ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

Wuoren haltia ol mielissään kun luul saapava Jaakon ihtesä. Mut siinäpä se yhtähyvin petty,jos ei koskonkaan ennen. Jaakko kylläpän se jok ol niin viisas, nyt sinne viihti jeähä. Se puhujos jotai sen Wuorpeikon kansa ja, kun tämä oli kaikki hänellä mielhyvissään puhunna jaloahanna tietosasak, yht’äkkiä sanoa tokas: no kaikki sinn’ oot nyt mullen neuvonna,neuvoppas nyt mitenkä mä teältä pois peäsen’.” Piru ei muistantkaa ja neuvoa höpläyttiJaakolle keinon. Jaakko neuvon kuultuaan sen tulen kyytiä pellolle. Piru jälessä. Mutkylläpähän se enneä saisi sitä takasi. Se piru ol siellä jo vuoren sisällä neuvonna että mitenkäsitä merta pitäs mitata ja luvanna tulla vetämään niitä meren mittaajan lasivaunuja. No eihänsen auttant muuta kun lähteä vaan vetämään, pit neät sitten puhheesak, kun ol kerran tehnäsemmoset liitot. Joakkopa läksiik ite kartottamaan merta ei pannutkaan muita ja seihtemenvuotta pit sitten piru vetteä sitä lasvaunuissa pitkin meren siks että kaikki soatiin kartatuksviimen. – No sitten se Laiska Jaakko peäs Ruotin kuninkaan ylimmäks sotapeälliköks sieltämerten kartottamisesta peästyään. Siihen aikaan sattu sitte olemaan sota Ryssän kans jaLaiska Jaakko pantiin Wiipuriin peälliköks. Ryssät tekivät jos senni seihtemen rynnäkkötäWiipuria vastaan mut kaikki turhaan. Eikä sillä Jaakolla tosin olt kun muutama kymmensotamiehiä, mutt’ se poika ei siltä säikähtänt. Kerranni ne Ryssät ryntäsivät linnaa vasttan.Sillonni sattu Jaakolle vähä väkkeä, mutta kun Jaakko höyhen kulin levitti ilimaan, niin olniitä miehiä. Ryssät tietysti pakoon pötkimään. Toisen kerran taas Jaakko ite ryntäs niihenRyssäin peälle sillonni oli vähän miehiä. No muuta; se Jaakko sito miesten kylkiin suuriapuita ja laittu ne Ryssiä vastaan. Siitähös Ryssille het’ hätä kätteen kun mehtä näytti kaatuvanpeällä. Ne pakoon juoksemaan. Ja niillä neuvollaan se pit vaan se Jaakko Wiipurinhuostassaan seihtemen vuotta eikä Ryssät saant hölyn pölyä. Sen täheppä ne sanovatkin:Lähtöö suvi, lähtöö talvi, mutt’ ei lähe Laiska Jaakko. Wiimen loppu sota ja Jaakko mänRuohtiin kuninkaan luokse. Siellä tietti itelleen pytingin, joss’ on joka sivulla yhtä monta lasiakun vuoss’ on päiviä. Siinä se sitten asu vanhaks asti. Wiimen kun rupes jo pelekäämään ettäkohta kuoloo, niin sano pirulle kun Ukkonen kuulu että vieppäs minut tuonne, jossa Ukkonenjyrisöö ja salamoi, mutt’ kylläpähän se piru tok sinne uskals lähteä, vaikk ol luvanna viijäLaiskan Jaakon, minne tämä vaan tahto. Pirun ei auttanut muuta kun jätteä Laiska Jaakkorauhaan ja männä tiehesä niine hyvineen. No nyt on Laiska Jaakko kuollunna kauvan jamakaa omassa pytingissään pöytäsä peällä, lattialla vieressä on kultanen koirra ja oven suuss’on ver pytty. Sinne ei peäse kukaa ristin sielu sen Laiskan Jaakon pytinkiin eikä tätäkääk oismuuten tietty mut se Holomolan Matti tuolta Haaparannasta, karalappalaisen poika, ol käynnäsiellä Ruotisa ja yrittännä männä sissään, mutt’ ei ollut peäsynnä muuta kun lasistakahtomaan, jost ol nähnä että se makas pöyvällään ja ne kulta koirrat ja verpytyt. Mut niin olsanonna Matti että, jos hän viihtii käyvvä yheksän piispan hauvalla niin sissään hän männöö,mut eihän siltä tullut sitäkääk tehyks. Nyt pallaa siellä aina joka lasissa monet kymmenetkynttilät het kun pimmeä tulloo, ja semmosta herrasväkeä kuuluu kävelövän niihen lassiinohite aina eestakasi, mut sinne ei vaan peäse ei ykskään ristin sielu.Viitasaari; O. H. Moisio a) 3, vuonna 1890, Mikko Koljonen.17.Luterukse veli, Vauhtus oli suur noit. Hee meni Luteruksen kans näkymättömänä yhtempaikka, mis oli suuri herro pöörä ympärs. Yks lihava, palava her istus pööräm pääs, napi auk,ja Vauhtus pan jääpuiko sen niska. Sillo her hyppäs pööräl. Luterus ol ove suus ja nauro jajoku tuns äänes ja hee joutusik kiine. Vauhtus pruukas näyttä komelia. Kerra häm pyys suurelakana ja kulta- ja hoppiakalui siihe sisäl ja noitus see ilmalaivaks ja vei kaik kalleuremennesäs.Halikko; Kaisa Kantola 8, vuonna 1937, Torppari Eenok Helenius.347