ein unmoralisches Angebot? - Ã bo Akademi

Koskinens Vermutungen Väätäläs Werdegang und Schicksal betreffend sind überraschendwirklichkeitsnah. Sie vermutet hinter dem Verschwinden Väätäläs eine Art „geistigesAuslöschen“, wovon Väätälä nicht wieder genas. Und in der Tat ist der Grund für seinVerschwinden in einer Art krankhaften Seelenzustand zu finden, von dem man nie wiedergeheilt werden kann. „Die Schönheit allein war nicht genug“ – was könnte ein Künstler nochmehr zu bieten haben als die Fähigkeit, die Schönheit darzustellen?Im Folgenden kommen wir der Antwort und gleichsam dem Kern des Problems – und desganzen Romans – näher.Eines Tages in ihrem rückwärts laufenden Leben (oder Tod) denkt Kaija Koskinen verstärktan Arttu Väätälä und das Interview, das sie mit ihm einst geführt hat. Sie wünscht sich, nocheinmal mit ihm reden zu können, es sei schön, ihn bei sich zu haben. Sogleich steht Väätälävor ihr in ihrem Haus im Totenreich. Kaija Koskinen vermutet, er sei auch tot, aber Väätäläsagt: „Ei, minun asiani ovat pahemmin. Elän ikuisesti.” 657 Wie kann das ewige Lebenschlimmer sein als der Tod? Väätälä berichtet Kaija von seinem Leben ab dem Zeitpunktseines Verschwindens. Dies ist eine lange und ausführliche Passage und enthält unterAnderem den Teufelspakt dieses Romans. Dieser Abschnitt (Seiten 88-100 des Romans)befindet sich in ganzer Länge und mit Übersetzung im Anhang. Hier werden die wichtigsten,für die weitere Analyse relevantesten Stellen zitiert:- Kerro minulle, mitä tapahtui.- En haluaisi puhua siitä. Olen ollut typerä ja saan maksaa siitä ikuisesti. Miksi enottanut sinun neuvoasi varteen. ... Olisitko tullut minun mukaani, jos olisin pyytänyt?- Vielä kysytkin. En olisi osannut edes toivoa sellaista. Kerro minulle matkastasi.- Tein, niinkuin olin aikonutkin. Menin ensin Firenzeen. […] Sitten menin Venetsiaanja Roomaan. Sieltä sitten Pariisiin. Samalla kävin Hollaniissa ja Belgiassa. Lopuksisuuntasin Madridiin. […] Olin ajatellut sitten tulla kotiin maalaamaan, muttaMadridissa tapasin taidemuseossa erään herrasmiehen, joka puhui ulkomaalaisittainkorostaen suomea. Hän kertoi olleensa maassamme diplomaattitehtävissä jaoppineensa kielen tuolloin. Hän sanoi heti arvanneensa minun olevan taiteilijan jakysyi, enkö olisi kiinnostunut Andalusiassa olevasta ateljeesta, jonka hän voisijärjestää minulle vuokralle. […] vuosivuokraksi riitti yksi taulu: vapaamuotoinenmuotokuva hänestä. Tämä suostuminen oli virhe, josta kaikki alkoi. (S. 89f)”Teilläkö on valmis näyttely noissa laatikossanne? Joko olette sopinut, milloin se onesillä?” Vastasin ensimmäiseen myöntävästi ja toiseen totuudenmukaisesti, ettäminulla ei vielä ollut tietoa näyttelypaikasta. Hän riemastui: Kuulkaa, siirtäkää siinätapauksessa näyttely kotimaassanne myöhempään ja antakaa työt esille Pariisiin.sich nicht wieder erholte. Vielleicht verlor er auch den Kontakt zu den Menschen, nachdem er sein Land bereitsverlassen hatte. Die Schönheit allein war nicht genug.“657 S. 88, Übers.: „Nein, meine Sache sieht schlechter aus. Ich lebe ewig.“202