ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

- Kohtalotoverini, lähettiläs puhutteli minua, - mennään juhlapöydän ääreen, jos sielläolisi vielä tilkkanen konjakkia. Nyt sitä tarvitaan. – Missä minun Yves Montandkyynärkeppinion, pyydän apua. Etsin hänen keppinsä ja kainalosta tukien autoin hänetistumaan.- Ottaa sydämestä.Minä rauhoittelin. – Neiti Jokinen meni etsimään konjakkia.- Ei ongelma ole täällä, hän taputti rintaansa ja osoitti kattoon. – Tuolla todellinenvaara piilee, kattojen yläpuolella missä satelliitit tanssivat. Ongelma on siellä. Jos JeesusKristus ja unser Papa, Satan, maapallon ohi lentäessään saavat tietää, että ihminen on ottanutheidän tehtävänsä, että täällä elävä nisäkäs on syössyt heidät vallasta ja hallitsee heidännimissään Muka-Satanana, Muka-Jumalana, - ajatelkaa mitä tapahtuu.- Minä esiinnyn täällä pahan lähettiläänä, mutta tosiasiassa valtakirjalleni nauretaan.Neiti Jokinen toi konjakin. Se helpotti.- Tähän saakka, ystävä ja elämänkumppani hyvä, me olemme pettäneet vain niitäihmisiä joille jumala ja paholainen ovat olemassa, oikeamielisiä, rehellisiä, taivaaseen jahelvettiin uskovia ihmisiä. Tästä päivästä alkaen meidän on kyettävä pimittämään totuusitseltään jumalalta ja paholaiselta.- Tämä on historiallinen hetki. Toinen konjakki, neiti Jokinen, olkaa kiltti.- Tuokaa minullekin, minä huusin neiti Jokisen perään.- Sydämenvahvistustippoja, kamfertia, valerianaa, konjakkia, mitä löydätte.Juuri kun toinen paratiisista karkoitus oli tapahtunut, lähettiläs varoittaa kokoplaneettaa uhkaavalta tuholta. Kristus ja Saatana tarkastuslennollaan avaruuden loputtomillakehillä. Mitä tehdä jos he sattumoisin tulevat ilmakehäämme ja näkevät miten ihminen onottanut heidän paikkansa planeetalla. Sienenmuotoiset pilvet Hiroshiman ja Nagasakin yllä,Barentsin merellä, Mururoalla. Ne ovat kuin punainen lakana härälle. Äiti Meren valitus.Kristus ja Saatana menevät ja kysyvät Lunalta, mitä planeetta maassa on tapahtunut, jaKuu kertoo heille kaiken. Tietysti, se hulluksi tullut Libana!Neiti Jokinen tuli, tarjottimella kaksi pikaria ja pullo. – Ei ollut kuin Calvadosia jasitäkin pohjat.Katastrofi. Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Lähettiläs tarttui pullonkaulaan ja hörppäsi.- Meidän on saatava aikaan kuva- ja ääni-illuusio joka rauhoittaa heidät, saa molemmattoteamaan että planeetalla kaikki on ennallaan, että sinne ei ole aihetta poiketa, ettäihmiskunta on samassa tilassa kuin Kristuksen viime käynnin aikaan, kuin Caprillevetäytyneen Stalinin edeltäjän aikaan, että urkintaverkosto toimii kuin silloin; että status quo,tonttikeinottelu ja korruptio ovat ennallaan; että planeetalle ei toistaiseksi tarvitse laskeutua.- Suuri illuusio jolla hämätään Kristus ja Saatana. Mutta miten? – Antakaa minullekinsitä Calvadosia, samassa ideariihessä tässä istutaan.Joimme Calvadosin mutta keinoja ei keksitty.- Miksette turvaudu siihen vanhaan hyvään konstiin jonka Gustave Flaubert jonuorukaisena paljasti allegoriassaan ”Danse des morts”.Tepä sen sanoitte, mademoiselle Rivière. Niin me teemme.En ymmärtänyt. - Yllytämme ihmiset tappamaan toisiaan. Sortajat sortamaansorrettuja. Järjestämme niin helvetinmoiset ilmaiskut ja tykistökeskitykset syyttömiä jasyyllisiä vastaan, että planeetalta ei erotu muu kuin pakolaisten valitus ja kuolevienkauhunhuudot. Raskas tykistö ja lentokoneet pommittavat yötä päivää kohdetta jonka ovatvalinneet kaikkien valtioiden sydämellisen yksimielisyyden hengessä. – Julistakoot radio- jatelevisiokanavat poliittisten johtajien papukaijasanomaa: tästä alkaa tie rauhaan. Maastataivaalle nousee kuin valtameren kohina, muodottomana äänimassana, mielisairaankuuromykän mölynä, raivonpurkauksena miljoonien murhanhimo, ylimielisyys ja alistamisenvimma.377