailla samat kuin nuoremmillakin

potilailla.
Lisinopriili on annoksina 2080 mg/vrk osoittautunut yhtä tehokkaaksi iäkkäille (65-vuotiaille ja
vanhemmille) kuin nuoremmillekin hypertensiopotilaille. Iäkkäille hypertensiopotilaille pelkkä
lisinopriili oli yhtä tehokas diastolisen verenpaineen alentaja kuin pelkkä hydroklooritiatsidi tai
atenololi. Kliinisissä tutkimuksissa iällä ei ollut vaikutusta lisinopriilin siedettävyyteen.
4.3 Vasta-aiheet
˗ Yliherkkyys vaikuttaville aineille, kohdassa 6.1 mainituille apuaineille, muille
sulfonamidijohdoksille tai jollekin toiselle ACE:n estäjälle
˗ Aiempi angioedeema ACE:n estäjähoidon yhteydessä
˗ Perinnöllinen tai idiopaattinen angioedeema
˗ Anuria
˗ Toinen ja kolmas raskauskolmannes (ks. kohdat 4.4 ja 4.6)
˗ Vaikea maksan vajaatoiminta
˗ Vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma < 30 ml/min)
˗ Lisipril Comp –valmisteen käyttö samanaikaisesti aliskireeniä sisältävien valmisteiden kanssa
on vasta-aiheista, jos potilaalla on diabetes mellitus tai munuaisten vajaatoiminta
(glomerulusten suodatusnopeus, GFR < 60 ml/min/1.73 m 2 ) (ks. kohdat 4.5 ja 5.1)
4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Oireinen hypotensio: Oireinen hypotensio on harvinainen potilailla, joilla on komplisoitumaton
hypertensio. Oireinen hypotensio on todennäköisintä potilailla, joilla on volyymivajausta, esimerkiksi
diureettihoidon, suolarajoitusdieetin, dialyysihoidon, ripulin tai oksentelun takia, tai joilla on vaikea
reniinistä riippuvainen hypertensio (ks. kohdat 4.5 ja 4.8). Seerumin elektrolyytit tulisi määrittää
säännöllisesti näillä potilailla. Hoidon aloituksen ja lääkeannoksen suurentamisen tulee tapahtua
lääkärin tarkassa valvonnassa potilailla, joilla oireellisen hypotension riski on suurentunut.
Erityistä harkintaa on käytettävä annettaessa hoitoa potilaille, joilla on iskeeminen sydänsairaus tai
aivoverisuonisairaus, sillä voimakas verenpaineen lasku saattaa aiheuttaa sydäninfarktin tai vakavan
aivoverenkiertohäiriön.
Jos potilaalle kehittyy hypotensio, hänet on asetettava makuulle ja tarvittaessa annettava fysiologista
keittosuolaliuosta infuusiona laskimoon. Ohimenevä hypotensio ei ole hoidon jatkamisen este. Hoidon
jatkaminen pienemmällä annoksella voi olla mahdollista, kun riittävä veritilavuus ja verenpaine on
palautunut. Vaihtoehtona voi olla lisinopriilin tai hydroklooritiatsidin käyttö yksinään.
Lisinopriili voi alentaa sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden normaalia tai jo ennestään
matalaa verenpainetta. Tämä vaikutus on ennakoitavissa eikä se yleensä vaadi hoidon keskeyttämistä.
Jos hypotensio aiheuttaa oireita, voi annoksen pienentäminen tai lisinopriilin ja hydroklooritiatsidin
yhdistelmähoidon keskeyttäminen olla tarpeen.
Aortta- ja mitraaliläppästenoosi / hypertrofinen kardiomyopatia: Varovaisuutta on noudatettava
lisinopriilin, kuten muidenkin ACE:n estäjien käytössä potilaille, joilla on mitraaliläpän ahtauma ja/tai
joiden vasemman sydänkammion ulosvirtauskanava on ahtautunut esim. aortan ahtauman tai
hypertrofisen sydänlihassairauden vuoksi.
Elektrolyyttitasapainon häiriöt: Kuten kaikilta diureetteja saavilta potilailta, seerumin elektrolyytit
tulee määrittää tietyin väliajoin. Tiatsidit (kuten hydroklooritiatsidi) voivat aiheuttaa neste- tai
elektrolyyttitasapainon häiriöitä (hypokalemiaa, hyponatremiaa ja hypokloreemista alkaloosia). Nestetai
elektrolyyttitasapainon häiriön oireita ovat suun kuivuminen, jano, heikotus, letargia, uneliaisuus,
lihaskivut tai –krampit, lihasheikkous, hypotensio, oliguria, takykardia ja ruuansulatuskanavan häiriöt,
kuten pahoinvointi tai oksentelu. Potilailla, joilla on turvotusta, voi esiintyä kuumalla säällä diluutiosta
johtuvaa hyponatremiaa. Kloridivajaus on yleensä lievää eikä vaadi hoitoa. Tiatsidien on osoitettu
lisäävän magnesiumin erittymistä virtsaan, mikä saattaa johtaa hypomagnesemiaan.

Tiatsidit voivat vähentää kalsiumin erittymistä virtsaan. Tiatsidit voivat aiheuttaa vähäistä ja ajoittaista
seerumin kalsiumpitoisuuden kohoamista. Huomattava hyperkalsemia voi olla piilevän
hyperparatyreoosin oire. Tiatsidihoito on keskeytettävä ennen lisäkilpirauhasen toimintakokeita.
Hyperkalemia: Hyperkalemiaa on havaittu ACE:n estäjähoidon (myös lisinopriilihoidon) aikana
joillakin potilailla. Riskipotilaisiin kuuluvat henkilöt, joilla on munuaisten vajaatoiminta, diabetes
mellitus tai jotka käyttävät kaliumia säästäviä diureetteja, kaliumvalmisteita tai kaliumia sisältäviä
suolankorvikkeita. Myös muut lääkkeet, jotka suurentavat seerumin kaliumpitoisuutta (esim.
hepariini), voivat lisätä lisinopriiliä saavien potilaiden hyperkalemiariskiä. Jos edellä mainittujen
valmisteiden samanaikaista käyttöä pidetään tarkoituksenmukaisena, niiden käytön aikana on
seurattava tiheästi seerumin kaliumpitoisuutta (ks. kohta 4.5).
Munuaisten vajaatoiminta: Tiatsidit eivät välttämättä ole sopivia diureetteja munuaisten vajaatoimintaa
sairastavien potilaiden hoidossa, ja ne ovat vasta-aiheisia, mikäli kreatiniinipuhdistuma on 30 ml/min
tai alhaisempi (keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta).
Lisipril comp. -valmistetta ei pidä antaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille
(kreatiniinipuhdistuma ≤ 80 ml/min) ennen kuin valmisteen sisältämien lääkkeiden annoksia
säätämällä on osoitettu kombinaatiotabletin sisältämien annosten tarve.
Sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla ACE:n estäjähoidon aloittamiseen liittyvä hypotensio
voi johtaa munuaistoiminnan lisääntyneeseen heikkenemiseen. Tällaisessa tilanteessa on ilmoitettu
ilmenneen myös akuuttia munuaisinsuffisienssia, joka on tavallisesti ollut palautuvaa.
Joillekin hypertensiopotilaille, joilla ei aikaisemmin ole todettu munuaissairautta, on kehittynyt lievää
ja yleensä ohimenevää veren urea-arvon ja seerumin kreatiniinipitoisuuden nousua, kun lisinopriilia on
annettu yhdessä diureetin kanssa. Tämä on todennäköisempää potilailla, joilta munuaisten toiminta on
ennestään heikentynyt. Lisinopriilin ja/tai diureetin annoksen pienentäminen ja/tai hoidon
lopettaminen voi tällöin olla tarpeen.
Hoito voidaan mahdollisesti aloittaa uudelleen pienemmällä annoksella, tai lisinopriilia tai
hydroklooritiatsidia voidaan antaa yksin. Jos Lisipril comp. -valmistetta käytetään munuaisten
vajaatoimintapotilailla, suositellaan säännöllisin väliajoin tapahtuvaa veren valkosolujen määrän
seurantaa.
Munuaisvaltimoperäinen hypertensio: Potilailla, joilla on molemminpuolinen tai ainoan munuaisen
munuaisvaltimostenoosi ja joita on hoidettu ACE:n estäjillä, on todettu veren virtsa-ainepitoisuuden ja
seerumin kreatiniinipitoisuuden suurentumista, mikä on yleensä korjaantunut, kun hoito on lopetettu.
Tämä on todennäköistä varsinkin munuaisten vajaatoiminnassa ja natrium- tai nestetasapainon
häiriintymisen yhteydessä. Mikäli potilaalla on lisäksi munuaissuoniperäinen verenpainetauti, on
olemassa lisääntynyt vaikean hypotension ja munuaisten vajaatoiminnan riski. Näiden potilaiden hoito
tulee aloittaa huolellisen lääketieteellisen valvonnan alaisena, pienillä annoksilla ja huolellisella
annostitrauksella. Koska diureettihoito saattaa olla myötävaikuttava tekijä edellä mainittuun, näiden
potilaiden elektrolyytti- ja nestetasapainoa sekä munuaisfunktiota on seurattava huolellisesti
lisinopriilihoidon aikana, erityisesti hoidon alkuvaiheessa, akuutin munuaisinsuffisienssin
kehittymisen välttämiseksi.
Aikaisempi diureettihoito: Diureettihoito pitäisi keskeyttää 2-3 päivää ennen Lisipril comp.
-hoidon aloittamista. Jos tämä ei ole mahdollista, hoito olisi aloitettava 5 mg:lla pelkkää lisinopriilia.
Munuaisensiirto: Lisipril comp. -hoidosta ei ole kokemusta potilaista, joille on äskettäin tehty
munuaissiirto. Siksi hoitoa ei suositella tällaisissa tapauksissa.
Maksasairaus: Tiatsidien käytössä on noudatettava varovaisuutta hoidettaessa potilaita, joilla on
maksan vajaatoiminta tai etenevä maksasairaus, sillä vähäisetkin neste- ja elektrolyyttitasapainon

häiriöt voivat johtaa maksakoomaan (ks. kohta 4.3). ACE:n estäjien käyttö on yhdistetty harvoin
oireyhtymään, joka alkaa kolestaattisella keltataudilla tai hepatiitilla ja johtaa fulminanttiin
maksanekroosiin ja (joskus) kuolemaan. Tämän ilmiön mekanismi on tuntematon. Jos Lisipril comp.
-yhdistelmävalmistetta käyttävälle potilaalle tulee keltaisuutta tai maksaentsyymiarvot nousevat
huomattavasti, hoito tulee keskeyttää ja potilaan tilaa seurata.
Leikkaus/anestesia: Suurten leikkausten tai anestesian aikana hypotensiota aiheuttavia anestesiaaineita
käytettäessä lisinopriili voi estää kompensatorisen reniinin vapautumisen aiheuttamaa
angiotensiini II:n muodostumista. Mikäli hypotensiota esiintyy ja sen katsotaan johtuvan tästä
mekanismista, se voidaan korjata lisänesteytyksellä.
Metaboliset ja endokriiniset vaikutukset: Tiatsidit voivat heikentää glukoosinsietoa.
Diabeteslääkkeiden, myös insuliinin, annostusta voidaan joutua muuttamaan. Diabeetikoilla, jotka
käyttävät tablettimuotoisia diabeteslääkkeitä tai insuliinia, verensokeria tulee seurata tarkoin
ensimmäisen ACE:n estäjähoitokuukauden aikana (ks. kohta 4.5).
Tiatsididiureettihoitoon saattaa liittyä kohonneita kolesteroli- ja triglyseridiarvoja.
Joillekin potilaille tiatsidihoito saattaa aiheuttaa hyperurikemiaa ja/tai akuutin kihdin. Lisinopriili voi
kuitenkin lisätä virtsan virtsahappopitoisuutta ja vähentää siten hydroklooritiatsidin hyperurikeemista
vaikutusta.
Yliherkkyys / angioneuroottinen turvotus: Kasvojen, raajojen, huulien, kielen, äänielimen ja/tai
kurkunpään angioneuroottista turvotusta on raportoitu esiintyneen yksittäistapauksina potilailla, jotka
ovat saaneet ACE:n estäjää, kuten lisinopriilia. Angioneuroottinen turvotus voi ilmaantua milloin
tahansa hoidon aikana. Tällaisissa tapauksissa lisinopriilin antaminen on lopetettava heti ja potilasta on
hoidettava ja seurattava tarkoin, jotta voidaan varmistaa oireiden täydellinen häviäminen ennen
potilaan kotiuttamista. Vaikka turvotus rajoittuu vain kieleen, ilman hengitysvaikeuksia, potilaan tila
saattaa vaatia pidempää tarkkailua, sillä hoito antihistamiineilla ja kortikosteroideilla ei aina riitä.
Yksittäistapauksissa angioedeemaan liittyneen kurkunpään tai kielen turvotuksen on kuvattu
aiheuttaneen kuolemantapauksia. Kielen, äänielimen tai kurkunpään angioedeeman yhteydessä
ilmenee todennäköisesti hengitysteiden ahtautumista, etenkin potilailla, joille on aikaisemmin tehty
hengitysteiden leikkaus. Näissä tapauksissa on annettava välittömästi ensihoitoa, esimerkiksi
antamalla adrenaliinia ja/tai huolehtimalla hengitysteiden avoimena pysymisestä. Potilasta on
tarkkailtava huolellisesti, kunnes oireet ovat hävinneet kokonaan ja pysyvästi.
Potilailla, joilla on esiintynyt ACE:n estäjähoitoon liittymätöntä angioedeemaa, on ACE:n
estäjähoitoon liittyvän angioedeeman riski normaalia suurempi (ks. myös kohta 4.3).
Tiatsideja saavilla potilailla saattaa esiintyä yliherkkyysreaktioita riippumatta siitä, onko anamneesissa
allergiaa tai bronkiaaliastmaa vai ei. LED:n pahenemista tai aktivoitumista on raportoitu tiatsideja
käytettäessä.
Anafylaktiset reaktiot siedätyshoidon aikana: Potilailla, jotka ovat saaneet ACE:n estäjiä
samanaikaisesti siedätyshoidon (esim. pistiäisten myrkyille) kanssa, on ilmennyt pidentyneitä
anafylaktisia reaktioita. Nämä reaktiot on voitu välttää keskeyttämällä ACE:n estäjähoito väliaikaisesti
ennen jokaista siedätyshoitokertaa, mutta ne ilmenivät uudelleen jos potilas vahingossa altistui
uudelleen.
Hemodialyysipotilaat: Lisipril comp. -valmistetta ei pidä käyttää potilaille, joilla on dialyysihoitoa
vaativa munuaisten vajaatoiminta (ks. kohta 4.3).
Anafylaktistyyppisiä reaktioita on ilmoitettu esiintyneen potilailla, joille on suoritettu tiettyjä
hemodialyysitoimenpiteitä (esim. käytetty high flux -kalvoja AN 69 ja dekstraanisulfaatilla tehdyn
LDL (low-density lipoprotein) –afereesin aikana) ja jotka ovat saaneet samanaikaisesti ACE:n

estäjähoitoa. Tällaisille potilaille pitäisi harkita muunlaisten dialyysikalvojen käyttöä tai eri
lääkeaineryhmään kuuluvan verenpainelääkkeen käyttöä.
Anafylaktiset reaktiot LDL (low density lipoprotein) -afereesin aikana: Joissakin harvoissa tapauksissa
dekstraanisulfaatilla tehdyn LDL-afereesin aikana on ACE:n estäjää saaneille potilaille tullut
hengenvaarallisia anafylaktisia reaktioita. Nämä reaktiot voidaan välttää keskeyttämällä ACE:n
estäjähoito väliaikaisesti ennen jokaista afereesiä.
Neutropenia/agranulosytoosi: ACE:n estäjiä käyttävillä potilailla on raportoitu esiintyneen
neutropeniaa/agranulosytoosia, trombosytopeniaa ja anemiaa. Potilailla, joilla on normaali
munuaistoiminta eikä muitakaan riskitekijöitä, neutropeniaa ilmenee harvoin. Neutropenia ja
agranulosytoosi ovat korjaantuvia ACE:n estäjähoidon lopettamisen jälkeen. Lisinopriilia tulisi käyttää
erittäin varoen potilaille, joilla on kollageeniverisuonitauti, tai joita hoidetaan immunosuppressanteilla,
allopurinolilla tai prokainamidilla tai joilla on useampi näistä riskitekijöistä, erityisesti jos potilaalla on
munuaisten vajaatoimintaa. Jotkut tällaisista potilaista saavat vakavia infektioita, jotka eivät joissain
tapauksissa reagoi intensiiviseen antibioottihoitoon. Jos lisinopriilia käytetään näille potilaille, veren
valkosolujen määriä tulisi seurata säännöllisesti, ja potilaita tulisi neuvoa raportoimaan kaikista
infektion oireista.
Yskä: Yskää on ilmoitettu esiintyneen käytettäessä ACE:n estäjiä. Luonteeltaan yskä on kuivaa ja
itsepintaista, ja se häviää hoidon lopettamisen jälkeen. ACE:n estäjän aiheuttama yskä on otettava
huomioon osana yskän erotusdiagnostiikkaa.
Litium: ACE:n estäjien ja litiumin samanaikaista käyttöä ei yleisesti ottaen suositella (ks. kohta 4.5).
Doping-testi: Lääkkeen sisältämä hydroklooritiatsidi voi aiheuttaa positiivisen tuloksen dopingtesteissä.
Raskaus: ACE:n estäjien käyttöä ei pidä aloittaa raskauden aikana. Jos ACE:n estäjiä käyttävä nainen
aikoo tulla raskaaksi, hänelle tulee vaihtaa muu, raskauden aikanakin turvallinen verenpainelääkitys,
ellei ACE:n estäjien käyttöä pidetä välttämättömänä. Kun raskaus todetaan, ACE:n estäjien käyttö on
lopetettava heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu lääkitys (ks. kohdat 4.3 ja 4.6).
Rotu: ACE:n estäjät aiheuttavat enemmän angioedeemaa mustaihoisille kuin ei-mustaihoisille.
Muiden ACE:n estäjien tavoin myöskään lisinopriili ei laske mustaihoisten potilaiden verenpainetta
yhtä tehokkaasti kuin muiden potilaiden verenpainetta, mahdollisesti koska mustaihoisten
verenpainetautipotilaiden veren reniinipitoisuus on usein matala.
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) kaksoisesto: On olemassa näyttöä
siitä, että ACE:n estäjien, angiotensiini II –reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikainen käyttö
lisää hypotension, hyperkalemian ja munuaisten toiminnan heikkenemisen (mukaan lukien akuutin
munuaisten vajaatoiminnan) riskiä. Sen vuoksi RAA-järjestelmän kaksoisestoa ACE:n estäjien,
angiotensiini II –reseptorin salpaajien tai aliskireenin samanaikaisen käytön avulla ei suositella (ks.
kohdat 4.5 ja 5.1).
Jos kaksoisestohoitoa pidetään täysin välttämättömänä, sitä on annettava vain erikoislääkärin
valvonnassa ja munuaisten toimintaa, elektrolyyttejä ja verenpainetta on tarkkailtava tiheästi ja
huolellisesti.
ACE:n estäjiä ja angiotensiini II –reseptorin salpaajia ei pidä käyttää samanaikaisesti potilaille, joilla
on diabeettinen nefropatia.

4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Kaliumvalmisteet, kaliumia säästävät diureetit tai kaliumia sisältävät suolavalmisteet: Lisinopriilin
kaliumia säästävä vaikutus lieventää tavallisesti tiatsididiureettien aiheuttamaa kaliumin menetystä.
Kaliumvalmisteiden, kaliumia säästävien diureettien tai kaliumia sisältävien suolavalmisteiden käyttö
saattaa johtaa etenkin potilailla, joilla on munuaisten vajaatoimintaa tai diabetes mellitus, merkittävään
seerumin kaliumpitoisuuden nousuun. Mikäli Lisipril comp. -valmisteen ja jonkin yllä mainitun
valmisteen yhteiskäyttöä pidetään sopivana, niitä on käytettävä varoen ja seerumin kaliumpitoisuutta
on tarkkailtava usein (ks. kohta 4.4).
Kääntyvien kärkien takykardialle altistavat lääkkeet: Hypokalemian riskin vuoksi hydroklooritiatsidin
ja kääntyvien kärkien takykardialle altistavien lääkkeiden (esim. tietyt rytmihäiriö- ja psykoosilääkkeet
sekä muut tunnetusti kääntyvien kärkien takykardialle altistavat lääkkeet) yhteiskäytössä tulee
noudattaa varovaisuutta.
Litium: Ohimenevää seerumin litiumpitoisuuden suurenemista ja toksisuutta on raportoitu litiumin ja
ACE:n estäjien yhteiskäytön aikana. Samanaikainen tiatsididiureettien käyttö voi ennestään suurentaa
litiumin toksisuuden vaaraa (diureetit ja ACE:n estäjät vähentävät litiumin munuaispuhdistumaa), jos
sitä käytetään yhtä aikaa litiumin ja ACE:n estäjän kanssa. Lisinoprili/hydroklooritiatsidi –
yhdistelmävalmisteen käyttöä yhdessä litiumin kanssa ei suositella. Jos yhdistelmä osoittautuu
välttämättömäksi, seerumin litiumtasoja on seurattava tarkoin (ks. kohta 4.4).
Ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (NSAID-lääkkeet) mukaan lukien asetyylisalisyylihappo:
ACE:n estäjien verenpainetta laskeva vaikutus voi heikentyä, kun niitä käytetään samanaikaisesti ja
pitkäaikaisesti NSAID-lääkkeiden kanssa (mukaan lukien selektiiviset COX-2-estäjät.).
NSAID-lääkkeet ja ACE:n estäjä saattavat lisätä yhdessä additiivisesti munuaistoiminnan
heikkenemisen riskiä. Nämä vaikutukset ovat yleensä korjaantuvia. Akuuttia munuaisten
vajaatoimintaa saattaa esiintyä harvoin varsinkin potilailla, joiden munuaisten toimintakyky on
alentunut, kuten vanhuksilla ja nestehukkapotilailla.
Ei-depolarisoivat lihasrelaksantit (esim. tubokurariinikloridi): Tiatsidit voivat voimistaa näiden
aineiden vaikutuksia.
Diabeteslääkkeet: ACE:n estäjien samanaikainen käyttö diabeteslääkkeiden (insuliinit, oraaliset
diabeteslääkkeet) kanssa voi voimistaa näiden vaikutusta ja lisätä hypoglykemiariskiä. Tämä
yhteisvaikutus voi esiintyä erityisesti yhdistelmähoidon ensimmäisten viikkojen aikana, sekä potilailla,
joilla on munuaisten vajaatoimintaa.
Trisykliset masennuslääkkeet / antipsykootit / anesteetit: ACE:n estäjien samanaikainen käyttö
yhdessä tiettyjen anesteettien, trisyklisten masennuslääkkeiden ja antipsykoottien kanssa saattaa
alentaa verenpainetta entisestään (ks. kohta 4.4).
Kulta: Nitritoidireaktiota (oireina vasodilataation oireet, kuten kasvojen punoitus, pahoinvointi,
pyörrytys ja vakavakin hypotensio) on raportoitu esiintyneen injektoitavan kultahoidon (esim.
natriumaurotiomalaatti) yhteydessä useammin potilailla, joilla on käytössä ACE:n estäjä.
Sympatomimeetit: Sympatomimeetit voivat heikentää ACE:n estäjien verenpainetta laskevaa
vaikutusta.
Muut verenpainelääkkeet: Näiden lääkkeiden samanaikainen käyttö voi lisätä Lisipril comp.
-valmisteen verenpainetta alentavaa vaikutusta. Nitroglyseriinin ja muiden nitraattien tai muiden
vasodilataattorien käyttö voi alentaa verenpainetta entisestään.
Amfoterisiini B (parenteraalisesti), karbenoksoloni, kortikosteroidit, kortikotropiini (ACTH) tai suolta
stimuloivat laksatiivit: Hydroklooritiatsidi voi voimistaa elektrolyyttihäiriöitä, etenkin hypokalemiaa.

Kalsiumsuolat: Samanaikainen tiatsididiureettien käyttö voi nostaa seerumin kalsiumpitoisuutta
heikentyneen virtsaan erittymisen seurauksena.
Sydänglykosidit: Tiatsidien aiheuttama hypokalemia lisää digitalis-intoksikaation riskiä.
Kolestyramiini ja kolestipoli: Kolestyramiini ja kolestipoli voivat vähentää hydroklooritiatsidin
imeytymistä. Tämän takia sulfonamididiureetit tulisi ottaa vähintään tunti ennen tai 46 tuntia näiden
lääkkeiden oton jälkeen.
Trimetopriimi: ACE:n estäjien ja tiatsidien samanaikainen käyttö trimetopriimin kanssa lisää
hyperkalemian riskiä.
Sotaloli: Tiatsidien aiheuttama hypokalemia voi lisätä sotalolin käyttöön liittyvien rytmihäiriöiden
riskiä.
Allopurinoli: ACE:n estäjien samanaikainen käyttö voi lisätä munuaisvaurioriskiä ja voi johtaa
lisääntyneeseen leukopeniariskiin.
Siklosporiini: Munuaisvaurion ja hyperkalemian riski lisääntyy käytettäessä samanaikaisesti ACE:n
estäjien kanssa.
Sytostaatit, immunosuppressantit, prokainamidi: Leukopenian riski voi lisääntyä käytettäessä
samanaikaisesti ACE:n estäjien kanssa (ks. kohta 4.4).
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän kaksoissalpaus: Reniini-angiotensiinialdosteronijärjestelmän
kaksoissalpaukseen angiotensiini II-reseptorien salpaajilla, ACE:n estäjillä tai
reniinin estäjillä (kuten aliskireenillä) liittyy alhaisen verenpaineen, pyörtymisen, hyperkalemian ja
munuaistoiminnan muutosten (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan) riskin
suureneminen monoterapiaan verrattuna. Verenpainetta, munuaisten toimintaa ja elektrolyyttejä on
seurattava tiiviisti potilailla, joita hoidetaan Lisipril comp. -valmisteella ja jollakin muulla reniiniangiotensiini-aldosteronijärjestelmän
toimintaan vaikuttavalla valmisteella. Diabetesta tai munuaisten
vajaatoimintaa ( GFR < 60 ml/min/1.73 m 2 ) sairastavia potilaita ei saa hoitaa samanaikaisesti
aliskireenillä ja Lisipril comp. –valmisteella (ks. kohta 4.3).
Kliinisissä tutkimuksissa on havaittu, että reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAAjärjestelmä)
kaksoisestoon ACE:n estäjien, angiotensiini II –reseptorin salpaajien tai aliskireenin
samanaikaisen käytön avulla liittyy haittavaikutusten, esimerkiksi hypotension, hyperkalemian ja
munuaisten toiminnan heikkeneminen (mukaan lukien akuutin munuaisten vajaatoiminnan)
suurentunut esiintyvyys vain yhden RAA-järjestelmään vaikuttavan aineen käyttöön verrattuna (ks.
kohdat 4.3, 4.4 ja 5.1).
4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys
Raskaus
ACE:n estäjät:
ACE:n estäjien käyttöä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana ei suositella (ks. kohta 4.4).
ACE:n estäjien käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana on vasta-aiheista (ks.
kohdat 4.3 ja 4.4).
Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että altistuminen ACE:n estäjille ensimmäisen
raskauskolmanneksen aikana lisää sikiön epämuodostumien riskiä. Tulokset eivät kuitenkaan ole

vakuuttavia, mutta pientä riskin suurenemista ei voida sulkea pois. Jos ACE:n estäjiä käyttävä nainen
aikoo tulla raskaaksi, hänelle tulee vaihtaa muu, raskauden aikanakin turvallinen verenpainelääkitys,
ellei ACE:n estäjien käyttöä pidetä välttämättömänä.
Kun raskaus todetaan, ACE:n estäjien käyttö tulee lopettaa heti, ja tarvittaessa on aloitettava muu
lääkitys.
Tiedetään, että altistus ACE:n estäjille toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana on haitallista
sikiön kehitykselle (munuaisten toiminta heikkenee, lapsiveden määrä pienenee, kallon luutuminen
hidastuu) ja vastasyntyneen kehitykselle (munuaisten toiminta voi pettää ja voi ilmetä hypotensiota ja
hyperkalemiaa). (Ks. kohta 5.3).
Jos sikiö on raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana altistunut ACE:n estäjille,
suositellaan sikiölle tehtäväksi munuaisten toiminnan ja kallon ultraäänitutkimus. Imeväisikäisiä,
joiden äiti on käyttänyt ACE:n estäjiä, tulisi seurata huolellisesti hypotension varalta (ks. kohdat 4.3 ja
4.4).
Hydroklooritiatsidi:
On olemassa vain vähän kokemusta hydroklooritiatsidin käytöstä raskauden, etenkin sen ensimmäisen
kolmanneksen aikana. Eläinkokeita ei ole tehty riittävästi.
Hydroklooritiatsidi läpäisee istukan. Hydroklooritiatsidin farmakologisesta vaikutuksesta johtuen sen
käyttö toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana voi heikentää feto-plasentaalista verenkiertoa
ja aiheuttaa sikiölle ja vastasyntyneelle haittavaikutuksia, kuten ikterusta, elektrolyyttitasapainon
häiriöitä ja trombosytopeniaa.
Hydroklooritiatsidia ei pidä käyttää raskauden aikana ilmaantuneiden turvotusten, kohonneen
verenpaineen tai raskausmyrkytyksen hoitoon, sillä se voi aiheuttaa plasmatilavuuden pienenemistä ja
istukan verenkierron heikkenemistä ilman että se vaikuttaisi suotuisasti hoidettavan sairauden kulkuun.
Hydroklooritiatsidia ei pidä käyttää essentiaalisen verenpainetaudin hoitoon raskauden aikana paitsi
niissä harvoissa tilanteissa, joissa muut hoidot eivät ole mahdollisia.
Imetys
ACE:n estäjät:
Koska ei ole olemassa tietoa Lisipril comp. -valmisteen käytöstä imetyksen aikana, Lisipril comp.
-valmisteen käyttöä ei suositella ja imetyksen aikana käytettäväksi on valittava hoito, jonka
turvallisuus tunnetaan paremmin. Tämä koskee erityisesti vastasyntyneiden tai keskosena syntyneiden
rintaruokintaa.
Hydroklooritiatsidi:
Hydroklooritiatsidia erittyy ihmisen rintamaitoon pieninä määrinä. Suuret tiatsidiannokset voivat
aiheuttaa voimakasta virtsaneritystä ja siten estää maidontuotantoa. Lisipril comp. -valmisteen käyttö
imetysaikana ei ole suositeltavaa. Mikäli Lisipril comp -valmistetta käytetään imetysaikana, niin
annosten tulee olla mahdollisimman pieniä.
4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Kuten muillakin verenpainelääkkeillä, lisinopriilin/hydroklooritiatsidin yhdistelmävalmisteilla voi olla
vähäinen tai kohtalainen vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn varsinkin hoidon alussa tai
annostusta muutettaessa ja myös kun lääkettä käytetään alkoholin kanssa. Nämä vaikutukset riippuvat
kuitenkin henkilön yksilöllisestä herkkyydestä lääkkeen vaikutuksille. Lääke voi joskus aiheuttaa
heitehuimausta tai väsymystä, mikä on otettava huomioon ajettaessa tai koneita käytettäessä.

4.8 Haittavaikutukset
Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti:
Hyvin yleinen (≥ 1/10)
Yleinen (≥ 1/100 ja < 1/10)
Melko harvinainen (≥ 1/1 000 ja < 1/100)
Harvinainen (≥ 1/10 000 ja < 1/1 000)
Hyvin harvinainen (

Hengityselimet
, rintakehä ja
välikarsina
Ruoansulatuselimistö
Maksa ja sappi
Yskä (ks.
kohta 4.4)
Ripuli,
oksentelu
palpitaatiot,
takykardia,
Raynaud´n
oireyhtymä
Riniitti
Pahoinvointi,
vatsakivut,
ruoansulatushäi
riöt
Maksaentsyymi
- ja/tai
seerumin
bilirubiinipitois
uuksien
suureneminen
Suun
kuivuminen
Bronkospasmi,
sinuiitti, allerginen
alveoliitti /
eosinofiilinen
pneumonia
Haimatulehdus,
suolen
angioedeema
Maksatulehdus
(hepatosellulaarine
n tai
kolestaattinen),
keltaisuus, maksan
vajaatoiminta (ks.
kohta 4.4)
Iho ja ihonalainen
kudos
Munuaiset ja
virtsatiet
Sukupuolielim
et ja rinnat
Yleisoireet ja
antopaikassa
todettavat
haitat
Tutkimukset
Munuaisten
toimintahäiriö
Ihottuma,
kutina
Impotenssi
Astenia,
uupumus
Veren
ureapitoisuuden
nousu,
seerumin
kreatiniinipitois
uuden nousu,
hyperkalemia
Yliherkkyys /
angioneuroottin
en turvotus:
Kasvojen,
raajojen,
huulien, kielen,
äänielimen
ja/tai
kurkunpään
angioneuroottin
en turvotus (ks.
kohta 4.4.),
urtikaria,
alopesia,
psoriaasi
Uremia, akuutti
munuaisten
vajaatoiminta
Gynekomastia
Hyponatremia
*
Hikoilu, pemfigus,
toksinen
epidermaalinen
nekrolyysi,
Stevens-Johnsonin
syndrooma ja
erythema
multiforme, ihon
pseudolymfooma
**
Oliguria/anuria
*Hyvin harvoissa tapauksissa maksatulehdus on edennyt maksan vajaatoiminnaksi. Jos Lisipril comp.

-yhdistelmävalmistetta käyttävällä potilaalla ilmenee keltaisuutta tai maksaentsyymiarvot nousevat
huomattavasti, hoito tulee keskeyttää ja potilaan tilaa seurata.
**Oireistoa, johon voi kuulua seuraavia haittavaikutuksia, on raportoitu: kuume, vaskuliitti, lihas- ja
nivelsärky/artriitti, positiiviset tumavasta-aineet (ANA), kohonnut lasko (ESR), eosinofilia ja/tai
leukosytoosi. Ihottumaa, valoherkkyyttä tai muita iho-oireita voi myös esiintyä.
Hydroklooritiatsidi:
Infektiot
Veri ja imukudos
Aineenvaihdunta ja
ravitsemus
Psyykkiset häiriöt
Hermosto
Silmät
Kuulo ja tasapainoelin
Sydän
Verisuonisto
Hengityselimet, rintakehä
ja välikarsina
Ruoansulatuselimistö
Maksa ja sappi
Iho ja ihonalainen kudos
Luusto, lihakset ja
sidekudos
Munuaiset ja virtsatiet
Yleisoireet ja
antopaikassa todettavat
haitat
Yleisyys: tuntematon
Sylkirauhastulehdus
Leukopenia, neutropenia/agranulosytoosi, trombosytopenia, aplastinen
anemia, hemolyyttinen anemia, luuydindepressio
Anoreksia, hyperglykemia, glukosuria, hyperurikemia,
elektrolyyttihäiriöt (kuten hyponatremia, hypokalemia, hypokloreeminen
alkaloosi ja hypomagnesemia), kolesteroli- ja triglyseridiarvojen nousu,
kihti
Levottomuus, masennus, unihäiriöt
Ruokahaluttomuus, parestesiat, heikkous
Ksantopsia, ohimenevä näön hämärtyminen
Kiertohuimaus
Posturaalinen hypotensio
Nekrotisoiva angiitti (vaskuliitti, kutaaninen vaskuliitti)
Hengitysvaikeus (kuten pneumoniitti ja keuhkoedeema)
Mahalaukun ärsytys, ripuli, ummetus, haimatulehdus
Keltaisuus (intrahepaattinen kolestaasi)
Valoyliherkkyysreaktiot, ihottuma, ihon lupus erythematosuksen kaltaiset
reaktiot, ihon lupus erythematosuksen reaktivaatio, urtikaria, anafylaktiset
reaktiot, toksinen epidermaalinen nekrolyysi
Lihaskouristukset, lihasheikkous
Munuaisten toimintahäiriö, interstitiaalinen nefriitti
Kuume, heikkous
Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen
On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä
haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta –tasapainon jatkuvan arvioinnin.
Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista
seuraavalle taholle:
www-sivusto: www.fimea.fi
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri
PL 55
FI-00034
Fimea
4.9 Yliannostus
Yliannostuksen vaikutuksista ihmisiin on vain vähän tietoa. ACE:n estäjien yliannostukseen liittyviä

mahdollisia oireita ovat hypotensio, verenkiertosokki, elektrolyyttihäiriöt ja munuaisten vajaatoiminta,
hyperventilaatio, takykardia, palpitaatio, bradykardia, heitehuimaus, ahdistus ja yskä.
Yliannostuksen hoidoksi suositellaan normaalia keittosuolaliuosta infuusiona laskimoon. Jos vakavaa
hypotensiota ilmenee, potilas tulee asettaa sokkiasentoon. Angiotensiini II -infuusiosta ja/tai
laskimoon annetusta katekoliamiinista voi olla hyötyä, jos sellaisia on saatavilla. Mikäli lääkkeen
ottamisesta on lyhyt aika, voidaan harkita lisinopriilin eliminaatiota nopeuttavia toimenpiteitä
(oksennuttaminen, suolihuuhtelu, absorbentin tai natriumsulfaatin antaminen). Lisinopriili voidaan
poistaa verenkierrosta hemodialyysin avulla (ks. kohta 4.4 ). Sydämentahdistimen käyttö on indikoitu
hoitoon vastaamattomaan bradykardiaan. Tärkeitä elintoimintoja sekä seerumin elektrolyytti- ja
kreatiniinipitoisuuksia tulee seurata tiheästi.
Hydroklooritiatsidin yliannostukseen liittyviä oireita ovat lisääntynyt diureesi, alentunut tajunnantaso
(kooma), kouristukset, pareesi, rytmihäiriöt ja munuaisten vajaatoiminta. Bradykardiaa ja laajoja
vagaalisia reaktioita tulisi hoitaa atropiinilla. Mikäli potilaalla on käytössä myös digitalis, hypokalemia
voi lisätä rytmihäiriötä.
5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1 Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: ACE:n estäjät ja diureetit / lisinopriili ja diureetit, ATC-koodi:
C09BA03.
Lisipril comp. on kiinteä yhdistelmävalmiste, joka sisältää lisinopriilia,
angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE) estäjää, ja hydroklooritiatsidia, tiatsididiureettia. Molemmat
komponentit tehostavat toistensa vaikutusta ja saavat aikaan additiivisen verenpainetta alentavan
vaikutuksen.
Lisinopriili on peptidyylidipeptidaasin estäjä. Se inhiboi angiotensiinikonvertaasientsyymiä (ACE),
joka katalysoi angiotensiini I:n konversiota vasokonstriktoripeptidiksi, angiotensiini II:ksi.
Angiotensiini II stimuloi myös lisämunuaiskuoren aldosteronieritystä. ACE:n esto saa aikaan
angiotensiini II:n pitoisuuden laskun, mikä johtaa vasopressoriaktiivisuuden pienentymiseen ja
aldosteronin erityksen vähenemiseen. Jälkimmäisen väheneminen saattaa aiheuttaa seerumin
kaliumpitoisuuden vähäisen kohoamisen.
Koska mekanismin, jolla lisinopriili alentaa verenpainetta, uskotaan olevan pääasiassa reniiniangiotensiini-aldosteroni
-systeemin suppressio, lisinopriili alentaa verenpainetta myös silloin, kun
potilaalla on kohonnut verenpaine ja matala reniinipitoisuus. ACE on identtinen bradykiniiniä
hajottavan entsyymin, kininaasi II:n kanssa. On vielä selvittämättä, onko tehokkaan vasodilatoivan
peptidin, bradykiniinin, kohonneella pitoisuudella merkitystä lisinopriilin terapeuttisissa vaikutuksissa.
Hydroklooritiatsidi on diureetti ja verenpainetta alentava lääkeaine. Se vaikuttaa elektrolyyttien
reabsorptioon distaalisissa munuaistubuluksissa ja lisää natriumin ja kloridin eritystä suunnilleen
ekvivalentissa suhteessa. Natriumin eritykseen saattaa liittyä kaliumin, magnesiumin ja bikarbonaatin
menetystä. Tiatsidien verenpainetta alentavan vaikutuksen mekanismia ei tunneta. Tiatsideilla ei
tavallisesti ole vaikutusta normaaliin verenpaineeseen.
Kahdessa suuressa satunnaistetussa, kontrolloidussa tutkimuksessa (ONTARGET [ONgoing
Telmisartan Alone and in combination with Ramipril Global Endpoint Trial] ja VA NEPHRON-D
[The Veterans Affairs Nephropathy in Diabetes] tutkittiin ACE:n estäjän ja angiotensiini II –reseptorin
salpaajan samanaikaista käyttöä.
ONTARGET-tutkimuksessa potilailla oli aiemmin ollut kardiovaskulaarisia tai serebrovaskulaarisia
sairauksia tai tyypin 2 diabetes sekä esiintyi merkkejä kohde-elinvaurioista. VA NEPHRON-D –

tutkimuksessa potilailla oli tyypin 2 diabetes ja diabeettinen nefropatia.
Nämä tutkimukset eivät osoittaneet merkittävää suotuisaa vaikutusta renaalisiin tai
kardiovaskulaarisiin lopputapahtumiin ja kuolleisuuteen, mutta hyperkalemian, akuutin
munuaisvaurion ja/tai hypotension riskin havaittiin kasvavan verrattuna monoterapiaan.
Nämä tulokset soveltuvat myös muihin ACE:n estäjiin ja angiotensiini II –reseptorin salpaajiin, ottaen
huomioon niiden samankaltaiset farmakodynaamiset ominaisuudet. Sen vuoksi potilaiden, joilla on
diabeettinen nefropatia, ei pidä käyttää ACE:n estäjiä ja angiotensiini II –reseptorin salpaajia
samanaikaisesti.
ALTITUDE (Aliskiren Trial in Type 2 Diabetes Using Cardiovascular and Renal Disease Endpoints) –
tutkimuksessa testattiin saavutettvaa hyötyä aliskireenin lisäämisestä vakiohoitoon, jossa käytetään
ACE:n estäjää tai angiotensiini II –reseptorin salpaajaa potilaille, joilla on sekä tyypin 2 diabetes että
krooninen munuaissairaus, kardiovaskulaarinen sairaus tai molemmat. Tutkimus päätettiin aikaisin
haittavaikutusten lisääntyneen riskin vuoksi. Kardiovaskulaariset kuolemat ja aivohalvaukset olivat
lukumääräisesti yleisempiä aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä ja haittavaikutuksia sekä
vakavia haittavaikutuksia (hyperkalemia, hypotensio ja munuaisten vajaatoiminta) raportoitiin
useammin aliskireeniryhmässä kuin lumelääkeryhmässä.
5.2 Farmakokinetiikka
Lisinopriilin ja hydroklooritiatsidin samanaikaisella käytöllä on vähän tai ei ollenkaan vaikutusta
kummankaan lääkeaineen biologiseen hyväksikäytettävyyteen. Yhdistelmävalmiste on bioekvivalentti
erillisten aineosien samanaikaisen antamisen kanssa.
Lisinopriili: Kliinisissä tutkimuksissa lisinopriilin oraalisen annon jälkeen huippupitoisuudet
seerumissa saavutettiin noin 68 tunnissa. Säännöllisessä käytössä lisinopriilin tehokas
puoliintumisaika oli 12 tuntia. Suhteellisen pitkän terminaalivaiheen lisinopriilipitoisuudet seerumissa
olivat matalia, eivätkä lisänneet lääkeaineen kumuloitumisvaaraa. Tämä terminaalivaihe ilmeisesti
edustaa saturoituvaa sitoutumista ACE:hen ja oli riippumaton annoksesta. Lisinopriili ei ilmeisesti
sitoudu muihin plasman proteiineihin.
Iäkkäille (65-vuotiaille ja vanhemmille) terveille henkilöille 20 mg:n kerta-annos lisinopriilia sai
aikaan korkeammat pitoisuudet seerumissa kuin sama annos annettuna nuorille, terveille henkilöille.
Tutkimuksessa, jossa lisinopriilia annettiin 5 mg:n kerta-annos seitsemänä peräkkäisenä päivänä
nuorille ja iäkkäille terveille koehenkilöille sekä iäkkäille potilaille, joilla oli sydämen vajaatoiminta,
lisinopriilin maksimipitoisuudet seerumissa olivat seitsemäntenä päivänä korkeammat iäkkäillä kuin
nuorilla terveillä henkilöillä. Iäkkäiden, sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden elimistössä
pitoisuudet nousivat vielä korkeammiksi.
Nämä havainnot ovat yhteneviä sen kanssa, että lääkkeillä, kuten lisinopriililla, joilla on pieni
lipidiliukoisuus, on pienempi jakaantumistilavuus iäkkäiden henkilöiden elimistössä, koska heillä
rasvakudoksen suhteellinen osuus on suuri. Lisinopriilin munuaispuhdistuma hidastuu iäkkäiden
henkilöiden elimistössä, erityisesti jos potilas sairastaa sydämen vajaatoimintaa. Lisinopriili voidaan
poistaa dialyysillä.
Lisinopriili erittyy samassa määrin munuaisten vajaatoimintapotilaiden, joilla glomerulusfiltraatio on
yli 0,5 ml/s, elimistöstä kuin potilaista, joiden munuaisten toiminta on normaali. Kun
glomerulusfiltraatio on 0,5 ml/s tai vähemmän, lisinopriilin huippupitoisuus ja ennen seuraavaa
annosta mitattu pitoisuus lisääntyvät ja huippupitoisuuden ja joskus tasapainotilan saavuttamiseen
kuluva aika pitenevät.
Kliinisissä tutkimuksissa virtsasta tehdyn pitoisuusmittauksen perusteella lisinopriilin keskimääräinen
imeytymisen hyötyosuus on noin 25 %, ja potilaiden välinen vaihtelu on 660 % kaikilla tutkituilla
annoksilla (580 mg).

Lisinopriili ei metaboloidu merkitsevästi, ja imeytynyt lääkeaine erittyy muuttumattomana lähinnä
virtsaan. Ruoansulatuskanavassa olevalla ruoalla ei ole vaikutusta lisinopriilin imeytymiseen.
Useimmille tutkituille potilaille verenpainetta laskeva vaikutus tulee 12 tunnin kuluttua lisinopriilin
ottamisesta. Maksimaalinen verenpainetta laskeva vaikutus saavutetaan kuudessa tunnissa.
Rotilla tehdyt tutkimukset osoittavat, että lisinopriili läpäisee veri-aivoesteen huonosti.
Hydroklooritiatsidi: Kun pitoisuuksia plasmassa on seurattu vähintään 24 tuntia, puoliintumisajan
plasmassa on todettu vaihtelevan 5,6 ja 14,8 tunnin välillä. Hydroklooritiatsidi ei metaboloidu vaan
erittyy nopeasti munuaisten kautta. Vähintään 61 % peroraalisesta annoksesta eliminoituu
muuttumattomana 24 tunnin aikana. Hydroklooritiatsidi läpäisee istukan mutta ei veri-aivoestettä.
5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Lisinopriili ja hydroklooritiatsidi ovat lääkeaineita, joista on runsaasti kliinistä kokemusta.
Asiaankuuluvaa informaatiota on esitetty muualla valmisteyhteenvedossa.
6. FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1 Apuaineet
Mannitoli (E421)
Kalsiumvetyfosfaattidihydraatti
Keltainen rautaoksidi (E172)
Maissitärkkelys
Tärkkelys, esigelatinoitu
Magnesiumstearaatti.
6.2 Yhteensopimattomuudet
Ei oleellinen.
6.3 Kestoaika
3 vuotta.
6.4 Säilytys
Säilytä huoneenlämmössä (1525 °C).
6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot
PVC/alumiini-läpipainopakkaus. 30 ja 100 tabl.
Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä.
6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle
Ei erityisvaatimuksia.
7. MYYNTILUVAN HALTIJA
Orion Oyj
Orionintie 1
02200 Espoo

8. MYYNTILUVAN NUMERO
12186
9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: 24. kesäkuuta 1996
Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: 13. joulukuuta 2006
10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
29.10.2014