1981 - 4 - Siirtolaisuusinstituutti

SIIRTOLAISUU
MIGRATION

SIIRTOLAISUUS _ MIGRATION SIIRTOLAISUUSINSTITUUTTI
MIGRATIONSINSTITUTET
8. vuosikert?,8th vear
Siirtolaisuusinstituutti-l\,4igrationsinstitutet piispankatu3
20500 Turku 50
Paetormittajd puh 921 - 17 536
Editor
vravr ^orvLrkangas
Henkilitkunia:
Toimrtussihteeri Olavr Koivukangas, Ph.D., johtaia
Assistant
l\'4aija.Liisa Kalhama
HuK Maija,Lirsa Kathama, roamistosihteeri
Yo.merk. Seija Albrecht. toimistoapulainen
Toamiluskuntar Ekonomi Rirva Vehniainen, kirjanpitdjA
Editorial board: VTIV Kai Lindstrom, symposium julkaisun
tormrttala
Siirtolaisuusinstituutin hallitus VTI\4 Jouni Korkiasaari. tutkila
Administrative Board VTL lsmo Sdderljng, tutkiia
of The Institute ol Migration VTIV Simo Toivonen
HuK Eija Suna, nAytlelysihteetj
Valokuvaaia Kari Lehtinen
Aikakausl€hti ilmestyy nelid kertaa vuodessa-
Tilaushinta on 2slvr.rosi. Valtuuskunnan oi.
Pro{. Jorma Pohianoalo
Tilauksen voi suorittaa maksamalla 25 mk Hallituksen oi.
Postisiirtotilille TU 495 90 - 3. Prof. Vilho Niitemaa
SI IRTOLAISUUSI NSTITUUTIN HALLITUS
ADMINISTRATIVE BOARD OF THE INSTITUTE OF MIGRATION
1981
Toim.joht. Tauri Aalrio Suomi'Seura r.y.
Toim.pibtl. Alec Aalto U lkoasiainministeriij
Prof. Erkki Asp Turun yliopisto
Hall.sihl. F redrik Forsberg Opetusmin isterid
Prol. Lars Hulddn Helsingin yliopisto
Neuv.virkamies Juhani L6nnroth Tvbvo jrDam jn isterio
Varatuomari Jukka lvlikkola Turun kaupunki
Prof. Vilho Niitemaa Siirtolaisuusinstituutti
Tutk.lait.ioht. Aimo Pulkkinen Viiestoliitto
Doc. Tom Sandlund Abo Akademr
Kansi: Cover:
Am€rakansuomalaisten pvhbkoululain€n joulu. Christmas c€leb.ation of a Finnish SundaY school
juhla lgooluvun alkupuolslla, Bossemen, Pensylva- in lhe early twentieth c€ntury B€ssemen, P6nsyl_
nia, USA.
vania, USA.
TYPOPRESS
OY
Turku 1981

J. E. O. Screen
FINNISH OFFICERS IN
THE RUSSIAN ARMY
AND NAVY DURING
THE AUTONOMY
PERTOD (1809-1917)
The armed forces of the Russian Empire,
with its many different peoples, were
inevitably heterogeneous in thear national
composition although their official character
was firmly Russian as well as imperial.
Throuqhout the eighteenth century the
rulers of Russia had been eager to dcquire
the services of their non-Russian subjects
and of foreigners as soldiers, technicians and
administrators. lvlen o{ the highest social
classes entered imperial service as military
and naval officers and as civil olficials of
comparable rank. Thus the Germans of the
Baltic provinces and the inhabjtants of Old
Finland, the Viipuri province ceded to Russiain
1721. were attracted gradually into the
service of th eir new sovereign. By the time the
rest of Finland was uniled wrth the Russian
Empire in 1809 many upper class Finns
from Old Finland were serving as officers
1n the Russaan army
Dr J. E. O. Screen is Librarian of the School of
Slavonic and East European Studies, University of
London. His publications includs Mannerheimin
muukalaisvuodet 11912t and a numbor of articles
relating to Finnish officers in Russian service, which
was also the subject of his London doctoral thesis.
He is at present preparing a history of the Helsinki
Yunker School.
The Russian tradition of encouraging new
subjects to enter imperial service continued
into the nineteenth century. The opportunity
to serve the Emperor became therefore
open to the inhabitants of Finland as a
whole after 1809. A strong tradition of
service to the state - for reasons ol social
prestige and economic necessity - already
existed among members of the Swedish,
speakang upper class in Finland. After the
severance of the political connection with
Sweden circumstances became favourable to
the entry of Finns into Russian service as
officers. t
A factor ot crucial importance in inducing
Fanns to become officers in the Russian
army and navy was the lack of opportunity
for such service in Finnish units. The Finnish
army that had iought against the Russians
in 1808-09 was promprly disbanded, rhe

oificers being retired on generous terms
taht did much to reconcile them to the new
connection with Russia as well as to avert
a catastrophic effect on the livelihood of a
sizeable part of the upper class. There
were three subsequent phases of military
activity in Finland during the nineteenth
century, from 1812 to 1830. from 1854 to
1868 and from 1881 to 1901, but th€
number of troops raised during these periods
was never large and only the Guards Finnish
Rifle Battalron enjoyed a continuous exisrtence
until its disbandment in 1905. 2 The
very impermanence of the Finnish forces,
their limitation to infantry or rifles {though
there was also a small naval unit for some
years), and their restricted size encouraged
service in the Russian army, by contrast a
vast and stable force, in which career opportunities
were wide and constant and where
the prospecl of active service appealed to a
keen oflicer. The Russian navy, which
sailed far beyond the Baltic and Black Seas,
had its own attraction to the seafaring Finns.
8ut Russian service was attractive, too, even
to the less adventurous members gt the
Finnish upper class. during the first half ol
the nineteenth century because the opportunities
tor suitable occupations in Finland
were so tew. Pressure to obtain civil and
military posts in Finland was reduced by
some members of the upper class entering
the Russian army and navv which had
a large and continuing need for officers.3
The existence in Finland of an oflicer
training school, founded at Haapaniemi
in Savo in 1812 and transferred to Hamina
in 1819 as the Finnish Cadet Corps, resulted
in the production o{ a steady stream ol
Finnish oJficers for whom there was no
employment except in Russian service.4
Before th€ reform of military education in
Russia in the '1860s,
the recruitment of
officers was based, with minor exceptions,
not on education or ability but on birth.
Thus nobles were privileged in being ableto
attend military €drJcational institutions, such
as cadet corps, which gave them the possabi
2
litv of a good start to a military or naval
career. Nobles who entered mtlitary service
as volunteer non{ommissioned officers- the
method by which the maioraty of otficers
was obtained - had to serve for a shorter
time before they were commissioned than
members of other groups which enjoyed the
privilege of entry as volunteers, such as the
sons of clerqy or of merchants.
Although the Russians were happy for Finns
to become otiicers, problems a.ose in fitting
them into the social categories used in Russia.
The principle was established as early as
1820 that Finns stood in the same por,tion
in relation to entry to Russian military
service as the corresponding Russian privileged
estates.5 Although the interprelalion
of this principle caused ditficulties, the sys
tem of entry according to privilege was not
a handicap to the rnajority of Finns who
wanted to become officers since they were
the sons ot officers, or of officials, or
nobles. all categories actually encouraged
by the system to enter militarv service.
To enter Russian service was, ol course, an
action which in many cases was not undertaken
without serious thought. There was at
first reluctance to enter the toreign world
that the Emprre represented. Nevertheless,
by the 1820s, when the first generation
brought up since the beginning of Russian
rule was reaching military age, old antipathies
to Russia as the former enemy of
Sweden and Finland had lessened or vanished,
the Empire s€emed less stranqe and a
greater willrngness to enter the Russian army
was to be expected. By this time, too, the
battalions of the Russian garrison in Finland
were accepted as having clos€ ties with the
country.
The 1830s and 1840s witnessed a number
of measures to encourage Finns to enter the
Russian army and navy. The Finnish Cadet
Corps was enlarged to an establishment of
120 cadets, scholarships for Finns were
;ntroducel at the Bussian Naval Cadet
Corps and at the Pavlovsky Cadet Corps

which trained army ofticers- The most
remarkable Finnish privilege in respect of
military education in Russia, the unaque
reservation ot places for Finns at the exclusive
Page Corps. was instituted a little later,
in 1855. These scholarship arrangements
persisted, with various modifications, until
1917. Of great signif;cance, too, was the
setting up, with tinancial aid from the Finnish
government, in 1846 of a Yunker School in
Helsinki to train as ofJicers young men who
entered the Russian army in Finland as
volunteers. (ln the Russian army at that
time the term yunker designated a noble
accepted for service as a volunteer before
becoming an officer.) For the greater part oJ
its existence the Helsinki Yunker School
emphasised the teaching oI the Russian
language to Finns. a subject which always
proved difficult to those Finnish potential
ofticers who were entirely reliant on Russian
taught in Finnish schools.6
Demand to enter Russian service probably
reached a peak durinq the reign of Nicholas I
11825-55) and official encouragement of
cadets and volunteers was partly a response
to existing pressure to become officers.
In addition, some prominent Finns looked
on service in Russia as a means of drawing
Finland into closer contact with the Empire
as well as providing, for political and administrative
reasons, a group of Finns who
would acquire - particularly if educated in
Russia - a thorough knowledge of the Russian
language. The r€ign of Nicholas lwas a
time when there were few career opportunities
in Finland, few Finnish military units,
and few opportunities in Russia itself out
side military service. Preiudice against Russia
as the old enemy had died in Finland and
the new Finnish nationalism had not yet
gained wide support. Nor had Russian
nationalism come to influence whal remained
the service of the sovereign. The low stan'
darcis ot education and training ot much ot
the Russian officer corps were actually to
the advantage of those Finns whose know'
ledEe ol Russian was poor.
However. after 1860 many ol the factors
conducive to the entry of Finns into Russian
military s€rvice were resersed. The Russian
garrison in Finland seemed more alien as
units were rotated regularly. The spread of
education in Finland gave in theory more
men the qualifications to become officers -
though the Russian language was less taught
- just when the educational reguirements of
the army were rising and the importance of
the social origin ot potential officers was
reduced. In practice, the improvement of
career opportunities both in Finland and in
Russia with the expansion of industry and
trade caused service as an oJficer to repres€nt
only one 0f many careers open to a
rapidly growing body of educated - and
increasingly Fi|]nish-speaking - men. lvlany
of the new occupations were financially
more attractive than service as an officer
and this fact was not lost on young men
deciding on their careers.
A further disincentive to becoming and
officer in Russian service was the change
in the worse in opinion in Finland towards
Russia and in Russia towards Finland. Student
circles in Helsinki in the 1850s had
already telt that to enter Russian service was
improper. This view was strengthened and
widened by the growth of liberal opinion in
Finland. With the revival of the Diet and
the institution of economic reforms which
helped to separate Finland irom Russia,
Finnish autonomy came to mean more.
Finland and not the Empire became increasingly
the focus ot Finnish loyalty, A
consequence ot this was the unwillingness
even of members of the Finnish government
to see advantage for Finland in the encouragement
of the service of Finns as Russian
officers.
Reaction in Russia to the development of
what appeared to be a foreign state within
its borders became unfavourable and provoked
the constitutional conllict with Finland
at the end of the nineteenth century. At this
point, some Finnish officers serving in Rus-

Th6 Russian Yunkor School in Hslsinki train.d many Finns a5 intantry olficors. This group, photoeraphad
outside the School in 1867, includes a Finnish instructor and several Finnish pupils. (photograph:Museo-
sia began to experience a clash of loyalties
b€tween Finland on the one hand and the
Emperor, the Empire and the armed forces
on the other, A few Finnish officers left the
servjce but many remained, avoiding any
concern with politics, keeping away from
units stationed in Finland, and generally not
encountering prejudice on the part of their
Russian colleagues. The russification policy
did, however, contribute to the decline in
the number of Finns willing to become
officers in the Russian army and navy.
For these various reasons, the broadening of
the recruitment of the Russian officer corps
after education rather then social origin had
become the principdl criterion lor becoming
an otficer in the 1860s and 1870s did not re
sult in an increasing number of officers from
4
Finland. ln fact the decline in the number of
Finns at the Hels;nkj Yunker School was a factor
leading to its closure in 1879 since the
Finnish government telt it was no longer getting
good value for its contribution to the
School's upkeep. Closure of the School in
lurn reduced lhe opportunrty tor Frnns to
train as officers. The closure of the Finnish
Cadet Corps in 1903 because of Russian
nationaiist pressure dealt an even more
severe blow to Finns seeking a lnilitary
education since Finnish boys brought up
in Finland were usually inadequately pre
pared In the Russian language to enter
cadet corps in Russia. The decline in the
number of Finns serving as olficers in the
Russian army and navy retlected the growing
ditlerentiation of Finland from the Em,
prre as political changes followed the growth
of Finnish and Russian nationalism.

!-.
Therei plenty of information, much of it
coniemporary, about the numbers and names
of Finns in Russian service.T None oI this
information is official partly because Russian
service records were interested in social origin
rather than in nationality and partly because
upper class Finns were excluded trom the
system oJ registering Finnish migrants in
Russia that was maintained by the Finnish
Passport Office in St Petersburg. More'
over, even those Finns who made contemporary
estimates of the number of Finnish
oflrcers had conside'able problems in
deciding who was a Finn. Surnames were
not alwavs reliable indicators of nationality
since many Swedish Finnish names were
duplicated by German names in the Baltic
provinces. Second and third generations of
Finns might be completely russified even if
still legally Finnish. Nevertheless, it may be
estimaled that up to 4,000 Finns served at
some time as officers in the Russian army
and navy between 1809 and 1917. By the
early 1830s there were some 400 Finnish
officers In the Russian army and navy; this
had risen to at least 700 by 1850. Thereafter
the number fell and it had dropped to under
400 by 1914.
A very large proportion of upper class
ianrrlres had members ,n Russian !ervice
thoLrgh this is not to say that they all served
in Russia. lt was, for example, €stimated an
1833 that about half o{ the o{ficers of the
battalions ol the Russian garrison in Finland
were Finns, I brt -any oJ lhese officers
would never have served in the Empire.
However, just over a fifth oi all adult males
belonging to the Fannish nobility (143 out
of 695) wer€ serving in Russia in about 1850
and rather le55 than a tifth in 1871- Even in
1916 about a tenth ol Finnish noblemen
(130 out of 1,231)were serving in Russia.9
Thanks to the existence of the Finnish Cadet
Corps €xclusively for Finns though not just
for Frnnish nobles and the scholarships lor
F,nns at RLrssian cadet corps, a notable pro
porlron of Finnish ofircers obtarned the besl
type of preparation available lor a military
career. Thus 7OZ of the 955 cadets commissioned
trom the Finnish Cadet Corps
during its long existence entered Russian
units, while some of those who entered
Finnish units would have transferred 5ubsequently
to Russian service. Over 100 Finns
became officers alter attending the Naval
Cadet Corps in places specially reserved for
Finns. About the same number attended the
Page Corps. lvlilitary education at these
privileqed establishments tacilitated the entry
of Finns to the guard, since those who
completed such courses with the best results
could be considereC for commissions in
gudrds regiments. This was advantageous in
that many of the army s senior officers were
drawn from the guard. A good education
also improved chances of entering the artille'
ry and engineers, which demanded a relatively
high standard, and of subsequeotly aftend-
ing the general stalf academy and other
academies for specialist officers. Officers
who entered the army as volunteers were
less likely to advance far in their careers
but for some years even Finns who became
oflicers in that way had the advantage of
attending in Helsinki a yunker school which
had been set up well in advance of the found-
ation of such establishments throughout
the army.
Finnish officers served in all branches of the
army and navy - a few even in the Cossacks -
but they lended to be concentrated disproportionately
in the guard, the artillery, the
general stalf and the engineers, in other
words in the most prestigious and influential
areas. Because of their tendency to enjoy
privileged training, and oI course also because
of their ability, the number of high-ranking
Finns exceeded the proportion oJ Finnish
officers in the army and navy as a whole.
Yrjd Koskinen, writing in 1877, calculated
on the basis of names in official army lists
that forty-two Finns were serving as generals,
a figure which exceeded comfortably the
total of thirty-two gen€rals in the army o{
Sweden and Norway. He commented, not
unreasonably, thal "lf we lack soldiers. at

least we have no shorrage of commanders".
1o
Some Finnish oflicers achieved considerable
fame. General Anders Edvard Ramsay, who
commanded b.iefly in Poland in 1863, rose
high ln the lavour of the Emperor. General
Axel Gadolin was one of the great artillery
technicians of the Russian army, whose
work is mentioned with praise by modern
Soviet writers, who conveniently forget his
nationality. General Oskar Gripenberg
commanded at the luckless battle of Sandepu
during the Russo-Japanese War, resignrng rn
disgust at the conduct ol his commander-in
chief. Admiral Theodor Avellan, as director
of the Navy l\4anistry, bore a share ot responsibility
lor the naval disasters of the
same war - and was sacked. Ouite apart from
ordinary military and naval service, Finnish
officers in Russia ran armaments factories,
surveyed remote areas, and built railways.
The consequences of the service of Finns in
the Russian army and navy are hard to assess.
The Finnish historian E. G. Palmdn, writing
in 1908, concluded an article about Finns in
foreiqn service with the words, "A regretful
fatherland remembers each one who has
grown up here to be capable of work in order
to give to other lands and peoples the
fruits oJ their labours. But no matter where
his career has taken him, each one, tossed
by tate on Joreign shores, deserves the respect
and gratitude of future generations for
preserving the virtue of hjs forefathers and
for bringing honour to the name and nation
of Finland".1l For Russia, the Finnish otlicers
represented a generally reliable and
capable group of officers. General Nikolai
Nikolaevich l\4urav'ev ( 1794-1866) considered
that Finns "have always performed their
duties correctly and efficiently and that as
men they have always been both honourable
and devoted".l2 Finns in Russian service
enjoyed their own society and met together
when they could but they were not clannish
and exclusive in their social life. They
escaped the resentment sometimes aroused
by the Germans and the mistrust that
6
affected relations with the Poles, two
nationalities by which they were always
heavily outnumbered.
The educated Russians' view of Finland and
the Finns, which was not initially particularly
favourable, may have been modified in
the middle ol the nineteenth century by
contact with members of the Swedishspeaking
upper class who were serving as
otJicers. Some Finnish officers. who had
gained the confidence of the Emperor or
ot Bussian statesmen, rerurned to Finland
in !enior governmenlal and admanistrative
positions. bringing with them some knowledge
of Russian affairs and conditions that
may have been of use to their homeland.
Therr appointments, though latterly unwelcome
in Finnish quarters, deferred the
placing of Russians in the Finnjsh administration
until Russian nationalist pressure bedoubtedly
caused in Finland because intluence
as well as merit played a part in obtaining
jobs for offic€rs in Finland and because,
at the end of the autonomy period, some
were appointed because o{ lheir compliance
towards Russian policy. Jac. Ahrenberg's
novel Vir landsman (Our Countryman - a
familiar way of referring to Finns in Russia),
published in 1897, concluded with the hero,
a Finnish colonel in Russian service, arranging
through a grand duchess, an influential
prince and the war minister for his appointment
as director-general of the Finnish
customs department, in spite of the proposal
by the Finnish government oI a better
qualified candidate. The signilicance of this
conclusion, in which the hero exchanged the
otJicer's mess, the avenues and palaces of Sl
Petersburq for the customs m€n, publicans
and sinners in poor Finland, would not have
been lost on the contemporary reader.l 3
In a sense the final consequence of the
service of Finns as oJficers in Rustia was the
cont||bulron such men made to the vrctory
oI the White Army in the Finnish Civil War
of 1918. Not only Gustaf Mannerheim, the
commander-in-chief , but other senior olf icers
had gained experience in the Russian army

:
during the Woild War. Previously loyal to
the Emperor, they helped after the Revolution
to establish Finnish independence.
But there may have been a less obvious but
important consequence of the service of
Finns in Russia. At the beginning of the
aulonomy period there were fears in Finland
ol a possible decline in the upper class
because of the lack of official posts to
provide a livelihood for its members.l4
The upper class was in any case small both in
absolute numbers and in relation to the rest
of the population - some 19,000 out of
1,177 .OOO in 1820. What would have happened
to the Finnish upper class and to Finland
I For a fuller treatment of lhe subject of thi5
article see J.E.O. Screen, The entfy of Finnish
officers inlo Russian military service, 18Og
1917. Univ€rsirV of t ondon Ph.D. rhesi:,
London, 1976.
2. On the Fionish drmed forces dnd oo Frnn5 in
Russian service see Jarl Galldn,'La Finlande
militaire au temps du Grand-Duchd (18O9-
1917)', Revue internationale d'hisroire mili
taire, no. 23, 1961, pp. 193 211.
The occupations of the upp€r class are dis
cussed ;n Kaarlo Wirilander. H€rr3svakea.
Suomen saatylaisrd 1721,1870, Helsinki.
1974 {Historaallisia tutkimuksia, 93).
4. There is a history of the Finnash Cadet Corps
by G. A. Gripenbers, Finska kadeltkeren och
dess kamratskap. Helsingfors, 1912 (Skrifrer
utgivna av Svenska litteralursallskapet i Fin
land, CVlll).
5. See J. E. O. Screen, Unders;te och medborgare:finlanska
officerare i rysk rjanst', Hrsto
risk tidskrift for Finland (HTF), vol. 63, no.
1, 1978, pp. 21 29. and J.E.O. Screen,
'N6rsa
synpunkter pe officersutbildningen i Ryssland
och Finland under autonomins tid, HTl , vol.
59, no. 2, 1974, pp. 81 109 The la(er
had the possibility of Russian service not
exasted when career opportunities at home
were so severely limited? The fears felt
in Finland might have been realised and
a diminution of th€ upper class occurred,
notably through emigration to Sweden,
which would have affected the viabiliry of
the incipient Finnish state. lt is true that
service in the Russian army and navy involved
not only the hazards of military liJe
but also the risk ot assimilation into Russian
society. But if many Finnish officers died
ior the Empire or became russified, many -
perhaps the majority - retatned strong ties
with Finland and were not irrevocably lost
to their homeland.
describes in general the arrangemsnts for
training Finns as officers.
6. On the Helsinki Yunker School see J.E.O.
Screen,'Helsingin Junkkarikoulu', Sotilasajkakauslehti,
vol. 54, no. 9, 1979, pp.
620-624.
1. For example, the Narional Archives of Finland
has such marerial in its collection
Venajan armeijassa palvelleet suomalaiset.
8. Frans P. von Knorring, camla Finland e er
det lordna Wiborgska qouvernementet, Abo,
1833. p. 181.
L P. O. von Torne, Finlands Riddarhus'1818,
1918, ll, Helsinsfors, 1935, p.269.
10. ln Uusi Suometar, 6.Vll.1 877.
11. E. G. Palmdn,'Suomataiset vieraan maan pal
veluksessa', Oma maa. Tietokirja Suomen ko
deille, ll. Porvoo, 1908, pp.31-342.
12. l.l. Evropeus,'Nikolai Nikolaevich Murav,ev,,
Russkaya starina, 1874, tom Xt, pp. 183 194.
13. Jac. Ahrenberg, VAr landsman, Hetsingfors,
1897. On the novet see Erik Eketund, Jac.
Ahrenberg och dstra Finland. En littera(ur
historisk srudie med potirisk bakgrund, Hetsinslors,
1943 (Skrifter utgivna av Svenska
lrfteratursallskapel i Finland, CCXCV), pp.
211 288.
l4
Cf. Wirilander, op. cit., p. 188, 190.

Suomalaiset upsoorit Veneiiin armeiiassa ia
laivastossa {1809-1917}
Vuoden 1809 jalkeen Suom6n iouduttua V€najan
valtaan alkoi saetyleisia m6nna Vonejan armeiiaan
oalvelemaan uoseereina- Kanrustimena ibh;n oJivat
toisaalta riittaven suurten sotajoukkoi€n puuttuminen
Suomesta. toisaalta Suomeen aikaisemmin
oorustottu uDseerien koulutuslaitos : Suomen kadot.
tikoulu, Suom6ssa toimiva venaldinen varuskunta
otti mi6l€lladn vastaan suomalais€t vapaaohtoiset
potontiaalisina upseeroina ia l80Oluvun alussa
Suorn€n s6;tyl;is€r mi€l€lld6n m€nivat v€niij6n
aseoalvolukseen. koska Suomossa ei ollut saatavilla
sopivaa tydta ja heita auttoi periaate, lonka
mukaan varv6vs peruatui enn€n 1860-lukua enoftmbn
sosiasliseen syntvpereen kuan koulutukseen
tai kvkvihin.
Nikolai i hallituskaudella 11825-55) eraat v6naldiset
l€dettikoulut jarjostivat stip€nd6ja suomalaisia
vartcn, Suomen Kadottikoulua laajonnettiin ja
Junkkarikoulu porustertiin Helsinkiin entyrstavoit.
leena opottaa mahdollisille suomalaisille upseoreill0
venejan kirlta. Neinii vuosina saavuttisuomalais'
ten hittymrnen Venaian palvelukseen hurppunsa
Sslva veheneminen alkoi 1860luvulta l;htien kun
sosiaaliset ja taloudelliset muurokset laaiensivat
mahdollisuuksia karri56rin luomiseen Ia kun nationalismin
kag/u voti Suomea ja keisarikuntaa
orills6n. Suomen hallitus ei en66 halunnut auttaa
suomalairia palvelemaan venalargini upseg,eDa,a
a€n muuttunut asonne oli syynii HelsinOtn Junkkarikoulun
sulkemiseen vuonna 1879. Ven6jen kansallismjelinen
poliiiikka sai aikaan Suomen Kadet
tikoulun sulkemisen vuonna 1909. Nrnp; mahdollisuudet
astua Venajan palvelukss€n supistuivat,
samalla kun muut tekij6r vehensivdt suomalaisren
mielenkiintoa luoda sotilaallista tai laivastokarriaarie
keisarikunnassa.
Ehke noin 4000 suomalarsta palvelr Venatan armeiias$
ia laivastossa upseereina ajaniaksona
1809-1917. Kiitos Suomen Kadetrikoulun ia Ven:ii;n
kadettikoulujen stipendijerjestelmi€n moner
suomalaiset nuoret mi€het saivat p€rhaan mahtrollisen
upseerikoulutuksen drmeiiassa ja larvastossa.
Suomalaiset toimivat useimmiten arvossa oidetvimmissd
ja vaikurusvaltaisimrhissa armeiian osastoissa :
vartioantitehtiivissS, tykisrorsa, yleisesikunnassa ja
pione€r6ina, Suomalaisten suhteallinen osuus Kenraali-
,a amiraalikunnassa ylilti suomalaisten osuud€n
upseerikunnassa kokonaisuudessaan. Tdm6 oli
heijastusta suotuisitta olosuhteista, joiden nikana
mon€t astuivat palv€lukseen, yhta hyvin kuin henkil6kohraisisra
kvvyista.
Suomalaiset €dustivat kVvvkaste ia luotottavaa
upseerirvhmee, jotkut heast6 kunnostautuivat
paellikk6inA tai reknillisessa tvossd. Joitakin submalaisia
uoseereila oli nimitettv korkeaan arsmaan
Suomen hallituksessa ia hallinnossa, keytanto joka
ajan pitkeen heretti katkeruutta, mutta kauan esti
venalaisten nimittimisen sel[aisiin virkoihin- V€niijdn
armeiiassa palvelleet suomalaiset upseerar olivat
avainasemassa Valkoisten joukoissa vuoden 1918
kansalaissodassa ia auttoivat tekem6"n Suomesta
itsenarsen valtron. Kuirenkin ehk; tarkeampi seuraus
palveluksesta Venajall6 oli hankkia Suomen saatylaisiJJe
r800-lrvun eDsimmaiselld ouoliskolla toi
meentuloldhde, jota ilman olisi osiintynyl laaiaa
sadtylaisten muutroliakettrj Ruotsi;n, joka taas oli
si vaikutianul alkuasteelia olevan Suomen valtion
elinkykyvr,. Synnyinmaa e, ollut lopullrs6sti menettanYt
monia Venajan armeiiassa ia laivastossa
palvelleita suomala;sia.

EI
Toivo Nyg6rd
ETELA_POHJANMAAN
JARVISEUDUN SIIRTO.
LAISUUS_
taloudellisten vaikuttimien kautta joukkoliikkeen
mukaiseen kdyttdytymiseen.
Dos. Toavo Nyg6rd, Jyvaskylan yliopisto
Artikkelin taedot perustuvat kirjoirraian Jarviseudun
Historia ll:n vaestdij, asulusta ja yhteiskuntaa
koskevaan kesikirjoiiukseen.
Siirtolaisuus on ollut ja on yhb Etela Pohjan, suuden vaikutuksia, joudutaan aina palaa-
maan Jarviseudun oleellisia veestdilmiditd. maan l;htdkohtaan. mika ilmi6n aiheutti.
Jo klassrseksi muodostuneessa tulkimukses, Vastausta pienemmen kin alueen puitteissa
saan Anna'Leena Toivonen totesi, etta voi, haettaessa on jouduttu pohtimaan mm. suh-
makkaan siirtolaisuulensa vuoksi "jirvikun' dannevaihteluita, Pohjanmaan talouskehitys-
nat" puolustaisivat erinomaisesti patkkaansa td, viikiluvun kasvun aiheuttamia ongelmia,
hAnenkin turkimuksessaan, mutta jatti lahin- vaestcin yleist; voimistunutta l kkuvaisuutnA
talousmaant;eteellisten tekijdiden vuoksi ta, talojen peramyste, alenevaa seatykiertoa,
alueen tehtavans; ulkopuolelle. Ahtevdnjoen poliittisia oloja, arvostuskysymyksid ja jouk-
seuduthan olivat vield viime vuosisadan lopullakin
rintamaiden jokilaaksoista katsoen
koliikkeiden luonnetta. Neme tekijet ovat
yleisena taustana tiissakin esityksessa. Eri-
takamaata, ionka yhteydet Etele-Pohjanmaan tyisen suuri huomio on syyt. kohdistaa
keskusaluersirn olivat vah;iset.1 J6rviseudun siirtolaisuuden alkuun. jolloin lehtemisen
!iir(olarsuuderr syslemaatttnen tutkiminen,al
silloin ja on jaanyt edelleen suorittamatta,
vaikka - kuten jo Toivosen sanoista k6y ilmi .
"jarvikunnal" siirlolaisuutensa kannalta oli
vaikuttimia voidaan paremmin jAliittae. Joukkoliikkeeksi
muodostuneen iimi6n kehitykseen
sekaantuu sen sijaan niin paljon tekijdita,
ette niiden konkreettinen osoittaminen
vat ia yh6kin lienevdt ovat "pohjala isemp ia" on hyvin vaikeaa. On mybs syyta verrata
kuin E teli,Pohja nmaan maakunnan omat siirtolaisuuden alkamista Jerviseudulla saman
keskusalueet.
ilmictn sijorttumiseen ruotsinkielisrssa nadpuripitejissa,
ts. testata kielirajan merkitysta
Nykyisessbkrn siirtolaisLrustutkimuksessa2siirtolaisuuden
levidmiselle.3 Kietirajahan yh-
lienee p;Akysymys: miks, lahde iin? Vaikka tyy Evijerven ja Kortesjdrven rajoihin.
tutkalaan siirtolarsuuden maarea. laatua, jou
kon koosiumusta, sen uusia oloja. siirtolal Jepualta l;hti ensimmainen Amerikan sirrro.

lainen passiluett€lon mukaan 1870 ja Teerijdrvelte
1871. l\4utta jo kahta vuotta mydhemmin
suuntasi matkansa valtameren taakse
kolme kortesi?irvelaiste ja perati viisi lappajdrveleista.
Kun 1874 liittvi matkaan alajiirveldinen
voidaan sanoa Amerikankuumeeseen
sairastutun melko samanaikaisesti kielirajan
molemmin puolin. Yleensd 1870-luku
kuitenkin oli melko laimeaa aikaa siirtolai'
suuden kehiryksessi. Todenndkciisesti mddranpaemaan
taloudellis€t suhdanteet osal
taan vaikutlivat asiaan. R uotsalaisalueelta
taas oli vanhastaan totuttu k;ymbdn Pohjanlahden
lSnsipuolella tdissS. Ruotsjin oli he,ppo
menni, jos huhut valtamerentakaisen
maan oloista olivat kielteisiA. Jarviseudultakin
oli io lS60luvulla - mahdollisesti aikaisemminkin
l6htenyt siirtolaisia Ruotsiin,
Vendjblle ja Ruijaan. Jbrviseudun naapureina
olleista pienistd kunnista alkoi laajemmassa
mitassa kaynti Ruotsissa samaan aikaan
kuin Jerviseudulta eli 1870'luvun lopussa,
joten neme kunnal yhdesse Jarviseudun
pitiijien kanssa muodostavat jonkinlaisen
siirtolaisuuden periferia-alueen Etel;-
Pohianmaalla.
Jarvis€r/dun siirtolaisuus Ruotsirn, Ven:jalle ja Ruiiaan 1861'l891 a
Lappa- Evi Kortesiarvijervi
jetvi
Siirrolaisia
1861-91 226 18 34
Sosiaaliselta rakenteeltaan muuttaneiden
joukko saavutti io 6ssii vaiheessa koostumuksen,
jonka se seilytti Amerikankuumeen'
kin aikdna. Venajdlle ia Ruotsiin menivdt tai
sielle kevaisivet talolliset. heidiin poikansa,
torpparit, rengit, itsellismiehet ja miikitupalaiset.
Heiddn joukkoonsa olivat liittyneet
varsin pian myds piiat.
Evijirven kuntakokous kiinnitti jo 1875
siirtolaisuuteen huomiota. Kuntakokous oli
nimitt;in yksimielinen siita, etta torppar it Ja
itsellismiehet matkustavat hyvin paljon ansiotyohiin
muihin maihin. Seurakunta oli
liian u5ein Saanut maksaa varattomien palaajien
matkakulut. Tiimdn lisiiksi seurakunta
oli saanut eldttri heidan vaimojaan ia lapsi-
10
aan sen aikaa, kun miehet olivat pojssa kotj'
pitiiiastedn. Jokainen pitiiiastai ulkomaille
meneve torppari tai itsellismies velvoitettiin
hankkimaan kaksi kelvollista talon isent6e
takaamaan, ett; maksaisi seurakunnalle takaisin
sen, mite heidbn perheidense huoltoon
kului. Takaus oli annettava kunnallis
lautakunnan esimiehelle ennen kuin tiimd
antarsi "mdtkakrridn"5 eli suosituksen nimrsmiehelle
kun passinhakuprosessi oli menossa.
Asiakirid osoitraa jo n;in varhain miten srrrtolaisuuteen
suhtauduttiin ja miksr asenne
oli negatiivinen. Tiirkedmpdd on kuitenkin,
ette kokouksen kannano o kiistatlomas'ti
todistaa, kuinka siirtolaisuuden jo 1870tuvun
alkupuolella on taytvnyt olla melkoista
Evijarvelldkin.
Jarviseutulaisten Amerikkaan muuton aloit-
'1872
tivat vLronna lappaj?irveliiset ta kortesjirveldiset.
Alajarvelte kiirehti valtameren
taakse menevean laivaan ensimmaanen henkild
vuotta mydhemmin. Temen jilkeen seurasi
pysehdys, silli; ainakaan suoraan kotipai,
kaltaan ei jarviseutulaisia mennyt uuteen
maanosaan ennen vuotta 1878, jolloin kol,
Vimp€li
Ata
je(!i
Lehtr.
29 49 11358
Soini maki Yhteens6
me lappaj;rvelaista uskalsi poiketa totutuilta
Buotsin lai Pietarin teilta. Ja vasta 1880-luvulla
siirtolaisuus tuli muotiin Jiirviseudullakr
n.
Jos JSrviseudun erdiden ja niiden naapurina
olleiden ruotsinkielisten kuntien Amerikan
sairtolaisuuden alkamiskohta l870luvuo
alussa oli sama, eroa ei ole mydskadn siirlo
laisuuden intensiteetisse ensimmaisella nousukdudella
elr 1880-luvulld. Arnakin passiluettelosta
saatujen tietoj€n perusteella nayttaa
silte, etta Jdrviseudun kunnat, etenkin
Lappajarvi, Kortesj6rvi ja Alaiarvi eivat sLturestikaan
eroa ldheisistd ruotsinkielisista
kunnista. Teerilarvelta ia Ahtavalt6 tuntuu
sjirlolaisuus alkaneen ionkin ver ran aremmin,

Jarviseudun seka Aht?iv:in, Teeriiiirven, Purmon ja Jepuan siirtolaisUus 1879_1891 6
r879
AlaiStvi 1
Evijarvt
Kortesiarvl
Lappaj?jrvi
Lehtimaki
Soini
Vimpeli
Ahtava
Teerijarvi 3
Purmo 1
Jepua
-80 -81 -84-85 '89 -90 9l Yhroense
226 11 10 18 30 13 60 53 498ts52 403
213
-1
621
3 11
6
22 l
27 81
86422
50 30 61 39
44 64 14
346
2g
412 13 26 43 1 27 108 40 28 97 38 437
,1
12324 14 19 5 91
2
- 3 15 22 12 10 62
31
20 24
't5
44
10 14
2325r
34246
l 2
7
I 46
18 13
4153
13
16
11 40 10
-25
848
162
'tu
112
54 15 17 1 1 20658
3
140
219
349 1 60 64 30 232
mutta sen sijaan Purmosta ia Jepualta
siitolaiset ldhriv;i1 jonkin verran my6hem'
mrn kuin esimerkiksi Alaidrvelte jd Lappaitr.
velta. Yleinen liikkumattomuus ei selite asiaa.
Ruotsink ielisistd kunnista mentiin edelleen
Ruotsiin. Kysymys oli jonkinlaisesta korvautuvasta
siirtolaisuudesta; jos ei valtame'
ren taakse, ainakin Ruotsiin.T
Alaj;rvellii elettiin jo kahdeksankymmenluvun
lopulla ia vuonna 1890 kiihkean siirto'
laisuuden vaihelta- Viela kolme seuraavaa
kin vuotta (1891 1893) olivat meren taakse
menemrsen arkaa, muttd srtten Seurasi py.
sdhdys, ja ruhdannnenousu Amerikankuu'
meessa tavoitettiin uudelleen vasta vuonna
1899. Jos verrataan Jerviseudun eri pitejien
yhde ksan ky mmen luvu n siirtolaisuutta, AIa'
ierven siirtolaisuus oli numeerisesti suurinta.
Vuoden 1893 suuren siirtolaismaeran ltenee
ainakin osal(aan aiheuttanut edellisend kesdna
koettu kato. Samanlainen tilanne tun'
tuu provokoineen vuoden 1899 suuret siir
tolaismedret. silla silloinhan Jarvis€udulta
i;hti tilaston mukaan 1 023 henkea eli 35.6
%o Jarviseudun asukasmaarasta. Mainittuna
vuonna Kortesjerveltii ja Lappajarvelte lehri
enemmen kuin min.an muuna vuonna sirrto
laisid. Vuoden viliasalo oli heikko, mm. luuri
LappajervellS ja Vimpelissd. 8
Vaikka moderni tutkimus onkin yhd enenty'
v.sti alkanut tahdent6e ns. Amerikan suhdanleiden
merkityste siirtolaisuuden liikkeel
le panevana voimana, tuntuu kuitenkin silta,
etta ellei kotipaikalla olisi ollut kielteisie te
kijiiitd, olisi siirtolaisuus voinut jeedd hyvinkin
vdheiseksi. niin tesmellisesti siirtolaisuu'
den huippukohdat liikkeen alkuvaiheessa
ovat kotoisten sekd taloudellisesti ettd poliittisesti
kielteisten tekijdiden kanssa samanaikaisia.
T;ma koskee myds ruotsinkielisen
alueen taloudellis'yhteiskunnallista
tilaa viime vuosisadan lopussa ja tem,n vuosisadan
alussa. Ei tarvitse muuta kuin silmeta
neiden piteiien maatalousv;est6n rak€nt€esta
kertoviin l;hteisiin, niin l6ytai
kyll; "siirtolaistekiien". jolla tuskin on kilpailiiaa.
lvl;kitupia oli niin palion, ette pakostakin
tulee mieleen kysymys, millii v?iestd
muuten olisi elattenyt itsense, ellei se hakeutunut
joko Ruotsiin tai Amerikkaan, Selittely
muuton korvautumisesta toisella on nehddkseni
kehan kiertoa, oireiden tarkastelua.
lvlolemmilla muutoilla oli yhteinen pohja, ja
se oli ty6te ja toimeentuloa vailla oleva runsas
viiest6-9
Vuoden 1899 jelkeen Jirviseudun siirtolaisuus
pysyi hUomattavana ensimm,iseen
maailmansotaan saakka. Suurin pitaiekohtainen
siirtolaisten lukumdara l6ytyy vuodelta
1902, jolloin Alajdrvelte l6hti Amerikkaan
412 henkeii eli pereti 62.'l %o asukasluvusta.
Mutta vuolas oli virta myds Kortesjdrvelta,
EvijArveltd ja Lappajarvelte. Mainitunkin
ajankohdan muuttaneiden lukumidr,n suuruuteen
lbytynee y ksia kerta isempi ja maanleheisempi
selitys kuin uud€n mantereen
noususuhdanne. Vuosi '1902 oli nimittiiin
ielleen katovuosi ainakin Jirviseudulla, ja
Lappai;rven nimismies piti viliasatoa huo-
ll

12
Jarviseudun ja naapuripit;jien amerikansiirtolaisuuden alkamisajankohta
p o-"rif"nriir,o,uitr"den osuus Jarviseudun kuntien vtestosta 1A72'1517 l%ol '
Ahtava
1866-70
1876-70
Kruunupyy
1861-65
Kortesjervi
1812
11.8'/"o
1876 80
Evijarvl
1811-15
11.5 "/oo
Lapua
1870-1
1881 85
Lahde:Haulamaki 1981, s 19 jaliite 1'
1867
1886.90
Kokkola
Pietarsaari
Vimpeli
1880
10.0 %o
Lehiimbki
1883
6.3 %o
1876 80
Ahtari
1886
I
I
I
I
I
I
Karstula
1880

noimpana kymmeniin vuosiin. Alajbrven nr-
mismiehen mukdan kylvetyist; iyviste saatiin
vain kolminkertainen tulos, kun sato ta
vallisesti hdnen mukaansa oli noin seitsenker
tainen. 10 Tam; ei tietenkaan tarkoita sitd,
etteikd myds silloinen Amerikassa vallinnut
noususuhdanne olisi vaikuttanut. Omalla kotipaikalla
sattunut kato ja vieraan maanosan
hyvet nakymet, joiste tieto levisi jo tuohon
aikaan nopeasti, varkuttivat yhteisestr astaan.
Mutta tuskin kumpikaan yksinain olisi muutroa
kaynnisunyt. Unohtaa er mybskban voi
sit;, etU dinakin Kor tesiarvella suur i osa
Ameflkkaan menncrsla oli kutsuntaiessd.
I l
Vuoden l90l asevelvollisuuslaki seuraavan
vuoden kutsuntoineen saattoi altistaa nuoren
Jarviseudun siirtotaisuus 1892 1918.13
1492
r893
1894
1895
1896
1891
1898
1899
1900
1901
1902
1903
1904
r 905
1906
1907
1908
1909
1910
191 1
1912
t9t3
I914
1g 15
t9t6
1911
1913
jet.,ti
112
14
24
61
48
341
251
211
412
142
134
r86
144
121
49
158
163
43
11
115
23
23
35
24
?6
mielen siirtolaisuudelle.
lnf ormaation kulun vaikutuksen siirtolaisuuteen
voi mycis havaita, silli tapa lahtea me'
ren laakse nayttea "kulkeneen" ylimalkai'
sesti aivan kuin Ahtav6niokea vastavirlaan ja
saapuneen Soiniin ia LehtimAelle. siis Jirvi'
seudun periferiaan. huomattavasti my6hemmin
kuin Kcrtesiarvelle, Lappajervelle ja Ala'
jirvelle. Enid siina vaiheessa, kun siirtolai'
suuden valtavaihe elettiin Soinissa ja Lehti'
mJellb (1905 ja 1906), vuodentulo ei neyti
vaikuttaneen asiaan, silld kummassakin pitAjassd
saatiin mainilruina vuosina tavallinen
sato. 12
Evl Kortes Lappa Lehtijetvi
j;rvi
ietui Soini Vimpeli Yhteens6
35
96
16
18
l8
46
141
85
104
171
60
94
105
92
76
56
82
65
38
83
84
13
t3
38
16
6
36
7l
I
18
46
15
41
196
81
115
't52
47
11
122
t06
18
42
102
90
31
57
16
6
64
96
5
49
58
t5
69
203
115
r35
159
93
52
147
99
108
123
95
45
13
90
15
24
16
92
57
36
35
0
0
't7
0
0
0
10
'14
I
t1
47
10
51
42
30
3l
5
I
5
0
0
18
21
2
4
4
0
0
5
9
I
1
24
12
63
101
56
24
68
51
15
38
41
19
2
24
14
3
3 093 I799 1)49 2 099 465 640
30 300
25 462
I 4l
28 261
16 286
159
44 244
125 1023
38 589
40 630
61 982
s0 465
35 409
96 780
81 680
76 531
10 223
131 121
52 558
11 219
31 353
41 499
t8 106
15 143
35 169
14 92
257
1 125 10 970

LAhes 1l 000 henkee siirtyi neliannesvuosisadassa
Jarviseudulta valtameren taakse. Jos
siihen lisdtdain kahdeksankymmenluvun siir
tolaisuus prdst)6n lShes 13 000;een. Kuusi
ja seitsenkymmenluvulla menneiden m;ara
oli niin pieni, ette sill; ei ole merkityste. Tuo
kolmentoista ruhannen siirtolaisen meara
vastasi vuosisadan vaihteessa kahden tai kolmen
pienen pitaiiin vakilukua eli ldhes puolta
Jirviseudun vliestostii vuonna lgO0. Esimerkiksi
Alai;rvelta l;htr srirtolarsL/uden valraaikana
noin kolme ia puolituhatta henkeb
siirtolaisiksi. Pitbjbn vdkiluku pysyj mainittu'
na aikana kuuden ja seitseman tuhann€n
valillii, ioten pitaj. muodosti palanneita
unohtamatta valtameren taakse suht. koht.
siedettdvAn, Soinin suuruisen kunnan. Lehes
samaa luokkaa oli kortesi;rveldisten m€lro
Amerikkaan. Keron laskelmien mukaan Alajdrvelld,
KortesjirvellA, Evj.iervelle, Lappaidr,
velle ja Vimpelissii Amerrkansiirrorarsuus
1870-1914 oli vuosittain yli 10 %o keski,
vakiluvusta, srs samahsuurursta kurn rannrkon
ruotsinkielisissa pitajissd seke Ylistaros,
sa, lsossakyrdssa. Lapualla, Ylih6rmassd, AIa
harmdssa, Halsualla, Perhossa ja Alavudella
eli siis siirtolaisuuden vahvoilla alueilla. Ala,
jerven promilleosuus on pereti 13.6, mike
merkitsee keskimeiirin yli 76 siirtolaista
vuodessa. Maare on suuri, sille jaksoon mahtuu
vuosia, jolloin siirtolaisia lahti hyvin vdhen.
Luku on suuri mvds siine mielesse, etta
koko Suomessa vain Toholammiita ja Uudestakaarlepyysti
muutti vuosittain suhteel,is€s
ti enemmAn viikea Amerikkaan.l4
TSssa on omaksuttu pirkalle kiisity5, etta ko,
tiseudun olosuhteet suureksi 'ehka suurim,
maksikin - osaksi olivat siirtolaisuuden vaikuttimia.
Toteamus ei kuitenkaan kiella nii'
ti tekiiditd, jotka tutkimuksessa on katsottu
kotimaan oloja tarkeammiksi. Tessa esitetty
n.kdkAnta koskee nimenomaan siirtolaisuuden
alkuvaihetta. Kun oli kotona huonoa,
piti lahte; parempaa tavoittelemaan. Sen
siiaan siind vaiheessa, kun siirtolaisuudesta
oli tullut mahtava joukkoliike, Amerikan
suhdanteel ovat sdallaneet olla ensisijarsra
tekijditd. Tehan jaksoon voi patea Toivosen
toteamus: "valtameren takaisten maitten
14
'veto'
meardsi siirtolaisuuden voimakkuuden.
Kotimaan 'tydntd' vain hieman lisdsi tai vdnensr
lrta .'"
Lehtimden osalta on olemassa kertova lahde,
joka puhuu selvdsti kotipuolessa vallinneiden
olojen merkittiivyyden puolesta Amerikan
siirtolaisuuden vaikuttimia kartoitettaessa.
Kyseessb on kunnanvaltuuston vastaus sosi.
aalihallituksen 1921 tekemden kyselyyn
siirtolaisuudesta. Vastaajien, kunnanvaltuuston
puheenjohtaja Herman Arolan ia kantto'
ri Aaro Vallinmden mukaan taloudelliset
se,kat olivat sirrtolarsuuden tarkeimpia vaikutlimia.
Mutta vuoden 1900 paikkeilla
valtiollisetkin syyt olivat vaikuttaneet etenkin
nuorten miesten siirtymiseen Amerik
kaan. Vallinmdki ja Arola toivat raportissaan
esiin myds ne muut aiemmin luetellut tekii;t,
jotka yleensa on katsottu siirtolaisuuden
keskeisiksi vaikuttrmiksi, esim. talon perimysjArjestyksen,
talon haltuunsa ortaneen
velkaantumisen, Amerikan vapaammat olot
ja runsaammat ans iomahdo llisuudet. Tamdn
lrsdksr he kdsrttelivJr erityisestr kysymysta,
miksi tilattomat, makitupalaiset ja torpparit
lSksivet Amerikkaan.
Heidan mukaansa tilattoman oli mahdotonta
saada paikkakunnalla maata, tydansioita ei
ollut, toimeentulo oli epdvarmaa. Vastauk,
sen tbme osa sopii vieid hyvin yleiseen, siirto.
laisLruden vaikuttimista annettuun kuvaan.
Siihen ei sen sijaan riidattomasti manou vastaajien
n)ielipide, ette kirjeenvaihto, siirtolaislen
kotonak;ynnit ja laiva-agenttien kiihotus
eivat olleet juuri ollenkaan vaikuttaneet
siirtolaisuuden lisddntymiseen. 1 6
Kuten sanoltu asiakirja on luonteeltaan kertova,
paljon nakri;n mielipidelte. Sen antama
kuva on my6s ionkin verran vastakkainen
tutkimukselle, joka on tehdentanyt esimerkrksi
laiva-agenttien eli jonkinlaisen v:irvdyk-
5en merkrlldvyVttblT, mutta loisaalta se erit
tain hyvin sopii alueen yhteiskun(arakenleesta.
tilakoosta ja vuodentulosta kertoviin tie,
toihin. Kasitykseen on tehtiva kuitenkin se
varaus, ett; kyseessa on Lehtimiki, moneen
Suomen kuntaan verrattuna todella perifee
l

L-
rinen alue, josta saatavalla tiedolla ei viiltti'
merte tarvitse olla kovin suurta yieistysarvoa.
"Suhdanneteoriaa" tiihdentevaa kesitystii
taas tukee Alajdrven piirin nimismaehen
vuoden 1907 kertomuksessa ollut maininta,
etta siirtyminen Pohjois-Amerikkaan on ol'
lut laimeaa siellii vallitsevien huonoien tydansioiden
takia.18 Toisaalta, jos aiatellaan
esimerkiksi Alajerven, Kortesjerven, Lappaiiirven
ia Evijarven siirtolaismderia, voidaan
kysyb. eikci vaestdllinen suonenisku kyseiseen
vuoteen tultaessa jo ollut sellainen, etta
ilmi6 alkoi tukahtua luontoperiiisesti, etti
sellainen aines, jolla oli halu ja ennen kaikkea
kyky muuttaa valtameren taakse oli jo
sinne mennyt tai siella kiiynyt. Kasitys ied
todentamatta, mutta jos oletetaan, kuten
on aihetta, etta siirtolaisuuden tausta, sen
perusta oli suurten kuolovuosien jdlkeinen
valtava syntyneisyys ja veestrjnkasvu.l9 saat'
toivat puhtaasti vaestdlliset tekiiat sinell6ankin
olla taustana myos siirtolaisuuden laimenemiselle.
Akuutit tekijat tietystikin olivat
mekanismi, joka toi asian esille.
Sen seikan selvitteminen, millainen oli siartolaisiksi
lahteneiden tausta, antanee lisetietoa
my6s siite, miksi yleensa lehdettian. Jerviseudun
siirtolaisuus varsinkin alkuvaiheessaan
oli erittdin miesvaltaista. sille vasta 1882
1]skaltautuivat €nsimmAiset kolme piikaa
matkalle. Vuoteen 1894 saakka naisten
osuus pysyi selv;sti pienempena kutn mtesten.
Talloin naisia lehti Amerikkaan enemmdn
kuin miehia. llmid oli kuitenkin tila'
piinen, sillii io seuraavana vuonna suhde oli
peinvastainen.
Jarviseudun siirtolaisien sukupuoli2o
Siirto- Naisia
laisia
yht. Lm %
Miehie
18121894 2 341 498 21.2 1 849 1A.a
Sukupuollen valistA tasoittumista tapahtui
jakson loppuvaiheessa, sillai 189294 lahtenerstd
ja norn kolmdsosa {31.3 "") oli naisia.
Jdrviseudun siirtolaisuus oli alkuvaiheessaankin
miesvaltaisempaa kuin koko Suomessa.
Keron mukaan naisten osuus koko maan
siirtolaisista oli 1875-79 28.4 ya, 1880-1884
23.9 %, 1885-1889 23.7 v. ja 1890-1894
32.6 7o. Ainoastaan viimeiselti jaksolta olevat
luvut ja Jdrviseudun luvut - tosin vain
kolmelta vuodelta 1892-94, ovat l;hella toisiaan.
Jarviseudun vastaavat luvut olivat
1880-84 4.6 %. 1885-1889 16.3 % ja 1890-
1894 28.3 %. Kero on myds huomauttanut,
ett; Oulun ja Vaasan laeneistd naisia lehti
siirtolaisiksi jo alkuaikoina suhteellisesti
enemman kuin muista Suomen li6neistii.2l
Nain ollen Jiirviseudun alue poikkeaisi siir.
tolaisuutensa alkuvaiheessa melkoisesti muus'
ta Pohjanmaasta. jos siirtolaisten sukupuolta
kaytetdan mittana. Erohan tosin pieneni Jerviseudullakin
mydhemmin, Kero on laskenut,
etta koko maassa 1869-1914 siirtolai-
SlkSl lantenelSta J5.l 70 Oll nalSla.__ lama
luku, ehke hieman pienempi -vastannee jerviseutulaistenkin
naisten osuutta. Yli kolmasosa
alueen siirtolaisista oli naisia, sille
suhteet muuttuivat tdlle vuosisadalle tultaessa.
Suomen virallisen tilaston mukaan, joka
tosin ei teydellisesti kerro sita, miten paljon
jostakin pitiij;iste oli siirtolaisia mennyt
Amerikkaan, oli vuonna 1910 Jdrviseudun
kuntien Pohjois-Amerikassa olleista kansalaisista
miehiii ja naisia seke naimattomia
henkilditii seuraavat mddriit.23
Tilanne ei tista paljonkaan muuttunut.
sille esim. kymment; vuotta mydlremmin
(1920) oli Amerikassa 1381 Alaiarven seurakunnassa
kiinni pysynytta jesenta, joista
622 eli noin 45 % oli naisia, Samana aikana
oli seurakunnallisen yhteytense Kortesjarveen
sAilyteneeste 956 siirtolaisesta pereti
47 yo naisia. Aulis Hautamaen mukaan Jerviseudun
1872'19'|7 Amerikkaan menneistii
siirtolaisista 34.6 % oli naisia.24
Siihen, ettb tydhdn ja elintason parantamiseen
liittyvet seikat olivat perustekii6ite,
kun siirtolaiseksi aikova teki lopullisen lahtemispeetdksen,
viittaa se, ettii valtaosa lehtij6isti
oli tydkykyisia ja tydikaisia henkil6ite.
Suurin osa lehtijdista oli nuoria, j'oilla tuntui
tc

Kuntalaisia Pohjois-Am€rikassa 1 91 0
Soini
L€hrimeki
Alajervi
Evii6rvi
Kortesj6rvi
Lappaj:irvi
Miehia % Naisia % Yht. Naimattomia o/o
209
259
783
237
379
356
483
75
67
58
63
55
52
elame olevan vield edessean. Nry6nteistii oCo'
tusta ei ollut tappanut vuosikymmenien pituinen
kova todellisuus.
Noin kolme neljisosaa siirtolaisista kuului
parhaassa tydi6sse oleviin henki16ihin. Suu-
112
125
564
138
29l
440
25
33
42
37
48
45
48
321
384
1347
375
122
647
923
2106 2 013 43
4119 3 567
Amerikansiirtolaisten rki, 1887-1917 Jirviseuctulla ja Suomessa.25
ik6
0.19
20-29
30-39
4049
50.
!u!reg':_
279 A1
294 77
913 12
274 73
630 87
419 65
698 16
keinorakenne, 1890 noin 90 % sai elantonsa
maataloudesta, jo maeresi maataloudesta
elantonsa saavan vaestdn l,htemadn- vertailu
koko maahan ja jopa Elel;.Pohjanmaan
sydenalue isiin kaan ei oikein sovi, silli eihan
Jarviseudulla ollut yht;rn suurta asutus-
J;rvrseutu_
yo
ik;
Koko Suomi
m,ar6
--i
2 245
o-20
a2 842
3 245 45,6
21-30 101 t5i
940 13,2
3140 30 243 13,3
381
5,4
41 50
8 686 3,8
120
1,7
3 329
141
2,6 tuntem. 1744 0,8
1114 100.0 yht. 227 995 100,0
rin osa kuufui ryhmA n 20-29 vuotta, srrrto'
laisia meni enemmdn kuin seutaavina vuosina,
heiddn lukumearastadn lihes 40 % kuului
mainittuun parhaassa tydiiis$ olevien ryhmd;n.
Myds siirtolaisten elinkeinoa 1872.1894
osoittavat luvut todistavat, etta siirtolarsuuden
vaikuttimet olivat hyvin maanlaheiset,
sillt mainrttuna aikana Jirvrseudun s||rtolaisista
perati 97.8 96 sai elantonsa maanviljelyksesta.
N4etsAstyksen ia kalastuksen pa
rista ldhti yksi siirtolainen, ia osuus koko
lShtijeioukosta oli 0.05 o/", Teollisuudesta,
lahinna p;enteollisuudesta, elantonsa saanei.
ta oli 0.8 7o ja kaupasta 0.6 %. Alueen elin
16
tihentymad eike kaupunkia, joka olisi mahdollistanut
teollisuuden, kaupan ia liikenleen
osuuden kasvun. Toistettakoon kuitenkin
Totvosen esitldma tulos, jonka mukaan ajan.
jaksolla 1876-1892, joka melko hyvin vastaa
tarkastelemaamme ajanjaksoa, EtelaPohjanmaan
siirtolaisista 91.8'2. eli sti5 norn yhdeksan
kymmencsosaa kLrului maatalous
v6estcion.26 Toivonen on myds todennut,
etla vuosrsddan loppuun f|ennegsa kotrmdds.
sa maataloudesta eldneiden osuus nousi, silld
se oli 1899 93.1 % kaikista etelapohjalaisista
siirtolarsista. Taman jalkeen osuus alkoi laskea,
ja se oli 1909 86.4 'to.19'19
enbA 79.7 %
ja massasiirlolaisuuden peettyesse 1929
7O.5 %21 Jarviseudun siirtolaiset hankkivat
elantonsa Iahes koko sirrtolaisuuden valta
aian padasiallisesli maataloudesta ia siihen
liittyvista sivuelinkeinoista.2S

Maataloudesta toimeentulonsa saanut ryhma
ei suinkaan ollut yhtendinen, sit; ei ollut
mydska;n siirtolaisjouk ko. Seuraavassa esitetty
siirtolaisten sosiaa;inen ryhmitys on
suoritettu Reino Keron keyttamee luokitusta
noudattaen.29 Ryh-ity, saarra lon'
kin verran yksinkertaistaa todellisuutta, mutta
siihen sis6ltyvet kaikki terkeimmet yhteiskunnalliset
maereet, joilla siirtolaisiksi lahtevi5
voidaan Iuonnehtia. Kun kyse on maaseudusta,
luokitus sopii erinomaisesti- Sen mukdan
talolliset ja talollisen lapset kuten myds
lorpparit ja heiddn lapsensa eroletaan toi.
sistaan. Tosiasiallisestihan esim. talollanen
ja henen nuoremmat poikansa eivat suinkaan
olleet samassa yhteiskunnallisessa asemassa.
Heidiin vdlilleiin oli suuri ero. Sama koskee
selvdsti torpparia ja h;nen lapsiaan.
Jarviseudun siirtolaisten sosraalinen asema 1872-
189430
ralollinen
makitupal., ilsellj
tyolainen
Siirtotaisia
Lukumaer:i osuussiirtolaisista
%
412
650
206
131
11.6
27.7
8.8
5_6
861 36.7
54 2.3
33 1.4
2 347 100
Suurimmaksi eroksi Jjrviseudun ja esimerkiksi
muun Ete ld-Pohjan maan siirtolaisten
viilillii jiiii se, etta talollisten ja heiddn lasten'
sa osuus oli Jarviseudulla suurempr kuin
muualla Eteli'Pohjanmaalla. Jirviseudun
maatalouden rakenne ja ennen kaikkea tilakoko
tehnevdt eron aika y mmdrretldvaksi.
Ne selillarsivrt myds, mrksi piikojen ,d ren
ki€n, kuten muidenkin ty6la;sten, osuus
muualla E tela'Pohjanmaalla oli huomattavasti
suurempi ku in Jdrviseudulla.
Etelb'Pohjanmaan ja koko maan siirrolaisten
sosioekonominen asema ja siine tapahtuneet
muutoksef vastaavat suurin piirtein toisraan.
Suurin osa maasta ldhteneistiihiin oli juuri
Pohjanmaalta. Tosin maatalousvljestdn osuus
eteldpohjalaisista siirtolaisista oli kautta vuosikymmenien
tuntuvampi. Koko Suomesta
raas meni enemmen kesitydldisi.. teollisuustydvAkea
ia,ulkiseen toimintaan liitryvien
ammattien harjoittaiia. Selitys on yksinkertainen.
lvlaatalousveest6n osuus Etele-Pohjanmaan
koko vdestdsti oli suhteellisesti
suurempi kuin mainitun vaestdryhman osuus
koko maan viiestcistii.3l
Liipileikkaus vuosien 1872 ja 1894 viilirestii
ajasta osoittaa, etta siirtolaisuuden taustatekijat
ankkuroituvat taloudelliseen maapereen.
Kun tuona aikana yli kolmasosa lahreneista
kuului miikitupalaisten ia loisten ryhmeiin,
on tydn ja eliimisen haun tiytynyt olla liikkeelle
paneva alkupereinen voima siirtolaisuuden
keynnistymisesse. [4uut tekijet ovat
olleet roissijaisia. Se sejkka, ette talollisen
lapsia oli lehes 28 % ei suinkaan todista piinvaslaisfa.
Eteldpohialaiset kuten iarviseutu.
laisetkin maalaistalot ovat kautta aikojen olleet
suurimmalta osin itsen6isia pienviljelijd,
kotela, kuten Torvonen on huomauttanut.32
Kun tahen lisdtaan nalkavuosien jiilkersen
vuosikymmenen huippuunsa noussut syntyneisyys.
ola pohia Amerikkaan lehtemiselle
mita otollisin. Taloissa kuten torpissakin oli
suuret lapsilaumat, ioiden tulevaisuus ei niytienyt
ruusuiselta. Jarviseutulaisesta enempdd
kuin etelSpohialaisesta pientilasta yleense ei
ollut monelle jakamista. Kenellekean ei ollut
jakamista miikitupalaisilla ja loisilia, ioiden
lapsille paikkakunta ei pvstynyt tarjoamaan
kesityaita enempSd kuin teollisia tydpaikkojakaan.
Koko 7 pitaidn alueella oli vuosisadan
vaihteessa vain kuusi piente sahaa, ,ois,
sa tydskenteli yhteensi 36 henked. Ndmii
vaikuttimet selittdisivat Jdrviseudun siirtolaisuuden
alkamisen ja sen sosiaalis-taloudellisen
perustan melko luontevasti. Laivaagenttien
tOiminta, Amerikan suhdanteet
ia toukkolrrkkerden sosiddli-psykologtset me
kanismit saattoivat olla tiirkeitA mutta kuitenkin
vasta mydhemmin kuvaan tulleita
varkuttajia.
11

Eri yhteiskuntaryhmien siirtolaisme;ri6 ja
-osuuksia on kuitenkin verrattava alueen
koko vdestdn yhteiskunnalliseen jakautumiseen.
Tarkkoja tietoja jokaisen ryhmbn suh
teellisesta osuudesta ei ole saatavissa, mutta
tassd yhteydessa riittinee tieto etta talolli,
sia ia heidan lapsiaan oli J;rviseudun koko
veastoste l8g0 vbhan yli 38 o6, jokd on noin
eli selvasti pienempi kuin heidan osuutensa
suhteellinen osuus siiitolaisiksi llihteneiste.
Makitupalaisten, itsellisten ja loisten osuus
afueen veestcistd oli samaan aikaan 25.8 o/o
eli selvesti pienempi kuin heidAn osuutensa
Amerikkaan menneist6. lvlielenkiintoista kui,
tenkin on, ettb heiden osuutensa ruoKaKunnista
oli noin 38 oi' eli lbhes sama kuin osur.rs
maasta muuttaneista. l\,4aaseudun palvelusvden
ja tydvdestcin yhteinen osuus vAestds
te oli 3.4 % eli suurempi kuin vaeston osuus
siirtolaisista. Torppareiden osuus siirtolaisista
vastaa melko tarkkaan heidAn osuuttaan Jarviseudun
kokonaisvdest

suuden vaikutusta. Tydekonomisista syista
on tarkastelun kohteeksi otettu pienempi
dlue. Senkin tutIrmrnen anraa viitteira asias.
ta. Alajarven paluusiirtolaisuutta
ja kiinteistdkauppola
tutkimalla ja keskenean vertaa-
malla on saavutettu aika mielenkiintoinen
tulos, jokd sdmalla on yhdenmukainen esi'n.
Woldemar Backmanin lvlunsalan osalta saamaan
tulokseen.35 Se kerroo, miteD paljon
'1896'1S10
palanneet siirloiaiset hankkivat
maakiinteistdia Alai6rveltS. Palanneita oli
noin 14 o/o Amerikkaan l;hteneista. Hautamden
mukaan '1890'1907 palasi n. 8 9/o. Tulokset
vastaavat melko pitkalle, joskaan ei
aivan teysin, Keijo Virtasen laskelmia paluusiirtolaisuuden
osuudesta siirlolaisten koko
maarasIa.""
lvlaatilojen omistaiien vaihdokset lisaantyi'
v;t AlajArvellii kyseisene aikana, joskaan liseys
ei ollut nopeaa, ja se ajoittui kauden
viimerselle viisivuotisjaksolle. Palanneiden
siirtolaisten ostamien tilojen osuus kaikista
kaupassa olleista tiloista ei ollut kuin 16.7 %.
Palanneet ostivat tiloja enilen vuosisadan
alkuvuosina. Syykin on ilmeinen. Paluu oli
silloin vilkkainta ia kauppoja tehtiin v;hemman-
Suhteellisiin osuuksiin vaikutta myds
kaupan kohteena olleiden kainteistdien laatu,
sil16 esim. 1906-1910 myytiin pereti 31 pals'
tatilaa, mutta entisistd siirtolaisista ostaiia
oli vain kaksi. Jo5 verrataan Amerikasta palanneiden
ostajien mdara3 kaikkiin palanneisiin,
saadaan tulokseksi, ettd 1896 1910
Alaiarvelle takaisin tulleista 22.6 o/o
hankki
itselleen tilan. Munsalassahan oli lilanosta
jien osuus kaikista palann€ista Samansuurutnen,
joten Alajdrvelte saatu tulos luntuu
luotettavalta. Se poikkeaa kuitenkin aika
paljon Toivosen Ja Virtasen tuloksista.3T
Ostajien osuus palanneista vaheni jakson
kuluessa. Syyt ovat saattaneet olla seka
maanhinnan nousu ett. rahoien vdheneminen.
huudatuspciyte kirjojen, joita tdssii on
L-Lain
Amerikasra palanneiden tilanostol AlajArveila
1896-191O
38
1896 1900
1901,1905
1906- r 9r 0
Palan Omista- Palanneita
ian neita
Lm va,h. osrajia
doksia Lm
Ostajia
%
palan-
noista
77 155 18 23A
1 53 31 24.6
180 25 20.2
22.6
kaytetty lahteene. perusteella on vaikea
paatelld ostajien sosiaatista asemaa, koska
ostajiksi yleensa merkittiin talollinen, Ostajien
sosiaalisen aseman selvitys taas olisi
keino tutkia, hankkivatko tiloja sellaiset ryhmet,
ioilla ei ollut maata ennestdin, ldhinnii
irselliser, m;kitupalaiset ja sellaiset talollisten
pojat. jotka perinn6njaossa jdivbr osattomiksi.
Karkea selvitVs kuitenkin osoittaa, etta
Amerikasta palanneista ostajista liihes 14 %
oli itseflisie, vajaa 4 o/a torppareita ia noin
78 % talollisia. Tilannetta valaisee viela
enemmen se, erld yli 42 % palanneista itsellisiste
oli kiinteist6n hankkijoita. Niiist6 liihes
joka toinen oli hakenut tilanostoon tarvittavat
varat Amerikasta.
Ne siirtolaiset, iotka palattuaan hankkivat
itselleen talon, olivat varsin nuoria, silli ostajista
noin 40 % oli alle 3o-vuotiaita. Yleensikin
Amerikassa viisi vuolta tai vdhemmin
viipynerta olr yli 80 % Alaiarvelle paianneista,
mika on selvasti suurempi luku kuin mis.
sean Virtasen tutkimassa kunnassa.39 YIivoimaisesti
suurin osa (65 %) maatilan nanrkijoista
oli viipynyt retkellaen 3-5 vuotta.
Toivonen on laskenut. ettA hyviinii aikana ja
tarkasti eleen siirtolainen pysryi seestemiian
noin 1500 markkaa vuodessa.40 ,u xun
Alajarvelle keskimdereinen tila maksoi'1896-
1910 hieman yli 3 000 markkaa. saattoi
hinnan sa;stdd kolmessa vuodessa. Olihan
siirtolaisen maksettava matkakulunsakin.
Alajarvel;inen hankki tilan 34 vuodessa,
miki vastaa melko hyvin sita tietoa, ette
palannut tilanostaja oli oleskellut Amerikassa
neija vuotta.
l4
19

Siirtolaisuuden maanlaheisiin vaikuttimiin
viittea myds se selvityksesse esiintullut asia,
jgta tosin ei ole voitu viele lehdetiedoilla
dokumentoida, etta monet tilat sailyivet
suvun hallussa vain sen vuoksi, etla rnonet
talolliset kykenivet Amerikasta hankkimillaan
varoilla selviytyme6n veloistaan. Lyhyesse
esityksesse ei mydskedn ole voitu
puuttua siihen seikkaan, etta siirtolaisuus
on ollut yhteydesse yleisen mobiliteetin
liseantymisen kanssa. On ehkd liikaa tehdennetty
Jdrviseudun tapaisen alueen vaeston
1. Toivongn, Anna-Leena, Etela-Pohjanmaan val
rameren takainen siirtolaisuus 1867-1930.
Helsinki 1963, s. 16 17.
2. Uusinta Suomessa suoritettua Amerikan siirtolaisuutta
koskevaa tutkimusta edustavat le
hinn6 Kero, Reino, Migration from Finland
to North America in the Years between the
United States Civ,l War and the First World
War. Vammala 1974; Vi13nen, Keijo, Sette
lement or Return. Finnish Emigranrs (1860
1930) in the International Overseas Return
Migration Movement. Helsinki 1979.
3. Tasta Wester, Holger, Innovarioner i befolk'
ningsr6rligheten. En studie av spridningsfo.
lopp i befolkn;ngsr6rligheten utgaende frAn
Petalax socken i Osterbotten. Migrations
studier I 2. Stockholm 1977.
4. Vaasan lraakunta arkisto (VMA), Liibninkanslian
arkisto. Passiluetelor ko. ajalta. Lappai:irven
kiintiodn sis?iltyviit 1870'luvun jelkipuoliskolle
saakka evijarvelaiset ja kuusikym
menluvulla suuri osd kortesjdrvelai!isla.
5. Evijarven kunnan arkisto (EKA), Kuntakoko
uksen arkisto. Kuntakokouksen poytakirjat,
ptk 24.1 .1815.
6. Tiedot keretty passiluetteloisra 1879-1891,
VMA, L;6ni,rkanslian arkisto.
1. Passiluettelot ko. aialta.
8. VMA, Kuortaneen kihlakunnan Kruununvoudrn
drkislo. Vuodentulole' tomus v. 1899
9. Esim- VMA, L;aninhallitus, laaninkanslia
Gkd, (tjlasto lunastetuista vuokra,aJueisra
10.
20
VMA, Kuortaneen kihlakunnan kruununvou
din arkisto. Vuodentulokertomukset, Lappaj6rven
ia Alaiarven nimismiesren kertomukset
mainituilta vuosilta.
paikallaan pVsymista viime vuosisadalla.
Asiaan tarkemmin puuttumatta voidaan
kuitenkin huomauttaa muuttoliikkeen io
1800-luvun alusta lbhtien olleen j'onkinmoista
j;rvialueen siirtolaispitejissd. Kuriositeettina
mulld kuvaavdna esimerkkin; marnittakoon
l\4almin kauppahuoneen t6issa
Pierarsaaressa io l830.luvulld k;yneen monid
"ylamaapit;j:jleisia", oli totutru liikkumaan
sangen varhain merenrantaan. Siitd oli ehke
helppoa nousta laivaan.
11. VMA, L:i?jninkanslia, passiluettelo vuodelta
1902; 1902 la 1903 kutsuntaan velvoiteltuja
nuoria miehie meni Amerikkaan kumpanakin
vuonna 26 henkea. Viimeksi mainrrruna vuonna
kutsunraikeisien osuus siirrolaisista oli pe
reti 55 %, katso Laukkonen, llmari, Kortes
j6rven historia. Vaasa 1966, s. 232.
12. VMA, Kuortaneen kihlakunnan kruununvou
din arkisto. Vuodentulokertomukser v. 19O5
ja 1906.
13. Tredot saatu SVT, XXVlll. Siirtolaisuustilasto
1 15. Apuna kaytetty ja vuod€n 1892 luvut
kokonaan saatu Valt;onarkistossa (VA ssa)
olevdsrd siirroldi"rild\ton alluperaismdrer.dd
14. Ke.o 1974. s.211 232.
15. Toivonen 1963, s. 113.
16. Lehtimaen kunnan arkisto (LKA). runnanvalruuston
arkislo, ptk:t 1921, ko. vastaus;
Myds Vallinmaki, Aaro, Hiilipiirtoja Lehrimaen
kunnasta ja seurakunnasta 1929, s
4445.
17. Kdrso Kero 1974,s.59 p 131 etee^parn.
18. VMA, Kuortaneen kihlakunnan kruununvoudin
ark., Vuodenrulokertomukset, Alajbrven
pairin nim;smi€hen vuodentulokertomus v.
1907.
19. Katso Kero 1974, s.63.
20. VMA, Labninhailituks€n arkisto, laeninkans,
lia, passiluettelot ko. ajalta; VA, Tilasrolllsen
paatoimiston ark.. Siirtolaisuusrilasro 1892-
93.
21. Kero 1974, s. 91 92, 98.
22. Keto 1974, s.92.
23. SVT. Vl Vaeslotilastoa.
24. Alaqven seurakunnan arkisto (ASA) ja Korlesj.ven
seurakunnan arkisto (KSA), Vaki
lukutaulut ko. vuodelta; Hautamaki, Aulis.
Elela Pohjanmaan JArviseudun Amerikansiirtolaisuus
1872 1917. Suom. hi5r. pro qradu_

JY 1981, s. 32 ia liiie 7 Hautamaen ryo val 36. Virtansn 1979, s. 62, 66; Haur.m;ki 1981,
mistui taman artikkelin mentya jo p3inoonl
s. 105.
25. Luvut Hautamaen 1981, s.38 mukaan; uoki
tuksen erilaisuus johtuu kaytetyiste lahteista.
37. Kdtso Backman 1945, s. 32. Vrtasetta 1979,
s. 195 noin 32 % ja Toivosella
26. Toivonen 1963, s. 40.
21. foivonen 1963, s. 40-41 .
24.
38.
39.
'1963, s. 189
noin 4/5 palanneista sijoi i rahansa maara-
VA, Tilastollisen paetoimiston arkisro. Sii o-
Tiedot saatu Alajirven h€nkikirioista {Vl,,4A),
siiriolaistilaston perusmareriaatisra {VA) ja
29. Kero 1974, s.82.
Alajarven kihlakunnanoikeuden p6ytakirjoj6n
30- VMA, Laaninhaliituksen arkisto. Lii:ininkans,
lainhuudatusasiakirjoita {Vl,4A, Ataibrven
lia, passiluett€lot ko. ajalra; VA, Tilaslollisen
tuomiokunta), Ne on kerennyt ja seminaari-
paaloimiston arkisro, Siirrolaistilasio.
esitelmdssbin esittanyt yo Rauno llvespakka
31. Toivonen 1963,5.41{3.
JY.
32. Toivonen 1963, s.45.
Virtanen 1979, s. 81. Hautameen 1981, s.
33. VMA, Kuortaneen kihlakunnan kruununvou
107 mukaan 1894-1901 palanneista jerviseu.
din arkisto, ko. pitajjen henkikirjat.
tulaisista 73 % oli oltut Amerikassa alte 5
33.a Hautam6ki 1981, s. 45,47, 50.
34. LKA, Kunnanvaltuuston pdytaki'jar, ko. vas- 40. VMA, Alavuden tuomiokunnan arkisto. Ala-
laUs tredusteluun,
iarven kdrajakunnan,ainhuudaruspdyrik;rjar
35. Eackman, Woldemar. Emigrarion f.ln Munsala
Socken- Helsinkr 1945, s.32.
i901 1910;Toivonen 1963, s. 146.
Emigration trom the lake district of southern
ostrobothnia
The lake disirict compoeed of seven southern
Osirobothnia rural municipslities (E!ii:r|vi, Kortestarvi,
L.ppajarvi, Aiajarvi. Vimpeli, Soini and Leh
timaki) has remained a peripheral target of emigratlon
research, for largely economicgeographical
and ethnological reasons. The population drain on
cerlarn of the parishes localed in this dlslrict,
nolablv Al€jarvi, Koneslarvi and Evit.rvi, however,
has been as h€avy proportionately as rhat on the
South Eothnian parish€s famous for overseas
emigration aclivity.
Emigrallon out of the lake disrrict srarred at a
very early srage, betng de.ected at li.st ro s1.
Petersburg. Sweden and ev€n norrhern Norway.
This migraiory movemenl, like that which after
ward headed for America, appears to have srarted
in the lake district communities at nearly lhe same
time as in the nerghboring Swedish language
parishes. ruch as AhravA. Teerij,rvi, Purmo and
Jepua- The linguistic boundary did nor rhere
tore m€an very much, Th€ lake disrrici and its
Swedishlanguage neightro.ing parishes iogerher
tormed a hrnterlanci of emisralion, which was
infecled by rhe "Amencr fever" al a retarivety
d,F dJrp. tr irrs hi,. u^ril rhp r880\ '^" rI9r,
irn! dverse.rs became ihe rage. The mrgra(ory
srp.,n ,e.,hpd r\ he ve\r ,low i- rh. 'pqion
in rhe early 1490s a d conljnued al J heavy
volume through the turn of th€ century into the
middle of the next decade. Eetween the 1880s
and th€ outbreak of World !!ar I, nearly 13 000
migrants lefr rhe lake district ro serite in America.
Of this nLrmber, 14 16 % .eturn€d to the Otd
Country.
Tenant farmers, smal' holders and dependet todgers
accounted for ^eatly 37 o/o of rhe emigrants. This
ligure considerably exceeds the ratio of the total
p

Jacob W. Heikkinen
soME REFLECTIONS
ON THE WRITING OF
THE HISTORY OF THE
FINNISH EVANGELICAL
LUTHERAN CHURCH
(Suomi Synod),USA., 1890-1 962
ls Church history history?
This work is a piece of Church history. But,
someone might ask: ls Church history really
history? lt is not something total different
trom other history. an "ethereal", spiritual
entity, that cannot iit into usual historical
categories and be subject to critical exami
nation? Does it fall outside scholarly ettenl'
ion?
The answer to these kinds of questions is a
simple one: Church history, rigidly investacated
and honestly written, is no differenr
from any other kind of history. The same
standards prevail there as they do in anv
area of human historical activity,'piovided
we proceed on the assumption that the writing
of history is a communication of human
experience. a recreation of "the past in the.
present '.
For this enterprise the following requisites
are of first importadce: a) to give a basic and
a full a picture as possible of real people, b)
to point out the process oI chage in the
events (avoiding getting stuck on separate,
22
static events), c) to emplov instruments of
"logicat adequacy" and coherence, learning
from the fields oI lingvistic analysis and
literary structuralism to represent human
reality in its communal character,
There are, obviously, distinctive elements
in all areas of the historical knowledge of
man. There js hinory ol music, there is
history of science, for example. To investigate
the various fields of musical history
presupposes that the research possesses to
some degree a musical ear, for instance in
dist;nguishing Sibelrus' orchestral sonoritres
from those of Haydn. To gain a perception
into the field of the historv scientificthought
does require from the invesl€ator a cdpasrtV
for logical distinctions. Likewise, the com'
posing of Church history comes realistically
for a person who has some affinity with the
phenomenon of the "varieties of religious
expefrence" (to borrow a pharase from the
American philosopher, William James), than
it would appear to someone who clajms a
total insensitity to the Church's purpose
and dynamic (although he at same tame
might claim an extraordinary objectrvity for

eing distant and far away the Church -an
objectivity that becomes highly suspect as
another from of in5ulated subjectivity).
The urgency {or immediate action
There is an urgency to labor during these
very years with the issues of F innish American
Church history. The reasons are several.
The only effort toward presentig a comprehensive
account is now 70 years old, hamely
V iliami Rautanen's "Amerikan Suomalainen
Kirkko". Only partial works have appeared
in recent times, a formative history of the
Suomi Synod, the yearbooks of the several
churches, annual "kalenterit", some histo'
rical approaches for explaining the "Laestadian"
and the "Kansalliskirkko" expe'
riences. The urgency to spur the investigations
also arises from the need for compe
tency in the employmen( o{ sources,
allow me to state that there has occurred
some distortion in the usage of Church
related historical materials. The use of
sources requires a command of the Finnish
language; capability in this respecy is rapidly
diminishing among Finnish Americans despite
a growirE interest in searching out
their roo1s. A penetration of the available
texts demands not only a working ability
with the Finnish language. but also an ear
lor American Finnish as well as for "Finglish".
"Finglish" ! How did this term originate?
A digression may be pardoned at this
point, because the answer to this question
belongs to the Suomi Synod tradition. You
find the term "Finglish" in H. L. Mencken's
masterwork on the dictionary of the American
language. When N4encken was working
on his project he wrote lo the editor of the
"Amerika n Suometar" requestinq informa
tion on the language ol the Finns in America
John Rantameki was the editor. He discuss'
ed this problem with Martti N isonen, leacher
of music and composer at Suomi College,
Hancock. Michigan. Nisonen spun the term,
"Finglish". From my student days al Suomi
I recall the fun we had over this new word!
"Teamwork" the solution for complex
problems
The study of Finnish American "church
histories" is a wide, complex field, shot
through with paradoxes. Once the usual
generalizations are dismissed, and the ground
broken through source stud ies. there emerges
a challenging landscape. The foundation for
this research only can be laid by teamwork
that addresses itself to the investigation of
rhe distinctive elements in the life of the
Finnish American churches in the context
of their social-political{eligious rootage
in Finland. In other words, the joint enterprise
requires the efforts of both Finnish
and American scholars laboring over
an extended period oI time ;n form of
cooperative seminars. Such a plan. fortunately,
is already receivirE attention. The
Section of Contermporary Church History ot
the University of Helsinki has already
produced several signif icant papers engaging
the American experience of F innish Christia,
n ity.
The strange, utterly untrue notion still seem5
to hover over mindsof manylhattheChurch
of Finland "planted" the SuomiSynod, that
it established an autocratic base in America,
extending its rule. The historical evidence
precisely indicates the conrrary. "Official
F inland" toward the end of the l9th. century
looked with cool eyes across the ocean toward
its own children and kinsmen. The
thorough study, carried through almost a
decade 1889-1898 known as the "Emigrat ion
Ouestion"l tor the cause and cure of emigration
primarily to America, contains but
two recommendations for providing teachers-pastors
to work among the emigres.
These came from the governor of Waasa
and the diocese oI Porvoo (Swedish). An
incredible non,understanding of the motives
that led some emigres to form their congregations
and 10 build church structures with'
out any cerlainty regarding the availability
of pastoral leaders the followirE statementl
"The motive for establishing congregations,
for building churches and hiring ministers
23

from "kunnian himo". vair€lori ousness
for they do not wish to be inferior to
others" (this text from the report of the
Kuopio diocese. undersigned by the bishop.
chairman Gustaf Johansson and four others).
- Egually absurd, but more positive, is the
frequently used explanation to the effect
that the emigrants established congregations
becaus€ they were "accustomed to going
to church". The effort that it took to work
toward forming a congregation, to sacrifice
for it, to build a sanctuary and to maintain
it, without any support from the outside is
not accomplished by force of habit. An
emigrant by force of habjt and social desire
found his way to a saloon, to drink, but
not toward the thankless task of building
a church, Some may have been neurotic
conformits, bui the phenomenon of sprouting
independent churches across the wide
USA requires atat mote potent explanation.
Shcep without a shepherd
"As sheep without a shepherd" suggests a
picture that held through for a long period
of time In th€ lite of F innish emigres to
America. Two documents, the first from
1867, and the second trom 1873, say somethirE
of ihe unfolding of the church,life In
Ouincy {Hancock) a Scandinavian Evangelical
Lutheran congregation came into beirE
in summer of 1867, some three years after
the arrival of the first contingent ot Finns
from northernmost Norway. Ruiia, as recruited
workers in copper mines. The minutes
{preserved by the Finns in the archives of
their Hancock conqreqation) indicate the
cooperation of three nationality groups in
its formation: Swedes, Norwegians, and
Kvener, the latt€r referirE to the Norwegian
Finns. Beside the Norwegian preacher at
the services stood a Finnish translator.
The second document that played a crucial
role in initiating an interest in Finland
regarding the desperate needs of the Ameri
can Finns is a lorE, 12 page letter from a
Norwegian pastor who had served the
24
Pastori A- E. Backman oli ensimmainen Suomesta
3merikansuomalaisten keskuuteen saapunut pappi,
l-liin saapui syy5kuun 10. parvan6 1876 ja otti hal
tuunsa Ouincyn ia Calumelin evankelisluierilaisren
seurakuntarn hoitamisen. Pastori Backman oli var
sinainen tienraivaaja Amerikansuomalaisen evankel;sluterilaisen
kirkon historiassa.
The first pasrorifrom Finland Alfred E. Backrnan
arrived in Seplember 10, 1876 and took care of rhe
Lutheran congregations in Ouincy and Calumet-
Pastor Backman was a pioneer in the Finnish
American church history.
Copper Country Finns, H. Boernees. In
writing it he was actually a spokesman for
Finns. No one knew to whom to send it in
Finland- They intended the letter for the
Mission (Foreign) Society, but did not know
its location nor itspresidingofficer. Roernees
sent it to a person of whom he kne\,1./ only bV
hear say, J. P. Tiberg, in Kjaafjord, Norway,
requesting that he send it on to Finland,
pleading {or a pastoral leader who couto
work with the Finns in their own language.
Tiberg tonaarded the letter to Turku, to a
certain acquaintance, who again sent it on
to its destination. the headquarters of the
lvlission Society of Finland in Helsinki. This
letter is preserved in the archives of the
Mission Society. The letter sent in June
1873 was discussed by the Board of the
Society in late November. No help was
available, but the letter would be kept in
"good memory". Further requests2 came
for copies o{ the Bible, for spiritual literatu,
re, and for a pastor. Almost three years later,
in September of 1876, the first pasto. from

I
I
Jt
Ourncvn kirkko (Hancock)
Jo aikaisessa v6iheessa kaipasivat amerikansuomala;set iumalanpalveluksia
ja sa6nD6llisle seurakunnallista elam;a
karkkoineen, pyhakouluineen ja opettajineen. Ouincyn kaivoksille Hancockiin porustDttiin v. 1867 notjataisten,
ruotsalaisten ja suomalaisren yhteinen seurakunta, iota on pidetteva suomalaistan ssurakuntain alkuna
Church at Ouincv. Hancock.
At a very early stage the Finnish immigrants in America needed a religious services- In 1867 at the Ouincy
^rines, Hancock, lvlich., there was founded a common congregation of the Norwegians, Swedes and Finns.
This was a starting point of the Finnish church in America.
Finland, A. Backman arrived in Copper
Contry, his travel having be€n paid for the
Finns who called him, and who pledged
their support.
Outside of Finland, there has been, and is,
only one Finnish born institution of higher
learnirE, the Suomi Colle{e. lt was supported
neither by state texes nor by Big Business,
but through the voluntary contributions of
the "proletariat" membership of the Suomi
Synod. The total given for an educational
cause rises into the millions dollars from the
purses of so called ordinary people for their
college during the life time of the Suomi
Synod (1890-1962).
The "twin birth" of Suomi Synod and Suomi
College
How was Suomi College born? Was it founded
as an afterthought tollowing the est3blishment
of the Suomi Synod? No.
The story can be told in this way. At the
time of the creation of the Suomi Synod
(March 25, 1890) - in the envisaged functioning
of a unifying ecciesial body - appeared
a unique projection oJ a commitment to
found a school, "Opisto", a place of lear,
ning.3 This idea was in a state of pure beirB,
fr€ee of any association with a place. without
a name, lt was clear to all that pastoral
leaders had to be trained by the Synod
itself, and that education belonged to the
essence of their Finnish culture. There
took place a twin.birth of the SuomiSynod
and its school. The prime root of the school
becomes visible in realizing thet the exception
of certain persons, the attitude of the
clergy of Finland was hardly sympathetic to
the emigre movement to America. Pastor
J. K. Nikander. while preparirE to go to
America met sharp criticism tor his decision,
Recalling that climate of opinion. as Presi,
dent of Suomi College he wrore in 19061
"l still remember how sometimes prior to my
leaving for America at the end of 1884. a
certain respected colleague in Finland in-
25

I
7-a
;:1
1-r,
):
Ensimmbis6n v. l89O kokoontuneen suomalaisen kirkolliskokouksen osanottarat, Calumet, Mich.
Participants in the first Finnish Synod of the church, calumer, Mich., 1890.
Jooseppi Saimu A. A. Pajari J. J. Hoikka K. L. Tolonen He kki Helnonen
lsaac Niva
Alex Leinonen Carl A. Silfven
E. V. Wennberg H. Sarvela
J. V. Eloheimo J K. Njkander Kalle Sillberg
E. V. Lund
J- F. Erikson N. A Lempee
N iilo Majhannu Tuomas Suni Olli Rousu J. H. Jasberg Antri Johnson

S!omi-Opisto aloittl toimintansa Hancockissa (Mich.) syyskuun L peivanb 1896 Suomi Synodin eli Amerikan
suomalaisen evankelis-lut€rilaisen kirkkokunnan alullepanemana. Vuonna 1900 opisto sai oman punaisssta
hiekkakivest:i rakennetun tatonsa, jota on jelkeenpbin useaan otteeseen laajennettu
The Suomi College started at Hancock, Mich., S€ptember 8, 1896 iniriared by the Suomi Synod or th€
Finnish Evangelic-Lutheran Church in America. Since 1900 the College has a house of its owh buitt of red
sandsione; later the buildings of the College have been €xtended s€veral times.
directly made the matter of establishing a
school among our emigres a significant
matter. I had no idea at that time of beco-
ming involved in activities leading to the
creation of such a school. In his own way
he opposed the emigration ol pastors to
America for the reason that there was a
shortage of ministers in Finland. Having
questioned
him, how then could the emigres
have pastors unless they were sent from
Finland, he replied: Let them build their
own school in America for training pastors.
To his reply I had a ready answer: But, that
kind of a school needs educated men for
teachers, and for that reason it is necessary
for a certain number of pastors to go to
America. This kind of an idea I can now
identify as a sproul {rlu) Ihar was in my
mind belore leaving for America, which
L/nder the force of necessity compelled me
against my own will to share with others in
its realization."4
-l
This "neagative impulse" from Finland
received a positive charge through Nikan"
der's experience in America.
The story ot the Suomi Synod - as well of
all Finnish American church bodies - is the
answer to the question: What does happen to
a religious Tradition in a land of total political
and relig ious freedom?
1. EmigrationstrAgan, foredragens b€tankande
1898 n:o 10, 1898.
2. Letters from abroad received by the Director
of the l\,4ission Society. Helsinki. The Arcnrves
of the society. Box E ab 1.
3. Minutes of the con$ituting convention of
rhe Suomr Syaod. Md'ch 25. l89O Suomi
College Archives, Suomi Synod section-
4.
Suomi Cellege Album, tenth anniv€rsary cele'
bration, 1906, p. 11.
27

Seminarium fdr
Hanaholmen
TIEDOTUKSIA
migrationsforskare pe
Pe Hanaholmen i Esbo anordnades den 9. 1 1.1 1 .
1981 €tt om13ttande seminarium fdr migrations.
tortkarp. Moters (ema var ' Invdndra'mrnorrrete'
och demokralisk torsknrng . Semrnariet ano.dna
des av Rikstorbundet Frnska Foreningar i Svprge.
Fran de andra nordrska ldnderna deltog flera Jors'
kare, som sJalva hade invandrarbakqrund. lsrrl
dppningstal pbpekade undervisningsminister Kalevi
Kivistd att seminariets ridpunkt ar intressant ur
finiandarnas svnpunkt. Under de tidigare mdtena
har Finland haft migrationsfdrlust. | 6r tycks Fintand
fa ett migrationbverskort p6 5 000 personer
fdr forsta gangen pe sju er.
Det hdlls mAnga inrressanta foredrad iseminariet.
Forskningsassi6tent M3rkku Peura fr6n Stockholms
universitet pepekade, arr hittills har minoritetsfors
kning qtorts narmaste pe bestallning av myndighelerna;
!ndersokningar har ulfdrls for nagor
sarskilt syfte. Enligi honom borde anoeren av
teoretisk forskning okas- Se kunde man f:j d,up
g6ende uppgrfrer om minoriteter. Han beionade
ockse atl invandrarna borde fa bidra till under
sdkningarna som handlar om minorireter.
Professor Nikolinakos frAn universiteter i Aten
loreslog I sirt 16'ed'dg. d r inva^d,rrnd nJr 5rnd
m:l g€nom politisk radikalisering. Hans 6sikr€r
grundade sig narm3st pA erfarenhet€r fren N'lellan
Europa. De mellaneuropeiska minoriteternas lev
nadsforh;llanden skrlter sig tydligt f16n de som
finns iSverige.
Sem;nanet delades i m:nga arbetsqrupper. Arbers
gruppen'lnvandrartorsknrngens metodologr' drsku
ierade demokr arisk lorskning.
Fregan om riemokratisk merodologi dr nasran lika
svar som fregan om demokrdtisk velenskap ctver
huvudtaqet. M6nga lyckre all meroderna 5r naigot
mer beqransade, dvs. sj;lva redsk.ipen vi anvander
i v5ri arbere. Viktiga melodologiska problem rar
sig uttryck bl.a. i de svairigheter {oiskare hdr att
diskutera med vniandra. Del ir larrdre art andlysera
de konflikter rom uppsiar len dialog meilan
forskare och beslutsf,rriare 3n de som uppst;. I
28
dialogen mellan forskarna. Det br inie l;ti att
skilja pA det fall d:jr vetenskapliga argument anvends
som slagtran I en invandrarpolitisk debatt,
och de tali dar invandrarpolitiska iiqument an
vands som slagtran i en vet€nskapliq debatt.
Grupp€n tyckte att man inte siledes kan ge en
entydig definition p6 metodologin .nom demokralrsk
Invandrarforskning. I gruppen beh3ndlades
ocksit of fentlighetspr,ncipen och to,skarelik. Grup
pen ryckte, att alla forsknrngsproblem Inre kan
behandlas p: ett sE allmant plan. och ari det ocksa
lrnns resultat som kan vara obekvama alr ra del i-
Trots att drsk!ssronen ofiast 9all1 obekvbmlighet
fdr statsmakten och beslutsfattarna, kan resultaten
ocksd vara obekvema for invandrarna sj,lva. Fra
gan uppslod dA om moralen iatt undanhSlla
sadana resultat. Man kan presentera sin forskning
pA olika satt, varvid forskaren sj€lv h.1r ett stort
ansvar fdr resultaret,
En annan grupp diskuterade Invandra.fo.sknrngens
organisarion och resurser I gruppen drskurerades
ockg, 3rr forskningen ska ske I huvudsak pa
unrversrrersinstitutioner under oppna forme. och
rult in\vn Den ulvec!ling rill Lenlrdlrsclron irv
besiul som har skett under senare rlelen av 70
raler uppfattades som negativ. Der sb,skrlda forsknirgsin)
irur sorn pldneras till Uppsdld rr.verrirer
meste avvisas. Det skulle enligr gruppen leda rill
koncentration av forskning till en enda insritution.
Detta kan leda rill att t.ex. ett enda syns;tt elter
paradigm skulle vara herskande iinvandrar- och
minoritetsforskningar. Der skulle tr bo,r mdjlig,
harernn d|| hed'ivd fo !lr,ng pd o'rkd Ln've,\,.er)
,nstatutioner som i dag ar faller och mrnsk.r ockse
olu,dl,lmen I Invdndrd' lor s\n,nqen Mrq's'1gn'n."
tul€t I Abo namndes som e(t exemp€l pa err sepa-
.at,nsrir!r for.y\igralionsJorskning.
I semrna!ret fores ogs sponlanl ranken om {astare
samarbete mellan nordiska torskare. For delra
sylte grundades en arbersgrupp,som lrck rill upp,
g'lr drr q'u"dd en fo'en,ng lor nord,5l,, m,no,:'er5
forskare. Samarbete pb dena omrilrle ar mycker
vikrrgr. .J?j annars minoritersforskningen kunde
spirttras. A anclra sidan beframjar en s.jcl:n forening
nordiskr samafbere och koordinerJ. mino'irets
undersoknlngen i Norden.
rsm,J Soderling

Siirtolaishistorian tutkiioiden sympolium
Krakovassa
lvarraskuun 9-J1. pna 1981 jarjestettiin Krakovassa
valtamerlentakaiseen muuttoliikkeeseen kohdisiunut
siirrolaistutkijoid€n symposium "Emigrdtion
from Northern, Central, and Southern Europei
Theoretical and Methodoloqical Principles of
Research'. Ohielmadn kuolui l9 valmistetrua
esitelmd6, joiden pitajist6 kahdeksan oli Puolasta,
kaksi Unkarista, kaksi Juooslaviasta, kaksi Yhdysvalloista,
kaksi Saksan Liittotasavallasta, kaksi
Ruotsista s€kb yksi (allekirjoitranur) Suomesra.
Symposiumin teeman mukaisesti esitetmet keskittyiv?it
siirtolaisuuden ia etnisten ryhmien
tutkimuksen teoreettisiin ja merodisiin kysymyksiin
historiantutkimuksen kannalta. Vilkkaan keskustelun
kohteeksi kohos; vertaitevah kasittetytavan
entista voimakkaampi korostaminen tutkimuksessa;
siksi teorianmuodostukseen, yleistyksiin ja
rakenteisiin pyrkiva tarkastelukutma on terkee
myds historiallisessa tutkimusotteessa,
Metodisella sektorilla kiinnitettiin 6rityisle huomiora
ns. p€hmeiin tai kvalitatiivis€n mat€riaalin
entistd suurempaan kayttbdn. Katsottiin, ette se on
tJh6n asti ie.nvi liian vahiiiselle keyt6lle ja arvostukselle
etnisten ryhmien rutkimuksessa. Altekir,
joittaneen esiteim?j "The Use of OratTest;mony in
Konferens om Stervandring
Oen I1-14 november h6lls iRom €n Konferens om
etervandring i och till Europa. Konferens6n var
den forsta i s;tt slag och organiserade ggmensamr
av Internationella Socaoloqfdrbuodet {lSA) och
Centro Studa Emigrazione. Delvis hdrfdr var dat
framfdr allt Stervandring€n till Medelhavsomredet
som framst behandlades. Under konferensen
framkom emellertid mAnga synpunkter av mera
allman art som kan ses rett oberoend6 av varifran
och vart Stervandringen sker. PA grund av tidsbrist -
val m:rnga toredrdg och presentarioner Inom en
alltfor begrensad tidfick man en n6got diffus
bald av manga forskningsresultat och plansr men
med ianke pe att konferensen var d€n fdrsta isitt
slag var den bede lyckad och givande. C. 80 fors
kare och endel administratorer och b€slutstattare
deltog ikonferens€n.
Aterflyttningen rill Finland behandtades i fcjredrag
av Thomas Hamma.. Keijo Vi.ranen och
!ndertecknad- Lyckliglvis lick vi mera rid litl
v6rt forfogande an m6nga andra och kunde dar
ror ocksb n6gol mera ingiiende betysa den his
loriska och den akluella :irervandringen ritl Fintand
P; sa satt kanske ocksd inrressel hos lorskare fran
mera jvl,gsna lande. lor fdrh6ttandet Sverige/
Historical Dgmography: Th€ Cas6 of lvligration
History" osui suoraan tdhan ong€lmakentt:an.
Muisritiodon, suullis€n historian lisaksi te.s: yhteydesse
oli mm. esildma kirj6iden keytdmahdollisuuksista
siirtolaisuustutkimuksessa.
Muissa esiielmisse pohdittiin esim€rkiksi eri tyyppist€n
muuttoliikk€iden suhdetra roisiinsa sek;
tydvaenluokan valtamertentakaista siirtolaisuutta.
Kansallisuuksittain symposiumin esitelmat kohdistuivat
lehinna puolalaisten, unkariiaisten, italialaisten,
jugoslaavien, suomalaisten, ruotsalaisten ia
slovakkien siirtolaisuuteen.
Esitelmat oli etuka'reen iaettu osanottajllle, ja kun
varsinainen puheenvuoro oli vain kymmsnen
minuutin mittainen, iei aikaa hyvin vilkkaalle k.s,
kustelulle, mikb puolesraan osoitrautui hed€lm6lliseksi
tydskentelytavaks;. Kokonaisuutena puolalaisen
prof. Hieronim Kubiakin {Universytet
Jagielioriski) johdolla ierjesterry kokoontuminen
jSlti posiriivrsen vaikut€lman. Symposiumin r6ema
"pakotti" osanottajat verrail€viin ja yleisl6viin
kannanotroihin, joten ne hyodyttivAt kaikkia.
Samalla ne herettivet aiatuksia, joiden edelleen
kehitteminen on haastava tehtava s€k5 mukana
olleille €tta yleensA siirtolaishjstorjan ia ernrsren
ryhmien tutkijoille. Symposiumin esitetmat on
neet tarkoitus myohemmin julkaista.
Finland vdcktes, vilker kan resultera ifruktbarr
forskningss€marbete.
Rent allmant kunde man uncl€r konferenssn
konstatera att orsakerna till aterflyrtning, liksom
problemen isamband med s6dan flyttning, istor
utstr?ickning er likartade. De ut- och inftyttningslendernas
socto€konomrskd sturkturer niirmar sig
varandra kanns en ererflyttning int€ mera ekonomiskt
lika betungande som tidigare. Samtidigl
bdrjar m6nga aspekrer av livskvaliteton, sesefil
kultur, spr6k, barnens utbildning och slektskaps
fdrhellanden, dra emigranterna tillbaka, d5 en viss
grundtrygghet bdriar bli forverkligad ocks6 iut,
flyttningslandet. Harvid spelar det givetvjs en stor
roll vilken invandringspolitik de olika mottagarlendefna
bedrivit. Och vid sidan av ett socio
ekonomaskt nbrmande er historisk och goografisk
narhet mycket betydelsefull. Under konferensen
behandlades t.ex. tve mycket otika f6rhe ande
{utan att dock jamforas) Fintand/Sverige och
Turkiet/Vdst-Tyskland. Der ar klart att orsaker
och foljder (fdrs emigranterna, f6r forhallandet
mellan landerna osv) i s6dana fall kommer €rt
avvika myckei frAn varandra ocksa om upplevelserna
tdr enskilda individer kan vara
och k?innas ratt likadana.
Under konJerensen framfordes synpunkten atl
29

utvockling€n av forh6llandet avsandarland/mottagarland
- hastoriskt, ekonomiskt, socialt och ocksE
kulturellt mera borde studeras i migrationens
ljus, dvs hur mag.arionen har pSverkat detta fiir
hSllande och vad cl6t isin tur har betytt f6r flyttar
na, b6da inflyltare och arerflyttare- | fr6ga om
Finland/Sverige :ir det uppenbart att en s6dan
KIRJA-ARVOSTE LUJA
Roconl Popul6tion Chang€ Calling for Policy
Action. Ed. by ceorg€ S. Siampos. Published jointly
by th€ National Statidical S€rvic€ of crccc. snd
th6 Europ6an Csntr€ for Population Studios.
Arhons 1980.
Since the early 1970s. the Europe€n Centre for
Populdtron Studies has been actrve In oroanirrng
inl€rnational meetings. The Fourth European
Population Semindr was held in Athens in October,
1979. Papers read at rhis meeting of demo
graphors, economists and sociologists from several
Europsan countries ar6 now accessible also to
thos€ who had no oppo.tunity ro pa.ticipale rn
the serninar in person. Iror€ than thirty of the
papers hav€ been assembled in one volume and
published.
As with all such collections, th€re is a Iack ol
conn€ctive tissue and th€re is some repetirion,
too. Th€ book is divided into four parts with tho
contributions group€d under three main headings
('Fertility','Migrarion' and Population Policy')
and the tourth part consisting of reviews summarizing
the discussions along wjth the concluding
Part One, entitl€d 'Fertility', deals wilh topics of
many kinds. Included is a contriburion by Robert
Clique, which discusses the qualitative alms and
measures of population policy. He js concerned
about the {act that, in populations with a low
fertility pattern, lamili€s wirh more than rwo
or three children tend to anvolve couples "showing
socio-biologically less favourable characteristics".
He therefore suggests a population policy that
would not ignore socio-biological consequences.
Among other contributors, Miroslav Macura and
Egon Szabady pres€nt analyses of family policies
in lhe context of socialist countri€s. Not very
surprisingly, fertility trends in Greece are brouqht
to the fore by several authors.
The s€cond and substdnUdlly longest pdrr, conL.rl
ning fourteen contributions, deals with misration.
The issues reviewed are the labour supply and lhe
demand for foreign labour in Europe, the problems
of the second{eneration migrants, the tide of
returning migrants, determinants and directions of
30
mera dvergripande ansats ar pA sin ptats. 86rt
enkla utredningar behdvs fdr att stdda den aktuella
beslutsprocessen men ett rent natjonellt grepp om
problematlk€n ,r i knappast mera frukrbart och
hj6lper inte heller flyttarna idet lSnga
toppet.
Tom Sandlund
internal migration, and the measures of migration
pol;cies. There is also a short introduction to the
acrivrries of the Intergovernmental Commrttee
for European N4igration (1.C.E.N4.).
Although this part of the book lacks Scandinavian
contributions, the cases presented are c€rtainly of
interest also to readers outside Central and south
ern Europe. Eecoming acquainted with the socioeconomic
processes
in such countries (like Greece)
as are traditionally emigration societies should, I
believe, be useful to theorists as well as policy
makers all over the world.
The third part consists of eleven papers, all dealing
with current issues of population policy. lvlost of
them are reviews of policy measures in differont
countries, There ar6, however. also two or thr€e
more innovative contributions, too. Milos [/lacura
discusses the prospects of the egalitarian popula
tion policV. He raises the question of whethor
egalitarian adeals are ancomparible with a popula
tion policy that dims at a substdntial increase in
tertiliry. Mifoslav Rasevic agrees with l/lacura that
it is very diffacult to introduce really efficient
policy measures in the face of depopulation trends
in developed countries. Stimulative measures do
nor seem to be capable of producing satisfactory
results, and repressive or coercive measures are
Finally, there as a paper by Gunnar Heinsohn
and Otto Steiger, who penetrate deep into the
socio-historic6l roots of popularion policy.
They drqJe, inrer c1,", (hdr rhe persecurion
of witches, between the 151h and lSth centuries,
was in fact closely associated with the development
of wage labour capitalism in Europe and state
organiz€d regulation of population- lt was, as rhey
claim, an inconsiderate and secular off€nsive, in
religious disguis€, aimed to eraclicate all knowledge
of rraditional conrraceptive methods.
As a whole, the book oflers quite diverse reading.
ObviouslV, some of the editorial decisions might
have been less Iiberal. but even so some of the
papers are interesting in themselves and cenainly
provide impelus for fLrrther discussion.
Mikko A. Salo
Un;versity of Tampere

SIIRTOLAISUUSINSTITUUTIN KIRJASTOON
Aih€ala: Siinolaisuus
ia muutloliikkeet
Subj.ct: Migrarion mov6msnts
SAAPUNEITA JULKAISUJA
PUBLICATIONS RECEIVED
Emiqralion fr6n Dalarna. Red. av Bjorn Hallert.
Utg. av Dalarnas fornminnes och hembygdsf6rbund.
Falun 1968. 159 s.
Ethnic Chicago. Ed. by P. A D- Jones & M. G.
Holli. Grand Rapids, t\.4ich;gan
1981. 390 s.
HAKOVIRTA, Harro, valrioiden konftiktir. pako
larsvrrrat ja pakolaisongelmal. Ta Y polir. rurk.lair.
Tutkimuksia 67. Tampere 1981. 15t s.
HOLMDAL, Nils & L ITTMARCK, Helene, Paljacka.
Pajso och Mylrmak Grangarde finnmark och dess
ortnamn. Grycksbo 1980. 1 I2 s.
JAAKKOLA, lvlagdalena, Street corner Finns in
Sweden. Univ. of Helsinki Coop. Sociology, Res.
r€p. No 29. Helsinki 1981. 12 s.
KORKIASAARI, Jouni, Vuosina 1977 1978 maas
samuutranee( tyovoimapoliitiisesta nakokulmasrir
larkasteltuna. Tyovoimaministerid, Suunn.os. Tyovormapoliirtisia
tulkim!ksia 27. Helsinki 1981.
190 s.
Policies ol population redislribution. Ed. by J. W.
Webb, A. Naukkalnen & L. A. Kosinski. O Y
maantiel. lrrr. iulk.74. Kuusamo 1981 200 s.
Siirtolaisuus S!omesra Ruotsiin ja takaisin. Toim.
E. Heikk;nen el al. Joensuun kork.k. sosiolog.lail.
Joensuu 1981.84 s.
STENIUS, K€rsrin, l!4igra1ion. menral hblsa och
mentalhelsovard. Ex€mplet Sverigefinl:jndarna. Pre
liminar version. H€lsingfors 1981. 21 1 s.
Suomenruotsalaisen siirtolaisuuskomiiean mietintd.
Svenska emigrations kommittdnsbet6nkande. Kommittdbetankande
1980:24. Helsinki 1980. 131 s.
Muura kirjallisuutra
Othor subj€cts
Asunropolitiikdn lavoireldl.rtormikunnan mierrnro_
Komit€anm;erintd 1981 :28. H€tsinki 19A1 . 252 s.
BEJBOM, Ull, Slakr- och hembygdsforslning-
Lund 1978. 160 s.
Elinolosuht€et H€lsingisse 1950-1979. Hetsingin
kaupungin tilastokeskus. Helsinki 1981. 126 s.
HELENIUS, Risro & HtRVt, Hetena, Tydnhakiiain
t;edontarpeet ia tiedottaminen tyonvalitysiar,
jestelm6sse. Ty6voimaminisrerid, Suunn.os. Ty6-
!oimapoliittisia selvityksia 33.Helsinki 1981.111 s.
REMES, Seppo, Nayttely vai historiikki_ Tukhotma
1981.74
s.
SOLTTILA, Heikki lndeksiiyyppisten ennusremenetelmien
sovellutrrs tyollisyydessS. Tyovoilnaminisierib,
Suunn.os. Tydvoimapoliittrria selviryksia
34. Helsinki 1981 . 87 s.
VILLANEN, Tiina, Lasten p?jivahoilorutkimLrs
Hanolassa 1981. ltasuomen Instituutin julk. B:
42. Mikkeli 1981 . 93 s.
Yhreiskunrapoliriikkaa ja yhteiskunnattisia patvelut.r
tukevan rutkimuksen edistbminen- YPP ty6ryhman
mietinto. Komireanmietinrd 1981 :27. H€tsinki
1981. 87 s.
3l

SIIRTOLAISUUSINSTITUUTIN
1981
VALTUUSKUNTA
Ministeriiit Varsinainen jdsen Varaibsen
opetusministerio Hall.siht. Fredrik Forsberg Kultt.siht. Raija Kallinen
lydvoimaministerio Kansliapaell. Taisto Heikkile Neuv.virkamies Juhani Ldnnroth
Ulkoasiainministerid Toim.paall. Alec Aalto Jaostopaall. Jaakko B€rgqv sl
Jqlkiset yhteis6t
Turun kaupunki Ap.kaup.joht. Johannes Koik- Kaup.siht. Paavo l\,4akinen
ka lainen
Korkeakoulut
Helsingin yliopislo Pro{. Pertti Virtaranta Prof. Yrjo Blomstedt
Jyvaskylbn yliopisto ProJ. Mauno Jokipri Ap.pro{. Erkki Leh nen
Culun yliopisto ProL Uuno Varjo Prof. Kyosti Julku
Tampereen yliopisto Ap.prof. Olli Kultalahti Yliopett. lMatti Kaasinen
Turun yliopisto Prof. Terho Puikkinen FT Jorma Kytomaki
Vaasan kauppakorkeakoulu Vs. prof. Kauko lMikkonen Ap.prof. Tarmo Kosklnen
Abo Akademi Prof. Bill Widdn Prof. Sune Jungar
Vapaat yhteisiit ja jirjestdt
Kirkon ulkomaanasiain toimik. Kirkkohe ra PaivoTarjamo Pabsiht Jaakko Launikarr
l!4annerheimin Lastensuoieluliit. Kanslianeuvos Pekka Heimo
Pohjois-Karjalanyliopisroseura Dos.VeijoSaloheimo
Toim.joht llkka Veenanen
Pohjola-Norden Yhdistys r.y. Elinkeinoasiamies llmo Jaramo Kanslianeuvos veikko Karsma
Seutusuunnittelun Keskusliitto Rakennusneuvos Raimo Narjus Tutk-siht- Timo Srnrsalo
Suomalaisuuden Liitto
Varatuom. Olav; Haikarainen Yht.kunt.t kand. Jukka-Pekka Lappalain
Suomen Nuorison Liitto
Liikkeenjoht. Esko V. Koskelin Koulunloht Anttr Lehtrnen
Suomen V;estotieteen Yhd. r.y. Fil.lis Altti Majava Valt.lis Mikko A Salo
lsuomi-Amerikka Yhd. Liitto KoLrluneuvos Jussi Saukkonen Toim joht LarsNystdn
r.y.
Proi Jorma Pohianpalo Os p;bll Osmo Kalliaia
lSuomi-Seura
I Svenska Finlands Folktingsfull-
I mdktige Vt prof. Tom Sandlund Lis Roger Broo
lr dKUgc
i Turun Iurun yliopisto$atio
vliopisto$atio
Toim joht. Juhani Leppe Joht. Reino Vuorinen
lJnioni Naisasialiitto Suomessa Valt.yo. Johanna Mannila-Kai- [4aist.Karmela BClinki
Pa ine n
Varsina is-Suome n l\4aakuntaliit. Toim.ioht. Perttu Koillinen Jaostosiht. Kauno Lehto
Veestoliitto
VTT Aarno Strdmmer
Toim.joht. Jouko H u lkko
Ruotsissa olevat
lmmigrant- Inst it utet (8ores)
Ruotsin Suomalaisseurojen
Keskusliitto
Annikki Nikula-Benito
FM Markku Peura
Saila Ekstrdm
l\4atti J. Korhonen