ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi
ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi
sormes piplian päälle ja silloin menivät kaikki, mitä siihen tuatu oli ja veljekset kans ilmaan.Sitt he tulivat kotiin.Luterus suri veljeäs, ettei hän tule autuaaks, mutt Vauhtus sanoi, ett hän tulee autuaaks. MuttaMartti sano: ”Nyt minä näin, ett pirun voimalla tehrään paljon suuria töitä, mutta et sinä tuleautuaaks.” Vauhtus sano, että hän tulee autuaaks. ”Sitt kun minä kualen, niin pitääveripriiskaleit oleman pihtipiäles merkkinä, että hän on autuas.” Kun Vauhtus kuali, niintapahtuikin, eikä hän ollukka itteäs pirulle myyny.Luterus sai siis piplian Vauhtuksen kautta, kun sitä oli piretty luastarisa kahleisa, koska sitäpiettiin niin vaarallisena. Vauhtus teki kortit ja kortteja sanotaan ”Vauhtuksen pipliaks”.Pöytyä; E. Vihervaara 138, vuonna 1911, Justiina Stenvall, 72 v.22. VauhtusVauhtus ja Luterus olivat veljekset. He menivät kuninkaan linnaan. Siellä oltiin juuripäivälliselä. Vauhtus sanoi Luterukselle: ”jää sinä tähän ovelle, mutta älä vaan naura. Jos etnaura, niin ei meitä nähdä, mutta jos naurat niinmeidät huomataan. Vauhtus meni pöydälle jarikkoi astiat ja pani tuhkaa kuninkaan lautaselle. Luterus rupesi nauramaan ja heidäthuomattiin, otettiin kiinni ja aiottiin tappaa, mutta Luterus sanoi:”meidän maassa on tapanatuoda kaikellaisia kalleuksia lakanan päällä, että saa katsella ennen kuolemaa.” Kun niitä olituotu, sanoi Vauhtus: ”muista vaimoas ja lapsias!” Sitten lakana nousi ilmaan ja Vauhtus jaLuterus saivat kaikki kalleudet. (Luterus ja Vauhtus tietysti kohosivat myöskin ilmaan).Pöytyä; E. Vihervaara b) 2181, vuonna 1911, Joeli Karjanoja, 70 v, Pöytyän pappilan läänissä.23. Tarina Vauhtuksesta ja LutheruksestaHe menivät Roomaan pelastaan ainoaa raamattua, joka piti hävitettämän. Vauhtuksella olisemmoinen vakka, jolla he lensivät Roomaan. Vauhtus, joka oli iso noita, sanoi, että ei heitänähdä ollenkaan, jollet vaan naura. Kun he menivät keisarin hoviin, ei heitistä tietänyt ketäänmittään. Siellä oli kultanen parta ja Vauhtus otti sen ja heitti sen soppakuppiin jaLutherukselta pääsi nauru ja silloin heidät huomattiin ja kysyttiin, ketä he olivat. Hevastasivat että Saksasta ja heidät määrättiin mestattavaksi. Ja sanoivat, että Saksassa pannaanraamattu jalkain alle, kun mestataan. Ja niin he saivat sen ainoan raamatun ja sitten panivatsen jalkainsa alle. Vauhtus sanoi sitten, että hyttis minun kappani ja silloin he menivät taasilmaan.Humppila; V. Lahti KT 49:4, vuonna 1936, J. Selkälä, 60v.24. Laiskan Jaakon satuKalajoen suussa oli ollut mökki ja siinä oli asunut Pontun niminen mies. Sitte oli ollut kaksivanhinta poikaa. Yrjö oli ollut vanhin ja Jaakko oli ollut nuorempi ja sitte ollut muita lapsia.Niin sitte oli sanonut, että te joudatte lähteä työn hakuun, henkeänne elättämään kun oletteniin voipia miehiä että saatte työtä, hän koettaa näiden kanssa elää tässä mökissä. Sitte läksiJaakko ja Yrjö matkalle ja kulkivat jo jonkun päivän jo eteenpäin. Niin sitte oli tullut piruajain maantietä, tuumaili, että koska nyt on kaksi tuommoista hujatonta poikaa, niin hänrupeaa viettelemään. Niin sitte oli antanut listan ja sanonut että hän sitte tekee kaikellaisiakummallisia temppuja ja pysyt virstan hänen kärynsä rattaassa. Yrjö ei ollut tohtinut ruveta,mutta Jaakoppi oli ruvennut. Yrjö oli älynnyt että hän jää nyt pois Jaakosta, niin oli olluthiiden kärryn perässä semmoinen kopetto alla, johonka oli pistäynyt varkain, ettei jäisi pois350
Jaakosta. No sitte oli tullut viirsta tolppa, ne olivat niin ajaneet, sitte oli meinannut että hänajaa niin kauvan että hän pyörtyy ja putoo pois, niin kuolee. Mutta Yrjö oli katsonut perään jasanonut että ”siinä virsta kussa tolppa” siunannut. No sitte oli hajonnut sen kärryt, lopahtanuttyhjiin ja se oli lentänyt ilmaan niinkuin pieni lintu. No sitte ne olivat lähteneet taas käymään.Ja sitte oli paholainen mennyt kotiinsa, isälleen sanonut, että niin hän sai Jaakon tekemään,poikia vietteli, mutta teki niin että hän siinä hämmästyi. Sitte olivat menneet niin aina eteenpäin. Niin ne olivat tulleet sitte Nurmijärven seutuihin. Sitte oli sanonut paholainen pojilleettä menkää viettelemään niitä poikia. Poika oli sanonut ettei hän tiedä missä ne menevät.Mutta sitte oli emäpaholainen tietänyt että missä ne ovat, sanonut, että pojat ovat vaeltamassaNurmijärvellä, joutukaa sukkelaan viettelemään ja viekää tuo kirja, kun saatte panemaansiihen nimen kummankin, niin sitte sinä saat vietellä, tehdä niiden kanssa niin kuin lystäät. Nose ei ollut paholainen tietänyt että ne pojat ymmärtävät mitään. No se oli sitte lähtenyt ja ollutpimeä kun semmoista metsikkota kulkivat ja ruvenneet katsomaan puuta, jonka juurelle yöksiruvettiin, kun ei kylää vielä kuulunut. Sitte olivat ruvenneet katselemaan, sitte se lempo tehnytsiihen asumuksensa ja siitä oli näkyvinään valkea ja ollu olevinaan, muutakin väkeä ja itseruvennut pöydän päähän. Yrjö älynny ensiksi ja sanonut, että tuossahan valkea näkyy. Sittementy sinne tupaan. No sitte niin ollut isäntä pöydän päässä ja pojat kysyneet yösijaa.Sanonut että tulkaa panemaan nimenne tähän kirjaan. Pojat olivat menneet, kysynnä vaanmistä pojat ovat. Sanoneet että he ovat Pohjanmaalta. Sitte oli Yrjö pannut ensinnä nimensäsiihen kirjaan, sitte oli Jaakko tuumannut jos on jonkun viettelijän, hänpä panee kummallisennimen, kun on kuullut vanhampainsa sanovan, sitte oli kirjottanut Vapahtajan nimen. Sitte viekaton mennessään ja huone rauennut tyhjiin ja se kirje jäi Jaakolle. Ne olivat lähteneet sitteeteenpäin menemään. Sitte olivat menneet eteenpäin ja menneet Viipuriin, sitte olivat sielläViipurissa olleet kolme vuotta, sitte ruvenneet pyytelemään siellä sotamieheksi. No ne olivatruvenneet kumpainenkin Yrjö ja Jaakko, se oli katsellu sitä kirjaa toisinaan, niin oli nähnytmiten olisi saanut mitäkin temppua tehtyä. Se oli ruvennut sotamieheksi, niin sitte oli ruvettukoulaamaan sotamieheksi, se ei ollut viitsinyt pitää päätänsä pystyssä, milloin oli kallellaanmilloin mitenkin. Sitä oli ojennettu, että jos et sinä päätäs pidä niinkuin ruukataan niin hän lyösinun korvalle ja kovasti. Niin oli ollut pylväs siinä Viipurissa lähellä, niin sitte muuttanut senpylvään sitte niin kuin olisi itse ollut siinä pylväsnä. No se oli pitänyt päätä kallellaan.Päällysmies aikonut lyödä korvalle ja vihastunut kun ei apua ollut, niin löi siihen pylvääseenkämmenensä halki. Kun se oli sitte ruvennut päätä pitämään oikein niinkuin muutkinsotamiehet mutta ei ollut kivääriä viitsinyt kantaa, oli ollut semmoinen laiskan sekainen. Sitteoli tellänyt nahkanauhaan kiväärinsä ja kun oli ruvettu marsittamaan sotamiehiä nii vetänytperässään. Sitte oli sanonut passarilleen se päällikkö että hae putsikat että putsikoidaan Jaakkoponttua että opetetaan siitä mies. Kyllä siitä muuten mies tulisi, mutta se on laiska. No sittekäynyt sitä tietä akka, kantanut olkikuponsa ja ruvennut katselemaan sotaväkeä. No se olivetänyt vaan perässään kun tuotiin aseet, joilla putsikoittiin. No sitte oli ruvettu lyömäänJaakkoa ja niin lyöty että lätke oli käynyt, läiske kuulunut. Sitte oli Yrjö päivittänyt että voivoi sinua Jaakoppi kun laiskuuen annat olla isäntänä, ole niinkuin muutkin niin ei renkeäkuria kärsiä. Niin sitte oli suhahtanut Yrjön korvaan että etkö sinä näe kun olkikupoa lyövät.Ja päntänneet pahnoiksi kaikki akan oljet. Kun oli kysytty että rukoiletko armoa, se vastannutettä ei, ne taas kiinnittäneet ja antaneet selkään siksi kun Jaakoppi armoa rukoilisi. Viimeksioli viskautunut maahan niihin pehkuihin ja ruvennut pyytämään armoa. Sitte oli misten silmätruvenneet näkemään että tässähän nyt on. Taas oli ruvettu komentamaan, Jaakko oli sitte olluttaas niin kuin muutkin miehet. Niin sitte oli ruvettu juoksettamaan miehiä taas eräänäpäivänä. No muut juoksevat, mutta Jaakoppi oli nähnyt miten harakka menee, sitte ruvennutkyykylleen ja hypännyt niiden perässä harakkata. Sitte taas lyömään. Putsikot oli varustettuettä, jos Jaakoppi limiä tekemään, niin annetaan putsikkata. Sitte oli ruvettu lyömään siinäniin, se uikuttanut pilkalla, uikuttavinaan ja suurta mätästä ruvettu lyömään ja hakattu metästäputsikkain kanssa, ei ollut vastanut mitään, oli päivitellyt hiljalleen ja kuitellut väliin. Metäs351
- Seite 302 und 303: gesammelten volkstümlichen Geschic
- Seite 304 und 305: Goethes - als niedrig eingestuft, u
- Seite 306 und 307: tvivelaktiga, men det finns t. ex.
- Seite 308 und 309: hans arm när han undertecknat pakt
- Seite 310 und 311: honom bara korrupta, fördärvade m
- Seite 312 und 313: sidan är den också en känsla, so
- Seite 314 und 315: Lenaus Faust är en forskare som f
- Seite 316 und 317: Således slutar hans veklagan med e
- Seite 318 und 319: esviken. Därefter förehåller han
- Seite 320 und 321: om pakten. Elgcrantz dör på ett g
- Seite 322 und 323: kärlekens makt för att tillfredss
- Seite 324 und 325: VIII LiteraturverzeichnisA. Primär
- Seite 326 und 327: Fichte, Johann Gottlieb: Über den
- Seite 328 und 329: Sprenger, Jacob und Institoris, Hei
- Seite 330 und 331: Assmann, Dietrich: Thomas Manns Rom
- Seite 332 und 333: Daur, Alfred: Faust und der Teufel.
- Seite 334 und 335: Grimm, Reinhold & Hermand, Jost (Hr
- Seite 336 und 337: Festschrift für Marianne Kesting.
- Seite 338 und 339: Mann, Thomas: Deutschland und die D
- Seite 340 und 341: Schneider, Ferdinand Josef: Das tra
- Seite 342 und 343: Warkentin, Roderich: Nachklänge de
- Seite 344 und 345: VIII Anhang1. Volkstümliche finnis
- Seite 346 und 347: 4.Vauhtus oli salatiätäjä. Se il
- Seite 348 und 349: 14.Strömmin Matti, jota piru lenn
- Seite 350 und 351: 18. Faust-tarujaVauhtus (Faust) oli
- Seite 354 und 355: oli hakattu sileäksi muun maan tas
- Seite 356 und 357: sagte: „Dahin gehen wir beide nic
- Seite 358 und 359: 11. Vauhtus und der TeufelMan sagte
- Seite 360 und 361: ausbreitete, so gab’s plötzlich
- Seite 362 und 363: 19.Luthers Halbbruder war ein berü
- Seite 364 und 365: 24. Das Märchen von Laiska JaakkoA
- Seite 366 und 367: geworden und hatte alle Ladungen sc
- Seite 368 und 369: 30. Faust kämpar mot naturkraftern
- Seite 370 und 371: *Än kyrkan då? Än dogmerna, än
- Seite 372 und 373: *Der Mann aus Nazareth! Meine Wahrh
- Seite 374 und 375: Mein Gott ist der große Unglaube u
- Seite 376 und 377: ”Ovesta muistuu mieleeni”, läh
- Seite 378 und 379: Lähettiläs ja minä tajusimme sam
- Seite 380 und 381: Silloin, sen kuultuaan Kristus ja S
- Seite 382 und 383: Die gesamte Menschheit musste erwec
- Seite 384 und 385: wie ich Margarethes Herz erobern k
- Seite 386 und 387: Toiseksi: Ensimmäiseen kohtaan ved
- Seite 388 und 389: - seine Freunde sollen den Telefonh
- Seite 390 und 391: laboratoriossa. Kaksi vuosisatamme
- Seite 392 und 393: eingebauten Weltbild eines Sowjetme
- Seite 394 und 395: 5. Markku Nieminen: Vuosisadan kirj
- Seite 396 und 397: tavoitteleman kauneuden ilmaisun. A
- Seite 398 und 399: kulkuvälineillä, koska silloin h
- Seite 400 und 401: Schnell fand ich einen Anfang in me
Jaakosta. No sitte oli tullut viirsta tolppa, ne olivat niin ajaneet, sitte oli m<strong>ein</strong>annut että hänajaa niin kauvan että hän pyörtyy ja putoo pois, niin kuolee. Mutta Yrjö oli katsonut perään jasanonut että ”siinä virsta kussa tolppa” siunannut. No sitte oli hajonnut sen kärryt, lopahtanuttyhjiin ja se oli lentänyt ilmaan niinkuin pieni lintu. No sitte ne olivat lähteneet taas käymään.Ja sitte oli paholainen mennyt kotiinsa, isälleen sanonut, että niin hän sai Jaakon tekemään,poikia vietteli, mutta teki niin että hän siinä hämmästyi. Sitte olivat menneet niin aina eteenpäin. Niin ne olivat tulleet sitte Nurmijärven seutuihin. Sitte oli sanonut paholainen pojilleettä menkää viettelemään niitä poikia. Poika oli sanonut ettei hän tiedä missä ne menevät.Mutta sitte oli emäpaholainen tietänyt että missä ne ovat, sanonut, että pojat ovat vaeltamassaNurmijärvellä, joutukaa sukkelaan viettelemään ja viekää tuo kirja, kun saatte panemaansiihen nimen kummankin, niin sitte sinä saat vietellä, tehdä niiden kanssa niin kuin lystäät. Nose ei ollut paholainen tietänyt että ne pojat ymmärtävät mitään. No se oli sitte lähtenyt ja ollutpimeä kun semmoista metsikkota kulkivat ja ruvenneet katsomaan puuta, jonka juurelle yöksiruvettiin, kun ei kylää vielä kuulunut. Sitte olivat ruvenneet katselemaan, sitte se lempo tehnytsiihen asumuksensa ja siitä oli näkyvinään valkea ja ollu olevinaan, muutakin väkeä ja itseruvennut pöydän päähän. Yrjö älynny ensiksi ja sanonut, että tuossahan valkea näkyy. Sittementy sinne tupaan. No sitte niin ollut isäntä pöydän päässä ja pojat kysyneet yösijaa.Sanonut että tulkaa panemaan nimenne tähän kirjaan. Pojat olivat menneet, kysynnä vaanmistä pojat ovat. Sanoneet että he ovat Pohjanmaalta. Sitte oli Yrjö pannut ensinnä nimensäsiihen kirjaan, sitte oli Jaakko tuumannut jos on jonkun viettelijän, hänpä panee kummallisennimen, kun on kuullut vanhampainsa sanovan, sitte oli kirjottanut Vapahtajan nimen. Sitte viekaton mennessään ja huone rauennut tyhjiin ja se kirje jäi Jaakolle. Ne olivat lähteneet sitteeteenpäin menemään. Sitte olivat menneet eteenpäin ja menneet Viipuriin, sitte olivat sielläViipurissa olleet kolme vuotta, sitte ruvenneet pyytelemään siellä sotamieheksi. No ne olivatruvenneet kumpainenkin Yrjö ja Jaakko, se oli katsellu sitä kirjaa toisinaan, niin oli nähnytmiten olisi saanut mitäkin temppua tehtyä. Se oli ruvennut sotamieheksi, niin sitte oli ruvettukoulaamaan sotamieheksi, se ei ollut viitsinyt pitää päätänsä pystyssä, milloin oli kallellaanmilloin mitenkin. Sitä oli ojennettu, että jos et sinä päätäs pidä niinkuin ruukataan niin hän lyösinun korvalle ja kovasti. Niin oli ollut pylväs siinä Viipurissa lähellä, niin sitte muuttanut senpylvään sitte niin kuin olisi itse ollut siinä pylväsnä. No se oli pitänyt päätä kallellaan.Päällysmies aikonut lyödä korvalle ja vihastunut kun ei apua ollut, niin löi siihen pylvääseenkämmenensä halki. Kun se oli sitte ruvennut päätä pitämään oik<strong>ein</strong> niinkuin muutkinsotamiehet mutta ei ollut kivääriä viitsinyt kantaa, oli ollut semmoinen laiskan sekainen. Sitteoli tellänyt nahkanauhaan kiväärinsä ja kun oli ruvettu marsittamaan sotamiehiä nii vetänytperässään. Sitte oli sanonut passarilleen se päällikkö että hae putsikat että putsikoidaan Jaakkoponttua että opetetaan siitä mies. Kyllä siitä muuten mies tulisi, mutta se on laiska. No sittekäynyt sitä tietä akka, kantanut olkikuponsa ja ruvennut katselemaan sotaväkeä. No se olivetänyt vaan perässään kun tuotiin aseet, joilla putsikoittiin. No sitte oli ruvettu lyömäänJaakkoa ja niin lyöty että lätke oli käynyt, läiske kuulunut. Sitte oli Yrjö päivittänyt että voivoi sinua Jaakoppi kun laiskuuen annat olla isäntänä, ole niinkuin muutkin niin ei renkeäkuria kärsiä. Niin sitte oli suhahtanut Yrjön korvaan että etkö sinä näe kun olkikupoa lyövät.Ja päntänneet pahnoiksi kaikki akan oljet. Kun oli kysytty että rukoiletko armoa, se vastannutettä ei, ne taas kiinnittäneet ja antaneet selkään siksi kun Jaakoppi armoa rukoilisi. Viimeksioli viskautunut maahan niihin pehkuihin ja ruvennut pyytämään armoa. Sitte oli misten silmätruvenneet näkemään että tässähän nyt on. Taas oli ruvettu komentamaan, Jaakko oli sitte olluttaas niin kuin muutkin miehet. Niin sitte oli ruvettu juoksettamaan miehiä taas eräänäpäivänä. No muut juoksevat, mutta Jaakoppi oli nähnyt miten harakka menee, sitte ruvennutkyykylleen ja hypännyt niiden perässä harakkata. Sitte taas lyömään. Putsikot oli varustettuettä, jos Jaakoppi limiä tekemään, niin annetaan putsikkata. Sitte oli ruvettu lyömään siinäniin, se uikuttanut pilkalla, uikuttavinaan ja suurta mätästä ruvettu lyömään ja hakattu metästäputsikkain kanssa, ei ollut vastanut mitään, oli päivitellyt hiljalleen ja kuitellut väliin. Metäs351