ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

sormes piplian päälle ja silloin menivät kaikki, mitä siihen tuatu oli ja veljekset kans ilmaan.Sitt he tulivat kotiin.Luterus suri veljeäs, ettei hän tule autuaaks, mutt Vauhtus sanoi, ett hän tulee autuaaks. MuttaMartti sano: ”Nyt minä näin, ett pirun voimalla tehrään paljon suuria töitä, mutta et sinä tuleautuaaks.” Vauhtus sano, että hän tulee autuaaks. ”Sitt kun minä kualen, niin pitääveripriiskaleit oleman pihtipiäles merkkinä, että hän on autuas.” Kun Vauhtus kuali, niintapahtuikin, eikä hän ollukka itteäs pirulle myyny.Luterus sai siis piplian Vauhtuksen kautta, kun sitä oli piretty luastarisa kahleisa, koska sitäpiettiin niin vaarallisena. Vauhtus teki kortit ja kortteja sanotaan ”Vauhtuksen pipliaks”.Pöytyä; E. Vihervaara 138, vuonna 1911, Justiina Stenvall, 72 v.22. VauhtusVauhtus ja Luterus olivat veljekset. He menivät kuninkaan linnaan. Siellä oltiin juuripäivälliselä. Vauhtus sanoi Luterukselle: ”jää sinä tähän ovelle, mutta älä vaan naura. Jos etnaura, niin ei meitä nähdä, mutta jos naurat niinmeidät huomataan. Vauhtus meni pöydälle jarikkoi astiat ja pani tuhkaa kuninkaan lautaselle. Luterus rupesi nauramaan ja heidäthuomattiin, otettiin kiinni ja aiottiin tappaa, mutta Luterus sanoi:”meidän maassa on tapanatuoda kaikellaisia kalleuksia lakanan päällä, että saa katsella ennen kuolemaa.” Kun niitä olituotu, sanoi Vauhtus: ”muista vaimoas ja lapsias!” Sitten lakana nousi ilmaan ja Vauhtus jaLuterus saivat kaikki kalleudet. (Luterus ja Vauhtus tietysti kohosivat myöskin ilmaan).Pöytyä; E. Vihervaara b) 2181, vuonna 1911, Joeli Karjanoja, 70 v, Pöytyän pappilan läänissä.23. Tarina Vauhtuksesta ja LutheruksestaHe menivät Roomaan pelastaan ainoaa raamattua, joka piti hävitettämän. Vauhtuksella olisemmoinen vakka, jolla he lensivät Roomaan. Vauhtus, joka oli iso noita, sanoi, että ei heitänähdä ollenkaan, jollet vaan naura. Kun he menivät keisarin hoviin, ei heitistä tietänyt ketäänmittään. Siellä oli kultanen parta ja Vauhtus otti sen ja heitti sen soppakuppiin jaLutherukselta pääsi nauru ja silloin heidät huomattiin ja kysyttiin, ketä he olivat. Hevastasivat että Saksasta ja heidät määrättiin mestattavaksi. Ja sanoivat, että Saksassa pannaanraamattu jalkain alle, kun mestataan. Ja niin he saivat sen ainoan raamatun ja sitten panivatsen jalkainsa alle. Vauhtus sanoi sitten, että hyttis minun kappani ja silloin he menivät taasilmaan.Humppila; V. Lahti KT 49:4, vuonna 1936, J. Selkälä, 60v.24. Laiskan Jaakon satuKalajoen suussa oli ollut mökki ja siinä oli asunut Pontun niminen mies. Sitte oli ollut kaksivanhinta poikaa. Yrjö oli ollut vanhin ja Jaakko oli ollut nuorempi ja sitte ollut muita lapsia.Niin sitte oli sanonut, että te joudatte lähteä työn hakuun, henkeänne elättämään kun oletteniin voipia miehiä että saatte työtä, hän koettaa näiden kanssa elää tässä mökissä. Sitte läksiJaakko ja Yrjö matkalle ja kulkivat jo jonkun päivän jo eteenpäin. Niin sitte oli tullut piruajain maantietä, tuumaili, että koska nyt on kaksi tuommoista hujatonta poikaa, niin hänrupeaa viettelemään. Niin sitte oli antanut listan ja sanonut että hän sitte tekee kaikellaisiakummallisia temppuja ja pysyt virstan hänen kärynsä rattaassa. Yrjö ei ollut tohtinut ruveta,mutta Jaakoppi oli ruvennut. Yrjö oli älynnyt että hän jää nyt pois Jaakosta, niin oli olluthiiden kärryn perässä semmoinen kopetto alla, johonka oli pistäynyt varkain, ettei jäisi pois350