Lehrbuch des Estnischen und Finnischen

D: man ass, man fragte, man gab, man ging, man kam, man nahm, man
sagte, man schrieb, man sah, man sang, man trank, man wusste; man
war, man durfte, man konnte, man musste/sollte, man wollte
E: söödi, küsidi, andi, mindi, tulti, võitti, räägiti, kirjutati, nähti, lauldi, joodi,
tehti; olli, tohtidi, võidadi, pidadi, taheti
F: syötiin, kysytiin, annetiin, mentiin, tulkiin, otetiin, kirjoittiin, nähtiin,
laulettiin, juotiin, tehtiin; oltiin, saatiin, voitiin, täytiin, tahdotiin, halutiin
Auch hier wird bei einer Verneinung im Estnischen einfach nur „ei“
vorangestellt, wobei „-di“ und „-ti“ durch die Partizipien der „da-Infinitive“
ersetzt werden, während im Finnischen die Endung „-iin“ je nachdem, wie
ein Impersonal in einer bejahenden Aussage geschrieben wird, durch
diese vier Endungen ersetzt wird:
-tu, -ty, -ttu, -tty
D: man ass nicht, man fragte nicht, man gab nicht, man ging nicht, man
kam nicht, man nahm nicht, man sagte nicht, man schrieb nicht, man
sah nicht, man sang nicht, man trank nicht, man wusste nicht; man war
nicht, man durfte nicht, man konnte nicht, man musste/sollte nicht, man
wollte nicht
E: ei söödud, ei küsidud, ei andud, ei mindud, ei tultud, ei võittud,
ei räägitud, ei kirjoitatud, ei nähdud, ei lauldud, ei joodud, ei tehdud;
ei oldud, ei tohtud, ei võidud, ei pidatud, ei tahetud
F: ei syöty, ei kysyty, ei annetu, ei menty, ei tulku, ei otetu, ei kirjoittu,
ei nähty, ei laulettu, ei juotu, ei tehtu; ei oltu, ei saatu, ei voitu,
ei täyty, ei tahdotu, ei halutu
D: Ich wurde gesehen. Ich wurde nicht gesehen.
238