ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

”Ovesta muistuu mieleeni”, lähettiläs sanoi, ”oli minulla hurjan villi uni. Oli haarapuu,välissä lovi kuin oli ja se kiilsi kuin puolikuu pehmeän mättään läpi”.Naisen ääni vastasi:”Olkaa hyvä, herra Kaviokas, oih miten mehukas,on teillä tuo jalka kolmas, juurekas,se minun loveen työntäkääja suvaitkaa mätästä jyskyttää,varmaan tekee hyvääkun kyntää nautintoa syvää.”En kyennyt vapautumaan nauttiakseni juhlista. Kaupungintalon edustalla seisoskeli paleleviaihmisiä, tuskin he iloitsivat Dionysoksen yöstä. Keskellä salin tungosta, hikeä, viinin jakonjakin lemua joku sanoi tanssiparilleen – kuulin, totta se oli – ”Semipalatinskista saakkaeräät tuolla ulkona metelöivistä tulleet tänne asti”.Suuri kansainvaellus ei ollut vain alkanut, se oli käynnissä. Ihmiset pakenivat idästä,elämä täällä, lännessä, mitä se oli. Tätä mitä tapahtui tässä ja nyt.Länsi vajosi tanssivien juhlasalissa, jäävuoreen törmännyt laiva, mutta me vainjatkoimme juominkeja. Ulkona palelevat vilkuttivat meille. He jäisivät eloon, heitä ei ollutkelpuutettu laivaan. Onnelliset surkimukset.Todellisuus ei ollut sitä miltä näytti.Keskeytin tanssin, naista kädestä vetäen menin ikkunan viereen.- Puutarhani kahta omenaa, tohtori Faustus, nauttikaa.- Hiiteen teidän omenanne, nyt on tosi kyseessä. Katsokaa puiston yli talojen katoille.Mitä näette?- Pasuunat, mutta ne eivät toki kieltäne meiltä viatonta kuhertelua. Muutama pasuunatalojen katoilla. Soikoot taustalla suudelmain.- Suudelmat on suudeltu, neiti-rouva pirulainen-kaunokainen, kutsunpa teitä millätahansa ihastelun ilmaisulla, pian sataa taivaasta pasuunaa kuin jumalanteatterista paskaa ellenminä äkkiä löydä neiti Jokista ja Gobo herra von Allengabrundesongia.Riuhtaisin itseni irti hänen silmistään, kasvoista, käsistä, vartalosta ja ryntäsin saliinkyynärpäät edellä tökkien, työntäen, varpaille astuen, sadatteluja aiheuttaen.Yritin pysäyttää tanssijoita tunkeutuessani heidän välistään kohti orkesteria. Puhuttelinniitä joiden varpaille astuin, pyysin anteeksi, sanoin että piru oli irti, todella. Vakuutin ettävaara oli jo katoilla, kohta ulvoisivat sireenit. Huusin lähettilästä ja sihteeri Jokista,lisensiaatti Wagneria, tämä näytelmä ei kuulunut mustan magian yössä esitettävän”Valpurinyön unelman eli Oberonin ja Titanian kultahäiden” ohjelmistoon, tämä oli helvetinirti päästämisen riemujuhla.- Strategia, minä selitin syyksi talloessani jalkoja, raivatessani väylää polvien, reisienja rintojen – rehevien ja kuihtuneiden – olkavarsien ja päiden viidakossa; pystypäitä,jykeväleukoja, nenäkarvoja, - vonwrightin pöllökulmakarvatukot, tuhisevat punanenät, tsaariPaavalin suomalaisnenät, germaanisen rodun kotkannenät, svenssoneiden korkeatotsat – poistieltä! Tämä on lännen iltarusko ja meidän on löydettävä selviytymisstrategia.Los Alamos, Uusi Meksiko, Semipalatinsk, Mururoa. Keskuudessamme eli, vaikutti jatehosti työtahtiaan itse Lucifer. Hänet oli pysäytettävä. Kirjat auki, apokalyptiat tässä ja nyt,raamatut ja lutherit, dantet ja shakespearet esille ja kaikki kutsutaan joukkoon urheaanmanaamaan – Satan, Herrn unser Papa, pois täältä! Mene takaisin helvettiisi.”Kaksi ”voimaa syvää”, paholaisen irti päästämä Lucifer ja jumalan paholaisellekoeihmiseksi luovuttama tohtori Faustus. He olivat ryöstäytyneet Goethen mielikuvituksentuotteina vapaiksi jumalan ja paholaisen hallinnasta. He olivat todellinen vaara.Keitä he olivat. Miten heidät tunnistettaisiin. Heidät oli otettava kiinni, vangittava,374